Viikon päivitystauko! Tällä välillä nautittiin pääsiäisestä, ulkoilusta ja suklaamunista. Sitten kylään tuli oksennustauti. Yh. Itse alan jo parantua, vaikka vieläkin maha kurluttaa ja kurisee outoon tapaan. Puoliso on nyt hiukan kipeänä ja nyt vaan toivotaan, että ei tartu tuohon Tipuseen.
Saimme kutsun perinnöllisyysneuvontaan vihdoinkin! En oikein tiedä, mitä siitä ajattelisin. Toisaalta se pelottaa aivan hirveästi, toisaalta odotan että olo olisi sen jälkeen taas astetta perempi. Kunhan saamme jotain vastauksia!
Pääsiäinen takanapäin, vappu tulossa. Koivuissa lehtiä... Miksi silti ajoittain olo on kuin olisi marraskuu? Joku ohjelma telkkarista, joku laulu, tuoksu, mikä vaan saattaa saada suuren surun pintaan. Ihmettelen, miksi tämä maailma on niin epäreilu minulle? Mutta eipä siihen mitään vastausta ole. Joidenkin kohdalle vaan sattuu osumaan se kortti, kun pitää kestää murhetta elämässään. Vaikka ei meillä ole kovin suurta murhetta ollut... siis tämän lisäksi. Tämäkin on jo kyllä ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle.
Psykiatrisella sairaanhoitajalla käynnit ovat toistaiseksi ohi, en oikeastaan enää saa sieltä edes mitään irti joten hyvä näin. On tehnyt ihan hyvää käydä purkamassa olojaan ventovieraalle, mutta tämä riittää. Se on jotenkin puhdistavaa. Jos tulee tarvetta niin sitten seuraavaksi oman terveyskeskuksen kautta on mahdollista saada keskustelutukea.
Olo on nyt kovin pysähtynyt. Kaikki asiat tuntuu seisovan paikoillaan ja en oikein jaksa innostua mistään. En koe olevani masentunut kuitenkaan, nyt ei vaan ole mitään mistä innostua. Kohta työt loppuu ja pääsen "lomalle". Uutta työpaikkaa alan kyllä metsästämään heti, mutta en usko että sitä kesällä löytyy. Kuitenkin psyka-käynneiltä käteen on jäänyt se, että minulla ei pitäisi olla mikään kiire. Lapsenteko, työpaikka, oma talo... kaikkeen on aikaa. On vain minulle kovin vaikeaa olla paikoillani, ilman mitään päämäärää edessäpäin. Nyt kuitenkin on sentään tiedossa se perinnöllisyysneuvonta toukokuun puolenvälin jälkeen. Tässä onkin vappu, Tipun synttärit ja muita juhlia vielä edessä ennen perinnöllisyysneuvontaa... että menee varmaan äkkiä tuo aika.
Nyt odotellaan sateista vappua. Eipä siinä että oltaisiin kovasti sitä juhlittukaan kun on tuo pieni tinttana mukana juhlinnassa. Mennään porukalla naapuriin ja katsotaan kuinka kauan siellä viihdytään. Jos Tipunen suostuu jäämään sinne nukkumaan siten, että voimme yhdessä sitten kävellä rattailla kotiin vähän myöhemmin niin voimme istua naapurien juttuseurana vähän pidempään, mutta jos neiti protestoi, tulemme kiltisti kotiin sitten illalla nukkumaan. Lapsen ehdoilla mennään kuten aina. Vähän harmittaa, ettei tänäkään vuonna päästä vappupiknikille. Kolmeen vuoteen ei olla oltu kun ensin olin viimeisilläni raskaana, sitten viime vappu oli sateinen ja kylmä ja samanlainen näyttäisi tulevan tästäkin. No, ehkä joku toinen vuosi.
Otettiin muuten Tipuselta tutti pois maanantaina, ja se on ollut uskomattoman helppoa. Muutama kuukausi ollaan puhuttu siitä, että tutit viedään oravavauvoille kun Tipu ei niitä enää tarvitse. No ne vietiin, nätissä pussissa metsään ja eipä niitä kovasti olla kaivattu! Muutama inahdus saattaa tulla yöllä, mutta ei mitään ihmeellistä. Oli siis täysin oikea aika luopua tuteista.
