keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Tunteiden tunkio

Arki on startannut. Tavallaan on aika mukavaa olla töissä, minut on otettu hyvin vastaan ja on ihan kivaa päästä tekemään hommia. Vähäksi aikaa. Huomaan kuitenkin tuijottelevani tyhjyyteen ja ajatuksen seisovan... vähän nihkeältä alku tuntuu. Ehkä se siitä. Ainakin tiedän että pääsen pitkälle lomalle seitsemän viikon päästä. Toisaalta on ihan kivaa ajatella välillä muutakin vaikka suurta motivaatiota ei olekkaan.

Kävin jälkitarkastuksessa. Kaikki oli kunnossa, keho on palautunut raskaudesta hyvin ja yhdet kuukautisetkin on jo takanapäin. Mitään uutta tietoa vauvamme oireyhtymän suhteen ei saatu, ja perinnöllisyysneuvontaa joudutaan odottamaan vielä ties kuinka kauan. Olo ei keventynyt, ei tunnu siltä kuin viimeksi jälkitarkastuksen jälkeen. Silloin olo oli kevyt ja tuntui kuin iso taakka olisi nostettu harteilta. Nyt edelleen ahdistaa. Olen nähnyt raskaanaolevaa työtoveria ja raskaana olevaa ystävää, vähän mua ahdistaa nähdä ne isot mahat. Mulla olis nyt samanlainen...

Kävin katsomassa viime viikonloppuna tulevaa pientä kummipoikaani. Voi miten ihana se oli! Se tuoksui ihanalle ja iho oli pehmoinen, Haluan vauvan. Voinkin nyt ilmoittaa, että häiden ja elämänmenon ja surun lisäksi tästä blogista tulee lapsentekoblogi.

Luvassa siis kiertopäiviä, ovulaatioita, raskaustestejä, jännitystä ja pettymyksiä. Tämä blogihan on tunteideni tunkio ja kirousteni kaatopaikka! Varautukaa siis kohtaamaan manauksia kovalle kohtalolle ja toivottavasti myös ylistystä onnettarelle. Ja pelkoa persiissä varmastikin!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Rakas Elinainen,

Ihan sattumalta ja tylsistyneenä kaivelin vaanhoja palstakamuja plussalta, enkä kertakaikkiaan voinut uskoa tyrmistystä, kun sinut taas löysin ja uusimmat kuulumisesi luin. Sitten guuglaamalla löysin tämän blogin, joka olikin avoin. Huomenna otan ison ajan ja luen blogisi läpi. Kun itse olin aktiivinen näissä seurasin vanhaa blogiasi kovin tiiviisti ennenkuin se meni salasanan taakse.

Äärimmäisen pahoillani olen teitä kohdanneesta surusta ja toivon sydämmestäni teille parempia aikoja!! Uskon, että rakas tyttärenne näyttää teille elämän valoja, ja uskallate uskoa huomiseen. Monta monta halia ja pusua, en nyt osaa mitään järkevämpää ja syvällistä todeta. Olette ajatuksissani!!! Tsemppiä työhön ja arkeen ja koko elämään!!!

terkuin woodoo plussalta

Elina kirjoitti...

Woodoo! Hauskaa että olet täällä. =) Tämä on uusi blogi, piti alkaa uudestaan... Kiitos kauniista sanoistasi. <3

Toivottavasti lueskelet jatkossakin kuulumisiani ja käyt tervehtimässä aina välillä. :)