Sänky on pedattu, pullot ja tutit keitetty, vaipat ostettu, hoitopöytä valmiina, imetystarvikkeet valmiina, sairaalakassi pakattu, esikoisen hoitosuunnitelmat tehty...
Ala tulla jo, me ei jakseta enää odottaa!
Minä en jaksa enää odottaa! Olo on niin kovin tukala ja masentunut ja itkuinen, haluaisin että tämä vaihe loppuisi jo ja päästäsiin aloittamaan sitä uutta vaihetta...
Ei viitsisi kotona vaan odotella, mutta mihinkään ei jaksa lähteäkkään kun olo on niin tuskainen. Äh. Mä haluan pois tämän ison mahan ja tämän olotilan!!!
Haluan haluan kaikkea tietenkin. Vauva tulee kun se on valmis, sanotaan. Noh, me kaikki muut ollaan valmiita! Tule nyt jo!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskaus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 5. elokuuta 2012
lauantai 4. elokuuta 2012
Aamuyön mörköjä
"Mitä jos tää vauva onkin sitten liian iso kun se syntyy? Mitä jos mä en pystykkään siihen? Mitä jos tää menee vaan yliajalle ja kasvaa ja mä repeän tuhanneksi palaseksi synnytyksessä?"
"Mitä jos se ei olekkaan terve?"
"Mitä jos mun suolistosairaus pahenee synnytyksessä ja mä joudun aloittamaan jotain hurjia lääkkeitä siihen?"
"Mitä jos kaikki ei meekkään hyvin ja tää vauva kuolee synnytyksessä?"
"Mitä jos se ei olekkaan terve?"
"Mitä jos mun suolistosairaus pahenee synnytyksessä ja mä joudun aloittamaan jotain hurjia lääkkeitä siihen?"
"Mitä jos kaikki ei meekkään hyvin ja tää vauva kuolee synnytyksessä?"
perjantai 3. elokuuta 2012
torstai 2. elokuuta 2012
hormoneja
Heräsin tänään aamulla aika hyvin nukutun yön jälkeen. Mies nousi tytön kanssa ja sain jäädä vähäksi aikaa nukkumaan. No, oisin saanut jäädä nukkumaan, mutta sen sijaan aloinkin itkemään. Nyyhkin itsekseni siellä sängyssä, en edes tiedä että mitä. Ehkä sitä, että olen henkisesti ihan puhki.
Olen mä fyysisestikin hajalla kun kolottelee ja vihloo ja muuta, mut ennen kaikkea mä oon henkisesti ihan loppu. Pelkään että tämä menee yliajalle, mikä on ihan mahdollista tietenkin! Mutta jos joudun tässä olotilassa olemaan vielä monta viikkoa, en tiedä miten kestän.
Mies ja tytär ei ansaitse tällaista mörköä vaimoksi ja äidiksi. Tiuskin ja mökötän. Olen surullinen ja itkuinen, ja haluaisin niin tämän vaiheen olevan jo ohi! Tämän ajan pitäisi olla iloista, jännittävää odotuksen aikaa mutta mua vaan masentaa.
Tyttöä odottaessa voin hyvin loppuun saakka. Olin hyväntuulinen ja iloinen, vaikka silloinkin oli nukkumisvaikeuksia ja kremppaa. Mutta en ollut henkisesti näin rikki kuin nyt olen. Ja nyt on vaan päivistä kiinni, toivottavasti ei viikoista. Mutta en osaa aloittaa mitään, en osaa suunnitella mitään enkä halua nähdä ketään.
Tämä aika tuntuu tosi pitkältä. Odottavan aika on pitkä. Kumpa se kuitenkin olisi kovin kovin lyhyt.
Olen mä fyysisestikin hajalla kun kolottelee ja vihloo ja muuta, mut ennen kaikkea mä oon henkisesti ihan loppu. Pelkään että tämä menee yliajalle, mikä on ihan mahdollista tietenkin! Mutta jos joudun tässä olotilassa olemaan vielä monta viikkoa, en tiedä miten kestän.