Joinain päivinä olo on kuin olisi marraskuu. Mutta onneksi myös usein on kevät. On päiviä, kun olo on kevyt ja mieli iloinen. Kyllä se tästä, päivä kerrallaan ja asia kerrallaan. Mutta aikaa tämä vie. Toipuminen ei tapahdu hetkessä.
torstai 28. huhtikuuta 2011
torstai 21. huhtikuuta 2011
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
liikaa huonoja päiviä
Jostain syystä olen tosi usein kiukkuinen tai kärttyinen. Tuntuu, että kaikessa on jotain pielessä ja kiukuttelen herkästi puolisolle. Ja jos päätän olla hiljaa koska muuten menee mäkätyksen tai kiukuttelun puolelle, ihmettelee puoliso mikä on kun mökötät. No eikö saa olla huonoja päiviä? Eikö saa mököttää? Sitä on ollut nyt kyllä tosi paljon, sitä mökötystä ja hiljaisuutta. Tunnustan.
Uskon, että se johtuu tästä kaikesta mitä on tapahtunut. Ja siitä, kun elämälläni ei tunnu olevan mitään suuntaa. En osaa olla. Työ tuntuu merkityksettömältä ja se ei kiinnosta lainkaan, loman jälkeen sitä on jäljellä enää 5 viikkoa ja siinä se. Mitään uutta töissä ei ehdi tai voi aloittaa, täytyy vaan lopetella hommat siellä. Tulevaisuus on kuin valtava aavikko, missä ei ole mitään merkkiä siitä, mihin pitäisi mennä.
Koitan kovasti nyt tsempata ja olla enemmän läsnä henkisesti. Olen välillä hiukan poissaoleva ja eniten tuo puolisoni saa siitä kärsiä. Ja tuolla puolisollani on tapana keksiä aina kaikkia uusia innostuksen kohteita. Milloin se on uistinten väsäämistä, milloin kirjojen sitomista, milloin yrttien keräämistä ja nyt uusimpana tuli Superfood -innostus. Ja jos en jaksa lähteä innolla mukaan joka kerta, hän ottaa sen itseensä. *huokaus*
Ja kun hän kohtaa minulta poissaolevaa habitusta, mäkätystä kotitöistä ja passiivisuutta näihin hänen innostuksen kohteisiinsa, vaikutan varmasti melko tylyltä. Olen tämän huomannut ja nyt tiedostan sen, joten pystyn ehkä nyt korjaamaan käytöstäni hiukan. Ehkä voisin koittaa olla enemmän innoissani hänen ideoistaan ja ajatuksistaan. Sysätä omat ahdistukset syrjään aina välillä.
Kylsesiit. Kun vaan tapahtuis tässä elämässä nyt jotain... kivaa. Jotain onnekasta ja iloa tuottavaa. Olisin oikeesti sellaisen tarpeessa. Jotain positiivista tänne nyt, jookos?
Uskon, että se johtuu tästä kaikesta mitä on tapahtunut. Ja siitä, kun elämälläni ei tunnu olevan mitään suuntaa. En osaa olla. Työ tuntuu merkityksettömältä ja se ei kiinnosta lainkaan, loman jälkeen sitä on jäljellä enää 5 viikkoa ja siinä se. Mitään uutta töissä ei ehdi tai voi aloittaa, täytyy vaan lopetella hommat siellä. Tulevaisuus on kuin valtava aavikko, missä ei ole mitään merkkiä siitä, mihin pitäisi mennä.
Koitan kovasti nyt tsempata ja olla enemmän läsnä henkisesti. Olen välillä hiukan poissaoleva ja eniten tuo puolisoni saa siitä kärsiä. Ja tuolla puolisollani on tapana keksiä aina kaikkia uusia innostuksen kohteita. Milloin se on uistinten väsäämistä, milloin kirjojen sitomista, milloin yrttien keräämistä ja nyt uusimpana tuli Superfood -innostus. Ja jos en jaksa lähteä innolla mukaan joka kerta, hän ottaa sen itseensä. *huokaus*
Ja kun hän kohtaa minulta poissaolevaa habitusta, mäkätystä kotitöistä ja passiivisuutta näihin hänen innostuksen kohteisiinsa, vaikutan varmasti melko tylyltä. Olen tämän huomannut ja nyt tiedostan sen, joten pystyn ehkä nyt korjaamaan käytöstäni hiukan. Ehkä voisin koittaa olla enemmän innoissani hänen ideoistaan ja ajatuksistaan. Sysätä omat ahdistukset syrjään aina välillä.
