Meidän pikku oo herää joka aamu viiden aikaan. VIIDELTÄ! Voi kiesus!!!! Koitetiin laittaa sitä myöhemmin nukkumaan, ei auta. Pah pah pah. Tämän takia meidän päivän rytmitkin on vielä ihan sekaisin kun ei oikein tiedä että mihin aikaan pitäis nukkua ja milloin syödä ja milloin leikkiä ja tuleeko sillä nyt tarpeeksi unta ja ja ja .
No, meidän päivärytmi menee nyt näin:
klo 5-6 herätys
klo 7 aamupalaa jos maistuu (puuro maitoon tehtynä/jugurtti + maito)
klo 8-9 unille, kesto 1,5-2h
klo 10-11 lounas (sosetta ja tilppa maitoa sen kanssa)
klo 12 unille, kesto 1,5-2h
klo 14 välipalaa (maitoa 150ml ja jotain sormiruokaa ehkä tai jugurttia)
klo 16-16.30 ruoka (sosetta ja tilkkanen maitoa)
klo 17.00 unille, kesto 30-60 min
klo 19 iltapuuro
klo 20 iltamaito (150ml) ja sänkyyn.
klo 20.30 Pikku O nukkuu
Mua ärsyttää noi viimeiset iltatorkut! OIS KIVAA jos pikku O suvaitsis herätä vähän myöhemmin niin päivä vois mennä kaksilla unilla. Et ekat ois jotenkin klo 9.30-11, ja sit tokat joskus 14-16. Sit se varmaan jaksais koko illan. Vois vaikuttaa positiivisesti myös yöuniin.
Mut mä luulen että vasta unikoulu ratkaisee tän ongelman. Ja sitä ei voi pitää vielä kun 9.3. O on menossa yökylään vanhempien lähtiessä humputtelemaan enkä halua viedä mummille hoitoon vauvaa jonka unikoulu saattaa olla ihan vaiheessa! Kun sen maitopullolla saa yleensä melkein aina nukkumaan niin sillä mennään vielä. O syö kaksi kertaa yöllä, klo 00 kieppeillä ja klo 3 kieppeillä. Tai klo 2 ja klo 5. Tai klo 1 ja klo 4.
Huoh. Et ei mulla muuta. Pikkasen vaan väsyttää.
Mitähän ammattiauttajat sanois tähän mun univajeeseen...
http://www.iltalehti.fi/terveys/2013022616719783_tr.shtmlhttp://www.iltalehti.fi/terveys/2013022616719783_tr.shtml
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Suosituksia ja standardilapsia
Suositukset. Kohta tulee jo korvistakin!!!! Meidän pikku O istua tapittaa. Tyynyjä pitää laittaa varoiksi pehmukkeeksi jos kiepsahtaa nurin, mutta harvemmin niin käy! Viralliset suosituksethan kai sanovat niin, että lasta ei saa laittaa istumaan lattialle ennen kuin se itse siihen nousee. No, meillä se ei sitten istuttaisi varmaan ennen kuin yksivuotiaana...
Kun pikku O:lla on sitä refluksia. Sehän ei viihdy mahallaan yhtään. Sen kun laittaa masulleen niin jaksaa olla siinä ehkä minuutin, sen jälkeen alkaa huuto, kiukku ja itku. Oon yrittänyt "siedättää" sitä tekemällä kaiken maailman sirkustemppuja että se malttaisi olla siellä. Mut ei. Ei vaan tuu mitään. Se huuto ja itku on sen verran kovaa että en voi kuunnella sitä. Ei kai siinä viihdy jos koko ajan nousee joku ruoka pitkin ruokatorvea!!
Isosisko oli ihan samanlainen.
