voihan yöheräilyt!

Meillä pikkuveli valvottaa... ensimmäinen unipätkä on klo 20-24, sen jälkeen heräillään syömään KAHDEN TUNNIN VÄLEIN! Argh! Millähän mä pidentäisin noita syöttövälejä?! Pakkohan mun on itsekin nukkua joskus... vai pitääkö mun luopua imetyksestä ja siirtää poitsu pullolle että saan nukkua?

et ei mulla muuta tänään.

imetysangsti

Niin, se mulla on.

Imetys sujuu hienosti. Mutta mulla on agsti. Just nyt en jaksais, ei huvittais eikä kiinnostais. Varsinkin öisin mua ärsyttää ihan hirveesti se että pitää imettää. Jos mä nyt lopettaisin pelkän tympimisen takia niin mua harmittais todellakin myöhemmin, et sitähän mä en meinaa tehdä. Mut ärsyttää.

Poika meuhkaa tissillä. Ei raivoa mut meuhkaa. Potkii, venkoilee, raapii, venyttelee nänniä ja tekee kaikkea muutakin... ja saattaa kesken imetyksen ilman mitään varoitusta PULAUTTAA: kesken kaiken! Ärrsssyttävää.

Huoh. Toivottavasti menee pian ohi tämä angsti. Haluaisin taas tykätä imetyksestä.

kuulumisia!

Me ollaan ihan elossa! On vaan melko kiireistä elämä kahden lapsen kanssa, varsinkin kun toinen niistä on melko vaativainen tapaus.

Käytiin taas neuvolassa Pikkuveljen kanssa. Nyt 1kk neuvolassa.
Hienosti kasvaa poika rintamaidolla, korviketta me annetaan ehkä kerran päivässä iltaisin kun sillä on kova itku päällä ja kun mulla palaa käpy. :D

1kk mittoja

Paino 4900 g
Pituus 54,5 cm
Myssy 38 cm

Pikkuveli itkee aika paljon. Tosi paljon. Neuvolan terkka sanoi että "no koliikiltahan se vähän kuulostaa" mutta mä en niin herkästi laittais sitä leimaa .Syitähän itkuun voi olla moniakin. 

Sen iho on ollut tosi huonona, käytiin ihan lastenlääkärillä näyttämässä sitä viime perjantaina. Se oli tosi, TOSI kuiva ja näppyläinen, suorastaan sellainen kova kuori oli sen kasvoissa. :( Lääkäri käski laittamaan kortisoonirasvaa ja ceridalin lipolania, ja ollaankin saatu iho paremman näköiseksi. Sitä punaista näppylää on myös tullut niskaan, kaulaan selkään ja käsivarsiin... Lääkäri sanoi että jos se leviää kasvoista muuallekin, kyseessä on todennäköisesti atooppinen iho tai/ ja allergia. Huoh.

No, me rasvaillaan ja seuraillaan kaksi viikkoa. Jos iho ei parane siinä ajassa niin soitellaan lääkärille uudestaan ja katsotaan että mihin suuntaan lähdetään. Mennäänkö allergologille vai ihotautilääkärille.

Se kuiva ihokin saattaa vaivata ja itkettää. Tai sitten ne on niitä "normaaleja" ilmavaivoja mitä vauvalla on. Tai, voihan se olla koliikkiakin. Mutta pikkuveli ei viihdy missään muualla oikein kuin sylissä ja siinäkin itkeskelee paljon. Harvassa on ne hetket kun vauva olisi ihan vain tyytyväisenä hereillä ja seurustelisi...

Mutta oli koliikkia tai ei, niin se kestää aikansa ja loppuu ajallaan. Tiedän, että tämä on vain väliaikaista niin jaksan kyllä kanniskella pientä ja kuunnella itkuja. Melkein aina. Sitä mä en meinaa jaksaa kun se ei käy nukkumaan! Typyhän nukahti aina itsekseen sänkyyn, tää ei ainakaan vielä osaa sitä. Mut vielä mä sen koulin siihen...

Muutenhan pikkuveli on ihana mussukkainen. Söpö kuin mikä ja ollaan me jo saatu ensimmäiset hymytkin! Päivää ennen 1kk päivää veli hymyili ensimmäisen kerran mulle kun lepertelin sille. Sen jälkeen hymyjä onkin sadellut päivittäin! Mun ihana vauveli... <3

Ammuu - eli asiaa imetyksestä

Esikoisen kanssa imetys meni jo sairaalan osastolla pieleen. Sukset ristissä oltiin samantien. Imetystaival jatkui kivuliaana, vaikeana, tuskastuttavana. En osannut imettää istualteen, jostain syystä mua ei opastettu laitoksella siihen lainkaan. Tietty sektion vuoksi en pystynyt jotenkin imettämään istualteen kunnolla (taisi vauva painaa haavaa jos yritin) ja siksi imetin vain makuultaan. Ja en koskaan oppinut imettämään istualteen. Tämä rajasi paljon mun liikkumista vauvan kanssa! Sitten koitti rintaraivarikaudet ja muistan että minä itkin, vauva itki, mies seisoi neuvottomana vieressä. Kun viimeinen imetyskerta oli takana, itkin kun olin epäonnistunut imetyksessä. Se oli KAMALAA. Miten olinkin saanut itseni niin jumiin sen ajatuksen kanssa että "olisinko voinut kuitenkin tehdä vielä jotain ja olen huono äiti" blaa blaa. Mutta päätin, että tämän toisen kohdalla ei tule käymään niin. Minä en pilaa muistojani ensimmäisitä kuukausista sillä, että itken epäonnistunutta imetystä. Jos se ei onnistu niin sitten saa syödä pullosta!

Juuri nyt imetys sujuu hyvin. Se tuntuu tosi luonnolliselta ja toimivalta! Poika osaa imeä hyvin ja maitoa tuntuu riittävän. No, se selviää seuraavassa neuvolassa. Joskus iltaisin tai öisin annan lisämaitoa tilkan pullosta, ihan vaan kun tuntuu että poika jää pitkän imetyksen jälkeen joskus tyytymättömäksi. Päivisin pikkuveli osaa tissittelyhomman upeasti, öisin jostain syystä vaan pitää meuhkata siinä tissillä ja koheltaa! Öisin joskus tulee sellainen olo että mä lopetan koko touhun kohta, mutta en ole onneksi luovuttanut enkä luovuttamassa.

Imetyshän on ihan tosi kätevää. Oltiin leikkarilla tytön kanssa, vauvalla tuli nälkä ja hops - penkille imettämään. Samoin kun käytiin ravintolassa syömässä ja vauvalla tuli nälkä niin ruoka oli kätevästi siinä heti valmiina. Siis minä, joka esikoisen aikaan en olisi ikinä onnistunut tuossa, imetin ravintolassa ja leikkipuistossa!

Olen iloinen, että nyt imetys sujuu. Toivon, että kestämme myös rintaraivarikaudet ja että imetystaipaleemme jatkuisi ainakin sen puoli vuotta, miksei pidempäänkin. :) Mutta täysimetyksestä en vouhkaa, poika saa kyllä korvikettakin tai pumpattua mauitoa joskus pullosta jos sen tarve on. Nyt minun pitääkin sitten hankkia hyviä imetysvaatteita, niin julki-imetyskin sujuu ilman paitojen nosteluita...