Kylsesiit. Kun vaan tapahtuis tässä elämässä nyt jotain... kivaa. Jotain onnekasta ja iloa tuottavaa. Olisin oikeesti sellaisen tarpeessa. Jotain positiivista tänne nyt, jookos?
tiistai 19. huhtikuuta 2011
kutsumaton vieras
Ei, en ole raskaana. Niin sitä vaan se oma pää ja keho käy kaksintaistelua olemattomista oireista, jomotuksista ja nipistelyistä. Täti kurvasi paikalle punaisella ferrarillaan kaksi päivää etuajassa, mokoma. Minä en sitä tänne kutsunut ja nyt se on jo muutaman päivän majaillut täällä meidän nurkissamme. Toivottavasti se pakkaisi pian laukkunsa ja lähtisi vauhdilla muualle. Ja en mielelläni ottaisi tätä tätiä enää meille kyläilemään, ehkä vasta joskus reilun vuoden päästä seuraavan kerran.
Tunnustan, että aloin taas hötkyilemään. Häsläsin, hössötin ja olin suuna päänä ihan varma että olen raskaana. Jepjep. Koitan nyt ottaa jatkossa vähän rauhallisemmin, en halua löytää itseäni siitä maanisesta yrittämisestä tulla raskaaksi kuten viime kerralla. Se on kovin kuluttavaa, ja minulla on kuitenkin perhe joka kaipaa täyden huomioni. Yritän siis nauttia siitä että en ole raskaana. Koitan nautiskella keväästä, liikunnasta, ehkä ystävistä kera punaviinin ja ihanista valostuvista illoista. Pian on Tipusen 2-vuotissyntymäpäivät, ja niiden järjestelyyn saankin sitten suunnata energiani seuraavaksi.
Perinnöllisyyspolilta ei ole kuulunut vielä mitään! Jokohan kohta voisin soitella sinne perään. Olisi nyt kiva jo saada tietää missä mennään ja saada joku päätös tälle asialle. En voi laittaa pistettä ennen kuin tiedän.
Nyt olen lomalla tämän viikon, Tipunen päiväkodissa ja aion tänään pestä ikkunoita, lapioida lunta ja jos aikaa ja energiaa vielä jää: ommella hiukan. (Sain vihdoin, puolen vuoden tauon jälkeen, ompelukoneeni kuntoon ostamalla yhden pienen pienen ruuvin.)
Tunnustan, että aloin taas hötkyilemään. Häsläsin, hössötin ja olin suuna päänä ihan varma että olen raskaana. Jepjep. Koitan nyt ottaa jatkossa vähän rauhallisemmin, en halua löytää itseäni siitä maanisesta yrittämisestä tulla raskaaksi kuten viime kerralla. Se on kovin kuluttavaa, ja minulla on kuitenkin perhe joka kaipaa täyden huomioni. Yritän siis nauttia siitä että en ole raskaana. Koitan nautiskella keväästä, liikunnasta, ehkä ystävistä kera punaviinin ja ihanista valostuvista illoista. Pian on Tipusen 2-vuotissyntymäpäivät, ja niiden järjestelyyn saankin sitten suunnata energiani seuraavaksi.
Perinnöllisyyspolilta ei ole kuulunut vielä mitään! Jokohan kohta voisin soitella sinne perään. Olisi nyt kiva jo saada tietää missä mennään ja saada joku päätös tälle asialle. En voi laittaa pistettä ennen kuin tiedän.
Nyt olen lomalla tämän viikon, Tipunen päiväkodissa ja aion tänään pestä ikkunoita, lapioida lunta ja jos aikaa ja energiaa vielä jää: ommella hiukan. (Sain vihdoin, puolen vuoden tauon jälkeen, ompelukoneeni kuntoon ostamalla yhden pienen pienen ruuvin.)
maanantai 18. huhtikuuta 2011
perjantai 15. huhtikuuta 2011
tulevaisuuden pelko
JOS testit tulevat näyttämään plussaa, niin mitä se kohdallani tarkoittaa? Kun normaalit ihmiset saavat tietää odottavansa vauvaa, he ovat onnellisia (toivottavasti ainakin suurin osa). Ja kunhan keskenmenon pelosta ja varhaisista viikoista on selvitty, he keskittyvät vain siihen itse odotukseen. Kertovat sukulaisille ja ystäville kuinka heille on tulossa lapsi. Hehkuvat onnea ja ostelevat vauvanvaatteita.