Mutta mä tiedän, että jos mä vaan makuuttaisin vauvaa lattialla niin tuo ei liikkuisi piiiiiiiitkään aikaan. Mutta kun se istuu niin se lähtee nopeammin liikkeelle, vaikka se nurinkurista onkin! Jotenkin välillä tulee korvista se saamarin suosituksista pauhaaminen. Ei lapset oo mitään standardeja!!!Siis toki niissä suosituksissa varmaan on kaikki järki ja ne on useimmille lapsille just oikeat, mut vanhempien pitää osata ajatella myös omilla aivoillaan.
Meidän lapset ei oo näitä "oppikirjalapsia". Ne istua tapittaa. Ei makoile masullaan, ei kääntyile, ei ryömi. Minkäs teet. Mielelläni näkisin että pikku O harjoittelisi ryömimään mutta ei se vaan suostu olemaan siellä! Joten meillä istutaan. Mä laitan tyynyn vauvan taakse ja lelukopan viereen ja se viihtyy siinä hetken itsekseen leikkimässä! Ja en suostu tuntemaan nyt huonoa omatuntoa siitä. Isosisko oli samanlainen vauva ja siitä tuli oikein hyvä lapsi. :D
Mä oon muutenkin sellainen tyyppi että kuuntelen kyllä neuvot ja suositukset, mutta silti ajattelen omilla aivoillani ja teen niinkuin juuri tälle lapselle on hyväksi. Suositukset on juuri niitä - suosituksia. Ne eivät ole laki, ne eivät ole ainoa oikea tapa lapsen hoidossa ja kasvattamisessa.
Meidän elämä on helpottunut huomattavasti kun O oppi istumaan. Nyt se viihtyy hetken leikkimässä ilman että koko ajan tarvitsee olla viihdyttämässä. Pystyn nyt tekemään ruokaa tai laittamaan pyykkiä silloinkin kun lapsi on hereillä eikä tarvitse koko ajan kanniskella ympäri kämppää tai esittää jotain sirkustemppuja koko ajan!!!
Isosisko lähti aikoinaan 8kk iässä istuma-asennosta peppukiidolla etenemään. Sitten kuukauden sisällä tämän taidon oppimisesta se oppi konttaamaan, oppi nousemaan istumaan, oppi nousemaan korkeaan polviseisontaan ja oppi nousemaan tukea vasten seisomaan.... 11kk iässä se jo käveli. Ensiaskeleet hän otti 10kk 4pv iässä.
Et kyllä ne lapset voi kehittyä ihan normaalisti vaikka eri reittiä mennäänkin. Joten rakkaat vanhemmat - muistakaa että kaikki lapset eivät ole oppikirjalapsia ja tee asioita standardien mukaan. Mun lapset on tällaisia istuvia härkiä. Kaukana standardilapsista.
Kun pikku O:lla on sitä refluksia. Sehän ei viihdy mahallaan yhtään. Sen kun laittaa masulleen niin jaksaa olla siinä ehkä minuutin, sen jälkeen alkaa huuto, kiukku ja itku. Oon yrittänyt "siedättää" sitä tekemällä kaiken maailman sirkustemppuja että se malttaisi olla siellä. Mut ei. Ei vaan tuu mitään. Se huuto ja itku on sen verran kovaa että en voi kuunnella sitä. Ei kai siinä viihdy jos koko ajan nousee joku ruoka pitkin ruokatorvea!!
Isosisko oli ihan samanlainen.
Mutta mä tiedän, että jos mä vaan makuuttaisin vauvaa lattialla niin tuo ei liikkuisi piiiiiiiitkään aikaan. Mutta kun se istuu niin se lähtee nopeammin liikkeelle, vaikka se nurinkurista onkin! Jotenkin välillä tulee korvista se saamarin suosituksista pauhaaminen. Ei lapset oo mitään standardeja!!!Siis toki niissä suosituksissa varmaan on kaikki järki ja ne on useimmille lapsille just oikeat, mut vanhempien pitää osata ajatella myös omilla aivoillaan.