Mies ja tytär ei ansaitse tällaista mörköä vaimoksi ja äidiksi. Tiuskin ja mökötän. Olen surullinen ja itkuinen, ja haluaisin niin tämän vaiheen olevan jo ohi! Tämän ajan pitäisi olla iloista, jännittävää odotuksen aikaa mutta mua vaan masentaa.
Tyttöä odottaessa voin hyvin loppuun saakka. Olin hyväntuulinen ja iloinen, vaikka silloinkin oli nukkumisvaikeuksia ja kremppaa. Mutta en ollut henkisesti näin rikki kuin nyt olen. Ja nyt on vaan päivistä kiinni, toivottavasti ei viikoista. Mutta en osaa aloittaa mitään, en osaa suunnitella mitään enkä halua nähdä ketään.
Tämä aika tuntuu tosi pitkältä. Odottavan aika on pitkä. Kumpa se kuitenkin olisi kovin kovin lyhyt.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
ttu. kele. tana.
Tänään vituttaa kaikki. Sattuu, jomottaa, vihloo ja vauva painaa tosi alas. Kaiken tekeminen sattuu. Supistukset on säälittäviä harkkaversioita eikä yhtään kipeetä oo tullut. Maha on kuralla ja on huono olo.
Mä olen räjähtelevä ruutitynnyri, olo on antisosiaalinen ja tekee mieli vaan mököttää peiton alla.
Kävin tänään ostoksilla ja ai että niitä sympaattisia hymyjä ja katseita. Argh! Teki mieli tirvaista niitä kaikkia naamaan!
Että sellainen fiilis täällä.
Mä olen räjähtelevä ruutitynnyri, olo on antisosiaalinen ja tekee mieli vaan mököttää peiton alla.
Kävin tänään ostoksilla ja ai että niitä sympaattisia hymyjä ja katseita. Argh! Teki mieli tirvaista niitä kaikkia naamaan!
Että sellainen fiilis täällä.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
38+0
Vähiin käy ennen kuin loppuu.
Eilisen sisätutkimuksen jäljiltä koko illan jomotteli ja tulipa niitä kipeähköjä suppareitakin yötä myöten. Yhdessä kohtaa ihan säännöllisestikin. Kunnes ne loppuivat yöllä. Ja tänään - ei mitään. Pah.
Tule jo vauva!!!
En olis uskonut sanovani näin mutta: haluaisin jo synnyttää, kiitos.
Eilisen sisätutkimuksen jäljiltä koko illan jomotteli ja tulipa niitä kipeähköjä suppareitakin yötä myöten. Yhdessä kohtaa ihan säännöllisestikin. Kunnes ne loppuivat yöllä. Ja tänään - ei mitään. Pah.
Tule jo vauva!!!
En olis uskonut sanovani näin mutta: haluaisin jo synnyttää, kiitos.
maanantai 30. heinäkuuta 2012
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Sokereista rasittunut
En ole! Eli kaikki arvot olivat raja-arvojen alla, eli ei rheittoja sokeriarvoissa eikä mitään viitteitä raskausdiabetekseen. Jiihaa! Sen kunniaksi söin iiiison palan mansikkarahkatorttua!!!
Maanantaina on vielä kontrolliaika polilla, joten pääsen vielä näkemään miten poika kasvaa. Ja toivottavasti kohdunsuuntilanne tarkistetaan myös ronskeilla otteilla niin että saadaan vaikka vähän meininkiä aikaiseksi...
Näillä tiedoilla on kiva lähteä viikonlopun viettoon!!!
*
Maanantaina on vielä kontrolliaika polilla, joten pääsen vielä näkemään miten poika kasvaa. Ja toivottavasti kohdunsuuntilanne tarkistetaan myös ronskeilla otteilla niin että saadaan vaikka vähän meininkiä aikaiseksi...
Näillä tiedoilla on kiva lähteä viikonlopun viettoon!!!
*
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Täysiaikainen
Se on 37+0, eli hurraa hurraa! Kuulkaa kaikki kansa: vauva on täysiaikainen! Saat tulla poikaseni maailmaan - tervetuloa vaan!! Äiti ja isi ja hyvin malttamaton isosisko sinua täällä jo odottelee...
Mutta tiedetään.
Vielä kolme viikkoa laskettuun aikaan.