Tulee meille plussa nyt tai myöhemmin, niin mehän joudumme elämään aika pitkälle siinä epävarmuudessa, että onko lapsi terve ja joudutaanko taas keskeytykseen. En pysty salaamaan raskautta mitenkään sen puoliväliin saakka. Eli joudun kertomaan läheisille ja niille ystäville, kenen kanssa olen eniten tekemisissä, raskaudestani. Heistä kyllä kaikki tietävät, että mikä meillä on tilanne. En pysty olemaan onnellinen ja iloinen, ennen kuin tiedän varmasti saavani lapsen syliini.
Toki mitä tahansa muutakin voi sattua raskauden aikana, mutta meidän kohdallamme tämä on se suurin asia. Voi olla, että kunhan sinne perinnöllisyysneuvontaan päästään, selviää että tämän voisi selvittää jo varhaisemmin esimerkiksi istukka- tai lapsivesinäytteellä. Se olisi hienoa. Mutta voi olla myös, että tämä on mahdollista selvittää vasta rakenneultrassa.
Eli joudun elämään kasvavan vatsan kanssa tietäen, että muutaman kuukauden päästä se voi olla joko entistä suurempi tai se voi olla poissa kokonaan. Jälleen kerran. Joudun kohtaamaan sen tosiasian, että tapaan ihmisiä, jotka tapaavat minut hyvin raskaanaolevan näköisenä ja seuraavan kerran ilman vatsaa. Pälyilevät katseet, vaivaantunut hiljaisuus... En voi koskaan enää katsoa kahta viivaa tikussa tuntien olevani yksinkertaisesti onnellinen. Koska ne kaksi viivaa eivät kerro vielä mitään.
Tulee meille plussa nyt tai myöhemmin, niin mehän joudumme elämään aika pitkälle siinä epävarmuudessa, että onko lapsi terve ja joudutaanko taas keskeytykseen. En pysty salaamaan raskautta mitenkään sen puoliväliin saakka. Eli joudun kertomaan läheisille ja niille ystäville, kenen kanssa olen eniten tekemisissä, raskaudestani. Heistä kyllä kaikki tietävät, että mikä meillä on tilanne. En pysty olemaan onnellinen ja iloinen, ennen kuin tiedän varmasti saavani lapsen syliini.
Toki mitä tahansa muutakin voi sattua raskauden aikana, mutta meidän kohdallamme tämä on se suurin asia. Voi olla, että kunhan sinne perinnöllisyysneuvontaan päästään, selviää että tämän voisi selvittää jo varhaisemmin esimerkiksi istukka- tai lapsivesinäytteellä. Se olisi hienoa. Mutta voi olla myös, että tämä on mahdollista selvittää vasta rakenneultrassa.
Eli joudun elämään kasvavan vatsan kanssa tietäen, että muutaman kuukauden päästä se voi olla joko entistä suurempi tai se voi olla poissa kokonaan. Jälleen kerran. Joudun kohtaamaan sen tosiasian, että tapaan ihmisiä, jotka tapaavat minut hyvin raskaanaolevan näköisenä ja seuraavan kerran ilman vatsaa. Pälyilevät katseet, vaivaantunut hiljaisuus... En voi koskaan enää katsoa kahta viivaa tikussa tuntien olevani yksinkertaisesti onnellinen. Koska ne kaksi viivaa eivät kerro vielä mitään.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
tiistai 12. huhtikuuta 2011
No taas se karkasi! Motivaatio nimittäin.
Onko se mikään ihme, että ei ole työmotivaatiota? Työsuhde loppuu seitsemän viikon päästä ja jatkoa ei ole tiedossa. Ei oikein jaksa kiinnostua enää näistä asioista, ei oikein huvittaisi olla täällä. Ahdistaa kaikki ihmiset jotka vatvovat samoja kuvioita kuin ennenkin.
Esimiehen pyynnöstä jouduin hajauttamaan vähäiset lomani, joten olen ensi viikon lomalla ja sitten muutamia päiviä ennen työsuhteen päättymistä. *huokaus* mitähän tekisin täällä siihen saakka?