Meidän lapset ei oo näitä "oppikirjalapsia". Ne istua tapittaa. Ei makoile masullaan, ei kääntyile, ei ryömi. Minkäs teet. Mielelläni näkisin että pikku O harjoittelisi ryömimään mutta ei se vaan suostu olemaan siellä! Joten meillä istutaan. Mä laitan tyynyn vauvan taakse ja lelukopan viereen ja se viihtyy siinä hetken itsekseen leikkimässä! Ja en suostu tuntemaan nyt huonoa omatuntoa siitä. Isosisko oli samanlainen vauva ja siitä tuli oikein hyvä lapsi. :D
Mä oon muutenkin sellainen tyyppi että kuuntelen kyllä neuvot ja suositukset, mutta silti ajattelen omilla aivoillani ja teen niinkuin juuri tälle lapselle on hyväksi. Suositukset on juuri niitä - suosituksia. Ne eivät ole laki, ne eivät ole ainoa oikea tapa lapsen hoidossa ja kasvattamisessa.
Meidän elämä on helpottunut huomattavasti kun O oppi istumaan. Nyt se viihtyy hetken leikkimässä ilman että koko ajan tarvitsee olla viihdyttämässä. Pystyn nyt tekemään ruokaa tai laittamaan pyykkiä silloinkin kun lapsi on hereillä eikä tarvitse koko ajan kanniskella ympäri kämppää tai esittää jotain sirkustemppuja koko ajan!!!
Isosisko lähti aikoinaan 8kk iässä istuma-asennosta peppukiidolla etenemään. Sitten kuukauden sisällä tämän taidon oppimisesta se oppi konttaamaan, oppi nousemaan istumaan, oppi nousemaan korkeaan polviseisontaan ja oppi nousemaan tukea vasten seisomaan.... 11kk iässä se jo käveli. Ensiaskeleet hän otti 10kk 4pv iässä.
Et kyllä ne lapset voi kehittyä ihan normaalisti vaikka eri reittiä mennäänkin. Joten rakkaat vanhemmat - muistakaa että kaikki lapset eivät ole oppikirjalapsia ja tee asioita standardien mukaan. Mun lapset on tällaisia istuvia härkiä. Kaukana standardilapsista.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
rimpsrempsan palatsi
Näin asuu meidän rimpsrempsa. huoneessa on jatkuva kaaos ja se on hyvin kaukana niistä lehdissä nähdyistä "lastenhuoneista". Vai onko jonkun lapsen huone oikeasti sen näköinen mitä näissä eri sisustus- tai lapsiperheiden lehdissä esitellään? :D Musta ois IHANAA et se näyttäis fiksummalta ja siistimmältä mut meillä on vakavia säilytysongelmia. EI OO TILAA! Pitäis karsia puolet ipanan leluista pois.
Tällä hetkellä suosikkileluja on muuten pikkulegot! Niillä isosisko väkertää pitkään omassa huoneessaan. Tässä alimmassa kuvassa näette erään lastenmusiikkiyhtyeen. Arvaatteko mikä se on? :D
Tällä hetkellä suosikkileluja on muuten pikkulegot! Niillä isosisko väkertää pitkään omassa huoneessaan. Tässä alimmassa kuvassa näette erään lastenmusiikkiyhtyeen. Arvaatteko mikä se on? :D
lauantai 16. helmikuuta 2013
Vauvan ruokarytmit
Meidän pikku O:n päivän rytmit puolivuotiaana menee suurin piirtein näin.
Klo 6-7 huomenta!
klo 7-8 aamupalasose (kasvissosetta tai hedelmää tai jotain)
klo ~9 maitoa ja päiväunille
klo ~11 lounas (lihakasvissose)
klo 12-13 maitoa ja päiväunille
klo 14-15 välipalajugurtti
klo 16-17 maitoa ja unille
klo 16-17 Päivällinen?!?
klo 18.30-19 iltapala
klo 19.45 iltamaito ja unille
Yösyöttöjä 1-2 nykyään. klo 00-13 välillä eka ja 04-05 välillä toka.