Ja mahdollisesti vielä pari viikkoa yli.
Vaikka synnytys mua jännittää niin täytyy sanoa että just nyt mä alan oikeesti ODOTTAMAAN sitä.
Poika puskee ihan hirveesti tuolla mahassa. Venyttää ja mönkii. Tekee suorastaan ilkeetä ja sattuu... tarkistelen illalla suihkun jälkeen onko mustelmia jossain kun se niin kovaa punkee ulos noita raajojaan.
Positiivista: mönkiminen saa usein aikaiseksi supistuksia. Tänään tullut jo aika tiuhaan niitä, kivuttomia mutta tiukkoja. Jes jes. Hyvä että edes JOTAIN, vaikka juu juu, tiedetään - ne ei välttämättä merkkaa vielä mitään mihinkään suuntaan.
Alapään vuoto-osastokin on muuttunut eilisen ja tämän päivän aikana hiukan normaalia limaisemmaksi ja venyvämmäksi... hyvä merkki sekin. Ainakin jotain tapahtuu, ja ehkä tämä lapsi oikeasti tulee täältä ulos ihan itsekseenkin vielä!
Nyt kun selviän kunnialla torstain sokerirasituksesta ja jospa maanantaina äippäpolin kontrollissa ne runnois vähän kovemmalla kädellä tuon sisätutkimuksen... ensi viikko vois olla oikein hyvä viikko vaikka syntyä.
Kuulitkos poikaseni?
Mutta tiedetään.
Vielä kolme viikkoa laskettuun aikaan.
Ja mahdollisesti vielä pari viikkoa yli.
Vaikka synnytys mua jännittää niin täytyy sanoa että just nyt mä alan oikeesti ODOTTAMAAN sitä.
Poika puskee ihan hirveesti tuolla mahassa. Venyttää ja mönkii. Tekee suorastaan ilkeetä ja sattuu... tarkistelen illalla suihkun jälkeen onko mustelmia jossain kun se niin kovaa punkee ulos noita raajojaan.
Positiivista: mönkiminen saa usein aikaiseksi supistuksia. Tänään tullut jo aika tiuhaan niitä, kivuttomia mutta tiukkoja. Jes jes. Hyvä että edes JOTAIN, vaikka juu juu, tiedetään - ne ei välttämättä merkkaa vielä mitään mihinkään suuntaan.
Alapään vuoto-osastokin on muuttunut eilisen ja tämän päivän aikana hiukan normaalia limaisemmaksi ja venyvämmäksi... hyvä merkki sekin. Ainakin jotain tapahtuu, ja ehkä tämä lapsi oikeasti tulee täältä ulos ihan itsekseenkin vielä!
Nyt kun selviän kunnialla torstain sokerirasituksesta ja jospa maanantaina äippäpolin kontrollissa ne runnois vähän kovemmalla kädellä tuon sisätutkimuksen... ensi viikko vois olla oikein hyvä viikko vaikka syntyä.
Kuulitkos poikaseni?
maanantai 23. heinäkuuta 2012
lauantai 21. heinäkuuta 2012
vaikka ulisen
Mä olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että mulla on hyvin eläväinen vauva masussa. Ja että mulla ylipäänsä on vauva masussa, todennäköisesti terve lapsi. Ja tiedän, että on vaikeaa kuunnella näitä loppuraskauden valituksia, varsinkin jos toivoisi itse olevansa samassa tilanteessa. Muistan sen nimittäin varsin hyvin kun ystäväni oli raskaana ja itse olin juuri menettänyt lapseni ja hän valitteli kovaan ääneen kipujaan ja olojaan. Muistan ajatelleeni että voisiko se olla hiljaa kun mähän ottaisin mielelläni ne kaikki vaivat ja krempat.... jos vain saisin sen vauvani takaisin!
Kuitenkin elämä kulkee polkujaan, eikä se loppuraskauden kipuilu ja ahdistus ole yhtään sen lievempi minullakaan, vaikka kuinka olen kokenut menetyksiä ja vaikka kuinka olen kiitollinen tästä raskaudesta. Silti siihen lantioon särkee yöllä ihan tuhottomasti, silti ahdistaa ja silti toivon että saisin tämän pian syliini.