Kesällä harjoitan sitten sitä niin trendikästä kotoilua. Aion olla ulkona, kuokkia kukkapenkkejä, harrastaa liikuntaa ja siivoilla ja somistella kotia. Ja tietenkin tehdä häitä. Siinä on minun kesäsuunnitelmani. Mitään lomaa tuolla miehenpuoliskolla ei ole, joten minnekään lomalle emme pääse. Tipu on hoidossa kesällä 14 pv. kuukaudessa, paitsi päivystysajan hän on kotona. Eli viisi viikkoa juhannuksesta heinäkuun loppuun.
Vähän häiritsee se, kun tulevaisuus on ihan auki. Jos olisi edes vauva tulossa, niin voisi olla kotona ja odottaa vauvan saapumista. Mutta nyt ei ole mitään tietoa siitä, missä olen ensi syksynä. Toivoisin saavani jotain töitä, että haaveemme omasta kodista voisi tulla joskus edes toteen. Ystävät ovat juuri tekemässä tarjousta omasta talosta, toiset ovat juuri saaneet remontoitua omansa ja muuttivat sinne… Mulla on hirmuinen talokuume mutta eihän me voida harkita mitään asuntolainaa jos mulla ei ole töitä.
Kaikki aikanaan, tiedän.
Mutta se on niin tyhmää.
Haluan haluan haluan haluan!
Vauvan.
Talon.
Töitä.
Kaikkea.
Plaah. Ei ole motivaatiota töissä. Taidan karata lounaalle ulos jonnekin.
Esimiehen pyynnöstä jouduin hajauttamaan vähäiset lomani, joten olen ensi viikon lomalla ja sitten muutamia päiviä ennen työsuhteen päättymistä. *huokaus* mitähän tekisin täällä siihen saakka?
Kesällä harjoitan sitten sitä niin trendikästä kotoilua. Aion olla ulkona, kuokkia kukkapenkkejä, harrastaa liikuntaa ja siivoilla ja somistella kotia. Ja tietenkin tehdä häitä. Siinä on minun kesäsuunnitelmani. Mitään lomaa tuolla miehenpuoliskolla ei ole, joten minnekään lomalle emme pääse. Tipu on hoidossa kesällä 14 pv. kuukaudessa, paitsi päivystysajan hän on kotona. Eli viisi viikkoa juhannuksesta heinäkuun loppuun.
Vähän häiritsee se, kun tulevaisuus on ihan auki. Jos olisi edes vauva tulossa, niin voisi olla kotona ja odottaa vauvan saapumista. Mutta nyt ei ole mitään tietoa siitä, missä olen ensi syksynä. Toivoisin saavani jotain töitä, että haaveemme omasta kodista voisi tulla joskus edes toteen. Ystävät ovat juuri tekemässä tarjousta omasta talosta, toiset ovat juuri saaneet remontoitua omansa ja muuttivat sinne… Mulla on hirmuinen talokuume mutta eihän me voida harkita mitään asuntolainaa jos mulla ei ole töitä.
Kaikki aikanaan, tiedän.
Mutta se on niin tyhmää.
Haluan haluan haluan haluan!
Vauvan.
Talon.
Töitä.
Kaikkea.
Plaah. Ei ole motivaatiota töissä. Taidan karata lounaalle ulos jonnekin.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
politiikkaa
Kuuntelin aamulla työn ohessa Jani Toivolan haastattelua Kaupunkiradiosta. Harmi kun olen väärässä vaalipiirissä, siinä nimittäin on ihanan aito ja tervejärkinen mies, jonka mielelläni näkisin eduskunnassa. Siinä on aidosti vähemmistöjen ja myös ihan tavallisten ihmisten, opiskelijoiden, nuorten ja vähävaraisten edustaja. Omasta vaalipiiristä ei ole löytynyt tarpeeksi kiinnostavaa ehdokasta haluamastani puolueesta, mutta täytyy sitten tyytyä tarpeeksi hyvään.
Kammoksun ajatusta kasvattaa lastani sellaisessa Suomessa, missä esimerkiksi Perussuomalaisten arvomaailma olisi vallalla. Pelkään vain pahoin, että Perussuomalaisilla tulee olemaan suuri äänivyöry. Ihmettelen miksi.
Itse näen asiat niin, että meidän pitäisi olla avoimia ja toimia yhdessä muun maailman kanssa. Omavaraisuus ei aina jokaisessa asiassa ole järkevin vaihtoehto: ennemmin syön marokkolaisen appelsiinin jossa se kasvaa luonnollisessa ympäristössään kuin suurella energialla täällä pohjolassa tuotetun appelsiinin. Lisäksi kammoksun sellaisen puolueen kuin Perussuomalaisten suhatutumista maahanmuuttopolitiikkaan, maaseutupolitiikkaan, ympäristöpolitiikkaan ja kulttuuripolitiikkaan....