Joku tässä mättää, koska musta tuntuu että mä aina tarjoan ruokaa väärään aikaan ja se ei maistu. Ja sit yhtäkkiä sillä onkin kaamee nälkä... pitäiskö meidän jo luopua noista unimaidoista ja antaa vaan se tippa ruuan jälkeen mitä sille maistuu? Koska paljon se ei juo ruuan jälkeen... Päivän aikana menee n. 4-5 purkillista soseita ja noin 4-5 dl maitoa. Lisäksi yöllä menee maitoa 1-2 dl.
Koska maailman rasittavinta on se, kun vauva ei avaa suuta lusikalle kun olet lämmittänyt purkillisen sapuskaa. Hmph. Jos O kiskoo yöllä viiden aikaan desin maitoa, niin mihin aikaan kannattaa tarjota aamupalaa et se maistuu?
No mut joo... ehkä me kokeillaan nyt jättää kaikki nuo unimaidot pois! Annetaan maito ruuan jälkeen ja katsotaan miten käy! Koska musta tuntuu että noi maitoateriat tuolla väleissä (100-150ml kerrallaan) vie sitä nälkää pois ja sit ei maistu....
Klo 6-7 huomenta!
klo 7-8 aamupalasose (kasvissosetta tai hedelmää tai jotain)
klo ~9 maitoa ja päiväunille
klo ~11 lounas (lihakasvissose)
klo 12-13 maitoa ja päiväunille
klo 14-15 välipalajugurtti
klo 16-17 maitoa ja unille
klo 16-17 Päivällinen?!?
klo 18.30-19 iltapala
klo 19.45 iltamaito ja unille
Yösyöttöjä 1-2 nykyään. klo 00-13 välillä eka ja 04-05 välillä toka.
Joku tässä mättää, koska musta tuntuu että mä aina tarjoan ruokaa väärään aikaan ja se ei maistu. Ja sit yhtäkkiä sillä onkin kaamee nälkä... pitäiskö meidän jo luopua noista unimaidoista ja antaa vaan se tippa ruuan jälkeen mitä sille maistuu? Koska paljon se ei juo ruuan jälkeen... Päivän aikana menee n. 4-5 purkillista soseita ja noin 4-5 dl maitoa. Lisäksi yöllä menee maitoa 1-2 dl.
Koska maailman rasittavinta on se, kun vauva ei avaa suuta lusikalle kun olet lämmittänyt purkillisen sapuskaa. Hmph. Jos O kiskoo yöllä viiden aikaan desin maitoa, niin mihin aikaan kannattaa tarjota aamupalaa et se maistuu?
No mut joo... ehkä me kokeillaan nyt jättää kaikki nuo unimaidot pois! Annetaan maito ruuan jälkeen ja katsotaan miten käy! Koska musta tuntuu että noi maitoateriat tuolla väleissä (100-150ml kerrallaan) vie sitä nälkää pois ja sit ei maistu....
torstai 14. helmikuuta 2013
Minulla on ystävä
Minulla on ystävä
rakastettuni.
Hänen sydämensä on myötäni,
hänen unelmansa
vartioivat minua ja rakkauttani.
Minulla on myös paljon tovereita.
He katsovat minuun ja ystävääni,
he tietävät: rakkaus synnyttää
maailman rakentajia.
Minulla on ystävä,
rakkaus,
tovereita.
Minulla on elämä;
tämä päivä
ja tulevaisuus.
- Arto Turtiainen
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Unta!
Pikku O nukkui viime yönä klo 20-05.50 ja heräsi vain yhden kerran syömään. YHDEN KERRAN! Vaikuttaako nukkumiseen se että Nexium -nimisen lääkkeen ansioista se syö vai se lääke ylipäänsä? Eli refluksiko sitä on pitänyt öisin hereillä?
Mutta saa nähdä onko tämä pysyvä muutos vai vain joku päähänpisto. Mutta PLIIS ole pysyvä muutos!!
Ainakin tuo poika on hyvän tuulinen kaveri nyt ollut! Voi kumpa, kumpa nyt jatkuis sama meininki syömisen suhteen ja unien suhteen. Jospa se sitten alkaisi venymään vähän pituuttakin?
Mutta saa nähdä onko tämä pysyvä muutos vai vain joku päähänpisto. Mutta PLIIS ole pysyvä muutos!!
Ainakin tuo poika on hyvän tuulinen kaveri nyt ollut! Voi kumpa, kumpa nyt jatkuis sama meininki syömisen suhteen ja unien suhteen. Jospa se sitten alkaisi venymään vähän pituuttakin?
maanantai 11. helmikuuta 2013
Venytä venytä!
Pikku O kävi 6kk neuvolassa:
Ei pitäisi huolehtia, sanoi terkka. Mutta tottakai mä huolehdin. Milläs mä nyt tuota venyttäisin?!
Mut nyt O on alkanut vasta syömään kun ollaan saatu se nexium-lääke
käyttöön! Tänään se on mättänyt 5 purkillista ruokaa!!! Ennen lääkettä
ruokaa meni päivässä hikeen 3 purkkia. Jospa se pituuskasvukin alkais
nyt kun se alkaa syömään taas?
Ei pitäisi huolehtia, sanoi terkka. Mutta tottakai mä huolehdin. Milläs mä nyt tuota venyttäisin?!
perjantai 8. helmikuuta 2013
Kevät, tule jo!!
Mä en oo juurikaan talvi-ihminen. Lumi on kylmää, märkää ja sitä on aina liikaa. Mä en tykkää hiihtää, luistella enkä laskea pulkkamäkeä. Lumi on aina tiellä. Auto pitää raapata ja putsata. Vaunujen työntäminen auraamattomilla teillä on kamalaa ja ärsyttää kun aura-autot jättää risteyksiin isoja lumivalleja ja vaunut saa taistella niiden yli. En pidä talvesta. Ainoa kiva asia talvessa on Joulu. Ja se kun talvi menee pois ja tulee kevät. Kevään takia mä kestän talven. Kevät on ihanaa aikaa!
Kevät tänä vuonna on myös erityisen ihana. pikku O kasvaa ja alkaa pian liikkumaan. Eilen oli pikku O:n puolivuotispäivä! Kirjoitan erikseen vielä tarkemmin meidän ihanasta puolivuotiaasta nassikasta. On se vaan suloinen ja ihana. Miten kiitollinen olenkaan molemmista lapsistani!
Erään fb kaverin status pysäytti. Pienen tytön leukemia ei talttunut hoidoilla ja nyt heillä on vaan x määrä aikaa lapsen kanssa. En voi ymmärtää maailman julmuutta. Ajatuskin siitä, että jompi kumpi pienistä rakkaistani joutuisi vaikean sairauden vuoksi sairaalahoitoon tai että jopa olisi näin kamala kohtalo on liian hirvittävä edes ajatella. Mutta mistä sitä koskaan tietää tätä maailmaa. Se voi puukottaa selkään milloin vain, kukaan ei voi ennalta tällaisia kohtaloita tietää. Nyt keskitynkin nauttimaan ihanista lapsistani. <3
Kevät tänä vuonna on myös erityisen ihana. pikku O kasvaa ja alkaa pian liikkumaan. Eilen oli pikku O:n puolivuotispäivä! Kirjoitan erikseen vielä tarkemmin meidän ihanasta puolivuotiaasta nassikasta. On se vaan suloinen ja ihana. Miten kiitollinen olenkaan molemmista lapsistani!