No, itse en voi tehdä muuta kuin äänestää sellaista puoluetta, joka edustaa samoja arvoja kuin minä: suvaitsevaisuutta, pehmeitä arvoja, yhteisöllisyyttä, pienituloisten toimeentulon takaamista, lapsiperheiden etuuksia, opiskelijoiden toimeentulon turvaamista ja kestävää kehitystä.
Kammoksun ajatusta kasvattaa lastani sellaisessa Suomessa, missä esimerkiksi Perussuomalaisten arvomaailma olisi vallalla. Pelkään vain pahoin, että Perussuomalaisilla tulee olemaan suuri äänivyöry. Ihmettelen miksi.
Itse näen asiat niin, että meidän pitäisi olla avoimia ja toimia yhdessä muun maailman kanssa. Omavaraisuus ei aina jokaisessa asiassa ole järkevin vaihtoehto: ennemmin syön marokkolaisen appelsiinin jossa se kasvaa luonnollisessa ympäristössään kuin suurella energialla täällä pohjolassa tuotetun appelsiinin. Lisäksi kammoksun sellaisen puolueen kuin Perussuomalaisten suhatutumista maahanmuuttopolitiikkaan, maaseutupolitiikkaan, ympäristöpolitiikkaan ja kulttuuripolitiikkaan....
No, itse en voi tehdä muuta kuin äänestää sellaista puoluetta, joka edustaa samoja arvoja kuin minä: suvaitsevaisuutta, pehmeitä arvoja, yhteisöllisyyttä, pienituloisten toimeentulon takaamista, lapsiperheiden etuuksia, opiskelijoiden toimeentulon turvaamista ja kestävää kehitystä.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
torstai 7. huhtikuuta 2011
jokotai
Kas noin. Nyt alkoi jo oireilu. Selvästi tuntuu että alamasussa nippailee, turvottaa ja jomottelee selkää ja alamasua. Joko pääni tai kroppani on sekaisin, kuten muistelen että viime kerralla oli kun luulin joka kuukausi olevani raskaana, tai sitten olen.
Sekä Tipusen että edellisen raskauden alkuvaiheet olivat samanlaiset. Joitain päiviä oviksen jälkeen alkoi oireilu, johon liittyi jomotusta ja jossain vaiheessa viiltelyjä nivusissa. Jos nuo viiltelyt tulevat niin olen varma että olen raskaana. Tosin tämä jomotuskin tuntuu tutulta, kuitenkin pelkään että kuvittelen sen olemassaolon.
Samoin nämä nännien nippailut kuuluvat asiaan.
Nekin saattaa kyllä olla minun pienen pääni kehittelemiä.
Tässä olotilassa en kyllä voi luottaa täysin näihin oloihin, vaikka edellisessä raskaudessa tiesin varmasti olevani raskaana jo viikkoa ennen kuukautisten alkua, ja silloin emme yrittäneet aktiivisesti vaan oli vaan Se Olo.
Mutta onhan se tietenkin hyvinkin mahdollista että raskaus alkaisi ensimmäisestä kierroksesta. Hui.
Se pelottaa mutta myös kutkuttaa!
Sekä Tipusen että edellisen raskauden alkuvaiheet olivat samanlaiset. Joitain päiviä oviksen jälkeen alkoi oireilu, johon liittyi jomotusta ja jossain vaiheessa viiltelyjä nivusissa. Jos nuo viiltelyt tulevat niin olen varma että olen raskaana. Tosin tämä jomotuskin tuntuu tutulta, kuitenkin pelkään että kuvittelen sen olemassaolon.
Samoin nämä nännien nippailut kuuluvat asiaan.
Nekin saattaa kyllä olla minun pienen pääni kehittelemiä.
Tässä olotilassa en kyllä voi luottaa täysin näihin oloihin, vaikka edellisessä raskaudessa tiesin varmasti olevani raskaana jo viikkoa ennen kuukautisten alkua, ja silloin emme yrittäneet aktiivisesti vaan oli vaan Se Olo.
Mutta onhan se tietenkin hyvinkin mahdollista että raskaus alkaisi ensimmäisestä kierroksesta. Hui.