Erään fb kaverin status pysäytti. Pienen tytön leukemia ei talttunut hoidoilla ja nyt heillä on vaan x määrä aikaa lapsen kanssa. En voi ymmärtää maailman julmuutta. Ajatuskin siitä, että jompi kumpi pienistä rakkaistani joutuisi vaikean sairauden vuoksi sairaalahoitoon tai että jopa olisi näin kamala kohtalo on liian hirvittävä edes ajatella. Mutta mistä sitä koskaan tietää tätä maailmaa. Se voi puukottaa selkään milloin vain, kukaan ei voi ennalta tällaisia kohtaloita tietää. Nyt keskitynkin nauttimaan ihanista lapsistani. <3
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Tästä lähdetään
Tässä olis nyt semmoinen lähtöpaino. Ennen O:n raskautta mä painoin 58 kiloa. Sinne pitäis päästä ennen kesää! Ja oikeastaan tavoite olis 55 kiloa. :p Vaikka sinänsä mulle on ihan sama mitä toi lukema tuossa näyttää, kunhan nää makkarat tuosta mahasta katoaa ja voin käyttää taas trikoopaitoja ja farkkuja ilman että joka paikasta tursuaa jotakin. Se ällöttää! Tärkeintä ei oo se paino vaan se miltä peilikuva näyttää ja miltä olo tuntuu.
Nythän mä oon käynyt kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja kyllä se lihaksissa tuntuu. Joka treenin lopuksi mä vielä vedän hikeä pintaan crosstrainerilla, ja nyt mä jaksan just ja just sen minimimäärän eli 10 minsaa. Katotaan sitten toukokuussa että joko mä sit jaksaisin kauemmin! Tavoitteena on saada keskivartalon tukilihakset kuntoon ettei mun selkä menisi niin helposti rikki ja tietty samalla muutkin lihakset kuntoon. Olo on ollut niin pullamössölöllö että pakko näin kolmenkympin kriisin kunniaksi kiskaista kroppa kuntoon!
tiistai 5. helmikuuta 2013
manaajakohtaus
Pikku O ei oikein diggaile kaurapuurosta. Sinnikkäästi ollaan sitä kuitenkin yritetty aina antaa koska jotenkin tuo kaurapuuro tuntuu kuuluvan tähän suomalaiseen aamu- ja iltapalameininkiin. No, tänään illalla O söi hiukan kaurapuuroa persikkasoseella ja jo siinä syödessä alkoi vähän puskea tavara ylöspäin kurkusta. No minähän en uskonut että mikään on vialla ja syötin vaan, puoliväkisin.
Ja kuinkas käy?!
Iltapesujen jälkeen rasvailujen ja vaipanlaiton lomassa tulee oksennus. Höntti vauva ei tajua kääntää päätään ja kakoo vaan selällään sitä puuroa kurkustaan. No tästä selvittiin ja sitten 45 min puuron jälkeen annoin iltamaitoa, johon sekoitin kauravelliä ajatellen että kun se kerran oksensi sitä puuroa niin on sit vähän tujumpaa... no O juo silmät ummessa melkein 170ml, nostan sen olkaani vasten ja samantien tyhjenee mahalaukku makkarin lattialle sellaisella manaajameiningillä!!!!
SWOOOOOOSH!!!
Ja tää ei oo eka kerta kun O oksentaa puuroa. Sillä siis on melko lailla refluksia, pulauttelut ja oksentelut on ihan arkipäivää meillä mut ei mitään tällaista oo normaalisti!!! JA MIKS mä taas kokeilin sitä puuroa, en tiiä!!! Ärsyttää! Voisko nyt idioottiäitikin uskoa että se ei taida sopia meidän pikkuisen pojan masulle...
OKEI. Nyt mä tajusin. Vähän käy hitaalla tää mutsi joskus. Kai me aletaan sit kiskomaan kanaa ja makaronia tai jotain muuta tuhtia sapuskaa iltaisin. Aamuunkin pitää keksiä joku sose. Joku kasvissose vois toimia...
Mut joo. Saapi nähdä millainen yö tulee kun kaverin masu on tyhjänä... huoh.
Ja kuinkas käy?!
Iltapesujen jälkeen rasvailujen ja vaipanlaiton lomassa tulee oksennus. Höntti vauva ei tajua kääntää päätään ja kakoo vaan selällään sitä puuroa kurkustaan. No tästä selvittiin ja sitten 45 min puuron jälkeen annoin iltamaitoa, johon sekoitin kauravelliä ajatellen että kun se kerran oksensi sitä puuroa niin on sit vähän tujumpaa... no O juo silmät ummessa melkein 170ml, nostan sen olkaani vasten ja samantien tyhjenee mahalaukku makkarin lattialle sellaisella manaajameiningillä!!!!
SWOOOOOOSH!!!
Ja tää ei oo eka kerta kun O oksentaa puuroa. Sillä siis on melko lailla refluksia, pulauttelut ja oksentelut on ihan arkipäivää meillä mut ei mitään tällaista oo normaalisti!!! JA MIKS mä taas kokeilin sitä puuroa, en tiiä!!! Ärsyttää! Voisko nyt idioottiäitikin uskoa että se ei taida sopia meidän pikkuisen pojan masulle...
OKEI. Nyt mä tajusin. Vähän käy hitaalla tää mutsi joskus. Kai me aletaan sit kiskomaan kanaa ja makaronia tai jotain muuta tuhtia sapuskaa iltaisin. Aamuunkin pitää keksiä joku sose. Joku kasvissose vois toimia...
Mut joo. Saapi nähdä millainen yö tulee kun kaverin masu on tyhjänä... huoh.
maanantai 4. helmikuuta 2013
voihan... voihan... vee!
Voihan vauva ja vauvan rytmit.
Meillä on nyt jotenkin tosi hukassa päivän ruoka ja unirytmit! O herää ihan hirrrrveen aikaisin! Tänäänkin puoli kuudelta heräsi! Se herää KAKKAAMAAN. Ehkä ärsyttävintä ikinä. Maitoa on turha koittaa siinä välissä antaa kun sängystä kuuluu että: "blöblöblöblö hääääää, uguuuu, gyyyy, ba-ba-pu puppa- ppa -pa" ja niin edelleen.
No sit pikku O söi bataatti-maissisosetta aamupalaksi (joku ihmeen puuroangsti sillä menossa) puoli seitsemältä. No sit vielä maitoa ennen ekoja päiväunia mitkä alkoi jo kahdeksan aikaan. Sitten vauveli heräsi puoli kymmeneltä ja vaikutti kärttyiseltä niin päätin kaikessa tyhmydyessäni antaa sille maitovälipalan kun oli niin nälkäisen oloinen. "koska eihän kymmeneltä voi vielä syödä lounasta". Hm. No eihän se ruoka sitten maistunut kunnolla ollenkaan ja sitten taas ennen unia piti juoda melkein pari desiä maitoa.
Mä haluan tuupata tuohon lapseen RUOKAA että se nukkuis!!!
Kattelin just vanhan blogin juttuja siitä minkälainen rytmi isosiskolla aikanaan oli... sepä nukkui joka aamu kahdeksaan saakka! Voi kun tääkin nukkuis siihen seitsemään, ois täydellistä! Mut sen kakkaamisen jälkeen on ihan turha enää yrittää saada sitä nukkumaan.
Eikä näemmä auttanut sekään että laitettiin se vasta ysiltä nukkumaan illalla!.
Voi rytmi! Löytyis nyt!
Voi pikku O, ala syömään ja nukkumaan kunnolla!
Vieläkin tuntuu et elämä on yhtä sekasortoa kun se noronperkele tuli ja sekoitti kaiken! Tai sit tää johtuu vaan siitä et pikku O on vauva. Vauvoilla kun on tapana olla ei-niin-säännönmukaisia kaikissa toiminnoissaan.
Pah. Vauvat.