Se pelottaa mutta myös kutkuttaa!
tiistai 5. huhtikuuta 2011
teemapäivät
Tänään saikkupäivällä. Onneksi ihan esimehen luvalla niin ei tarvitse ryntäillä mihinkään työterveyteen. Sain kuitenkin soittoajan hoitajalle, jolta kyselen sitten tarkemmin että pitääkö minun nyt mennä niihin veritesteihin ettei tämä ole sitä mykoplasmaa. Tyttärelläni on ollut pitkittynyt yskä jo monta kuukautta... joko se on tavallista flunssaa tai jotain pölyallergiaa, mutta sehän saattaa olla myös tuo mykoplasma. Toisaalta emme ole olleet kuumeessa... hmm.
Projekti lapsentekohommia on nyt virallisesti käynnissä. Viikonlopun teemapäivien näkyvyyttä hieman hankaloitti tämä inhottava flunssa, mutta alku tämä on kumminkin. Tietysti toivon, ettei tällä kertaa menisi kauaa uuden raskauden alkuunsaattamiseksi, mutta sitä kun ei koskaan tiedä. En toivoisi suurta ikäeroa lasten välille, jos siis sellainen terve vielä saadaan tähän maailmaan, mutta se ei ole minun päätettävissäni.
Mutta teemapäivät ovat takanapäin ja soturit on laitettu jälleen matkaan. Nyt toivotaan että mukana on sellaisia valiojoukkoja, jotka osaavat suunnistaa perille. Olisi ehkä pitänyt varustaa nämä joukot vielä kartalla ja kompassilla...
No me teimme osuutemme, nyt on pikkusotureiden vuoro. Toivotamme vilkasta uintia ja osumatarkkuutta!:D
Projekti lapsentekohommia on nyt virallisesti käynnissä. Viikonlopun teemapäivien näkyvyyttä hieman hankaloitti tämä inhottava flunssa, mutta alku tämä on kumminkin. Tietysti toivon, ettei tällä kertaa menisi kauaa uuden raskauden alkuunsaattamiseksi, mutta sitä kun ei koskaan tiedä. En toivoisi suurta ikäeroa lasten välille, jos siis sellainen terve vielä saadaan tähän maailmaan, mutta se ei ole minun päätettävissäni.
Mutta teemapäivät ovat takanapäin ja soturit on laitettu jälleen matkaan. Nyt toivotaan että mukana on sellaisia valiojoukkoja, jotka osaavat suunnistaa perille. Olisi ehkä pitänyt varustaa nämä joukot vielä kartalla ja kompassilla...
No me teimme osuutemme, nyt on pikkusotureiden vuoro. Toivotamme vilkasta uintia ja osumatarkkuutta!:D
maanantai 4. huhtikuuta 2011
keväisiä ajatuksia
Köhiti köh köh. Flunssaa pukkaa tänne. Kurkku on tooosi kipeä, yskä sattuu jo vähän keuhkoihinkin... ja syvään hengittäminen tuntuu tuolla jossain keuhkoputkissa... Jouduin tänään lähtemään kesken kaiken töistä pois ja lähtiessäni mulle huikattiin että meillä on töissä ollut liikkeellä mykoplasmaa. Sitkeää bakteeriperäistä tautia. Täytyy huomenna mennä käymään lääkärissä ja sanoa että testaavat tuon mykoplasman. hyh.
Mutta vettä sataa! Ihanaa kun lumet sulaa. Tänään on flunssasta huolimatta ollut yllättävän positiivinen päivä. Kävin vähän aikaa sitten ostamassa muutaman uuden paidankin kaappiin roikkumaan. Sellaisia kukkahepeneitä. Odotan kovasti että saan laittaa kevättakin päälle!
Tekis mieli mennä lenkille ja ehkä kokeilla ottaa muutama juoksuaskelkin, mutta nyt on tämä tauti päällä. No, ehkä ensi viikolla pääsisi juoksemaan kun nuo lumet näköjään sulavat vauhdilla. On se jännä, miten syksyllä tällainen sadeilma masentaisi mutta nyt se ei haittaa ollenkaan! Siksi kun tietää mitä se saapi aikaan...
Juuri nyt on ihan kiva fiilis. Huomenna ehkä toisin, mutta niinhän minun pitääkin elää - tässä päivässä.