Nojoo. Vauvat. <3
Meillä on nyt jotenkin tosi hukassa päivän ruoka ja unirytmit! O herää ihan hirrrrveen aikaisin! Tänäänkin puoli kuudelta heräsi! Se herää KAKKAAMAAN. Ehkä ärsyttävintä ikinä. Maitoa on turha koittaa siinä välissä antaa kun sängystä kuuluu että: "blöblöblöblö hääääää, uguuuu, gyyyy, ba-ba-pu puppa- ppa -pa" ja niin edelleen.
No sit pikku O söi bataatti-maissisosetta aamupalaksi (joku ihmeen puuroangsti sillä menossa) puoli seitsemältä. No sit vielä maitoa ennen ekoja päiväunia mitkä alkoi jo kahdeksan aikaan. Sitten vauveli heräsi puoli kymmeneltä ja vaikutti kärttyiseltä niin päätin kaikessa tyhmydyessäni antaa sille maitovälipalan kun oli niin nälkäisen oloinen. "koska eihän kymmeneltä voi vielä syödä lounasta". Hm. No eihän se ruoka sitten maistunut kunnolla ollenkaan ja sitten taas ennen unia piti juoda melkein pari desiä maitoa.
Mä haluan tuupata tuohon lapseen RUOKAA että se nukkuis!!!
Kattelin just vanhan blogin juttuja siitä minkälainen rytmi isosiskolla aikanaan oli... sepä nukkui joka aamu kahdeksaan saakka! Voi kun tääkin nukkuis siihen seitsemään, ois täydellistä! Mut sen kakkaamisen jälkeen on ihan turha enää yrittää saada sitä nukkumaan.
Eikä näemmä auttanut sekään että laitettiin se vasta ysiltä nukkumaan illalla!.
Voi rytmi! Löytyis nyt!
Voi pikku O, ala syömään ja nukkumaan kunnolla!
Vieläkin tuntuu et elämä on yhtä sekasortoa kun se noronperkele tuli ja sekoitti kaiken! Tai sit tää johtuu vaan siitä et pikku O on vauva. Vauvoilla kun on tapana olla ei-niin-säännönmukaisia kaikissa toiminnoissaan.
Pah. Vauvat.
Nojoo. Vauvat. <3
lauantai 2. helmikuuta 2013
Ulkonäkökriisi
Mä haluan laihtua. Mä haluaisin, että voisin vielä käyttää bikinejä! Mun pitäis oikeesti pudottaa 5 kiloa niin oisin samassa painossa ku ennen raskautta, mut todellisuudessa mä haluaisin pudottaa 8 kiloa! Ja haluaisin timmimmän kropan.
Mähän oon nyt aloittanut salitreenin, että käyn kaks kertaa viikossa salilla. Mut se ruokavalio. Nnnnnngggh. Miten ihmeessä mä saisin pidettyä dietin yllä kun muu perhe tarvii sitä makaroonilaatikkoa?
Ja sit iso kysymys:
Miten mä selitän mun dietin tuolle liian fiksulle pian nelivuotiaalle tytölle?! Se kysyy että miksi äiti ei syö meidän kanssa, miksi äiti ei syö samaa ruokaa. En haluaisi puhua laihduttamisesta! Jos jollain ois joku hyvä vinkki niin kuulisin mielelläni!
Mähän oon nyt aloittanut salitreenin, että käyn kaks kertaa viikossa salilla. Mut se ruokavalio. Nnnnnngggh. Miten ihmeessä mä saisin pidettyä dietin yllä kun muu perhe tarvii sitä makaroonilaatikkoa?
Ja sit iso kysymys:
Miten mä selitän mun dietin tuolle liian fiksulle pian nelivuotiaalle tytölle?! Se kysyy että miksi äiti ei syö meidän kanssa, miksi äiti ei syö samaa ruokaa. En haluaisi puhua laihduttamisesta! Jos jollain ois joku hyvä vinkki niin kuulisin mielelläni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)