Mutta vettä sataa! Ihanaa kun lumet sulaa. Tänään on flunssasta huolimatta ollut yllättävän positiivinen päivä. Kävin vähän aikaa sitten ostamassa muutaman uuden paidankin kaappiin roikkumaan. Sellaisia kukkahepeneitä. Odotan kovasti että saan laittaa kevättakin päälle!
Tekis mieli mennä lenkille ja ehkä kokeilla ottaa muutama juoksuaskelkin, mutta nyt on tämä tauti päällä. No, ehkä ensi viikolla pääsisi juoksemaan kun nuo lumet näköjään sulavat vauhdilla. On se jännä, miten syksyllä tällainen sadeilma masentaisi mutta nyt se ei haittaa ollenkaan! Siksi kun tietää mitä se saapi aikaan...
Juuri nyt on ihan kiva fiilis. Huomenna ehkä toisin, mutta niinhän minun pitääkin elää - tässä päivässä.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
lottoamaan
Miksi, oi miksi ihminen ei osaa olla maltillinen? Tämäkin tilanne on sellainen, että ihan turhaan joka päivä tuskailee samaa asiaa kun ei se miksikään muutu vielä vähään aikaan.
Haluan Kaiken.
Heti.
Nyt.
Vauvan, talon, kivan työpaikan, kesän. Jokainen päivä tuntuu viikolta! Joka päivä ihmettelen, että onko tosiaan vasta perjantai? Onko tosiaan vasta alle kuusi viikkoa tähtityttöni syntymästä? MIKSI aika menee näin hitaasti. En halua olla tässä vaiheessa elämääni. Haluan sen kauas kauas taakseni, niin että se kipeä punainen arpi olisi jo hoipeinen juova. Arka ja kipeä muisto. Odotan, että aika kuluu eteenpäin ja että olisi jo jotain odotettavaa, jotain mikä saisi tämän olon paranemaan.
Tiedän mikä se on, mikä saa olon paranemaan. Uusi raskaus. Vauva.
Ehkä kyllä myös kesä tuo tullessaan paremman olon... Tuntuu vaan niin turhauttavalta. Puoli vuotta elämästä hukkaan, kaikki suunnitelmat uusiksi, kaikki pitää perua tai muuttaa. Työsuhdekin mitoitettiin äitiyslomaa ajatellen ja jatkoa ei ole tiedossa näillä näkymin. Ärh. Kiukuttaa.
Ainakin taidan lotota. Me osutaan niin nätisti noihin pieniin prosentteihin ja epätodennäköisyyksiin että luulis sen saman osumatarkkuuden toimivan myös lottoamisessa? Jos ei pelaa, ei voi voittaa. Tuo lause pätee myös meidän lapsentekoprojektiin: riskejä on, sen me tiedämme. Mutta halu saada toinen lapsi on suurempi kuin pelko. Vain osallistumalla voi päästä osingoille.
Haluan Kaiken.
Heti.
Nyt.
Vauvan, talon, kivan työpaikan, kesän. Jokainen päivä tuntuu viikolta! Joka päivä ihmettelen, että onko tosiaan vasta perjantai? Onko tosiaan vasta alle kuusi viikkoa tähtityttöni syntymästä? MIKSI aika menee näin hitaasti. En halua olla tässä vaiheessa elämääni. Haluan sen kauas kauas taakseni, niin että se kipeä punainen arpi olisi jo hoipeinen juova. Arka ja kipeä muisto. Odotan, että aika kuluu eteenpäin ja että olisi jo jotain odotettavaa, jotain mikä saisi tämän olon paranemaan.
Tiedän mikä se on, mikä saa olon paranemaan. Uusi raskaus. Vauva.
Ehkä kyllä myös kesä tuo tullessaan paremman olon... Tuntuu vaan niin turhauttavalta. Puoli vuotta elämästä hukkaan, kaikki suunnitelmat uusiksi, kaikki pitää perua tai muuttaa. Työsuhdekin mitoitettiin äitiyslomaa ajatellen ja jatkoa ei ole tiedossa näillä näkymin. Ärh. Kiukuttaa.
Ainakin taidan lotota. Me osutaan niin nätisti noihin pieniin prosentteihin ja epätodennäköisyyksiin että luulis sen saman osumatarkkuuden toimivan myös lottoamisessa? Jos ei pelaa, ei voi voittaa. Tuo lause pätee myös meidän lapsentekoprojektiin: riskejä on, sen me tiedämme. Mutta halu saada toinen lapsi on suurempi kuin pelko. Vain osallistumalla voi päästä osingoille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)