Joten, vaikka täällä nyt valitan ja ulisenkin väsymystäni ja kipujani, tietänette että olen äärettömän onnellinen ollessani tässä tilanteessa juuri nyt. Mutta raskautta ei kutsuta sillä nimellä huvin vuoksi - tämä on joskus todella raskasta. Varsinkin nyt kun on jo yksi tiitiäinen hoivattavana ja ei voi levätä aina kun haluaa...
Mutta todella onnellinen olen kun poika on maailmassa. Noin kolmen viikon sisään... hui!!! Hui!!!!! HUI!!!! :D :D
*
Kuitenkin elämä kulkee polkujaan, eikä se loppuraskauden kipuilu ja ahdistus ole yhtään sen lievempi minullakaan, vaikka kuinka olen kokenut menetyksiä ja vaikka kuinka olen kiitollinen tästä raskaudesta. Silti siihen lantioon särkee yöllä ihan tuhottomasti, silti ahdistaa ja silti toivon että saisin tämän pian syliini.
Joten, vaikka täällä nyt valitan ja ulisenkin väsymystäni ja kipujani, tietänette että olen äärettömän onnellinen ollessani tässä tilanteessa juuri nyt. Mutta raskautta ei kutsuta sillä nimellä huvin vuoksi - tämä on joskus todella raskasta. Varsinkin nyt kun on jo yksi tiitiäinen hoivattavana ja ei voi levätä aina kun haluaa...
Mutta todella onnellinen olen kun poika on maailmassa. Noin kolmen viikon sisään... hui!!! Hui!!!!! HUI!!!! :D :D
*
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
kypsä
Mä haluaisin jo tämän vauvan syliini ja etenkin tämän mahan pois. Tähän saakka musta on ollut ihan kivaa olla raskaana - kremppoineen kaikkineen. Mut nyt olo on ollut pari päivää tosi inhottava. Maha on kireenä koko ajan kun supistaa, jokainen kumarrus tuntuu tuskaiselta kun joku pää tai peppu (toivottavasti jälkimmäinen) painaa aina keuhkoihin... närästää ihan jatkuvasti ja olen tosi kärttyinen koko ajan.
Ja nyt on vasta rv 36+1. Tässä on vielä matkaa siihen että synnytys oikeasti käynnistyy. Tai no, voihan sitä kuvitella ja toivoa että tämä tulisi jo vaikka viikon, puolentoista päästä mutta mä en kyllä usko. Asenne on muuttunut posiitiivisesta pessimistiseksi - tämä menee yliaikaiseksi, on joku hemmetin neljä ja puoli kiloa syntyessään ja kun mä oon puskenut sitä ulos jonkun aikaa huomataan että se on jonkinlaisessa virhetarjonnassa ja joudutaan tekemään joku kiireellinen sektio kuitenkin.
*mökötys*
Mä en pysty kävelemään, laittamaan sukkaa jalkaan, kumartumaan enkä kyykistymään. Tai pystyn mutta se kaikki sattuu. Haluaisin hömppäillä jotain vauvajuttuja valmiiksi ja asetella vaikka vaippoja hoitopöydän koriin valmiiksi mut mikään ei kiinnosta kun koko ajan ahdistaa, supistaa ja sattuu ja vihloo.
Toisin sanoen - mä olen ihan kypsä.
*
Alla vertailun vuoksi: vasemmalla tämänhetkinen maha, oikealla maha samaan aikaan kun esikoista odotin... Onhan siinä vähän eroa. :( Ehkä täältä on tulossa joku jättivauva.
Ja nyt on vasta rv 36+1. Tässä on vielä matkaa siihen että synnytys oikeasti käynnistyy. Tai no, voihan sitä kuvitella ja toivoa että tämä tulisi jo vaikka viikon, puolentoista päästä mutta mä en kyllä usko. Asenne on muuttunut posiitiivisesta pessimistiseksi - tämä menee yliaikaiseksi, on joku hemmetin neljä ja puoli kiloa syntyessään ja kun mä oon puskenut sitä ulos jonkun aikaa huomataan että se on jonkinlaisessa virhetarjonnassa ja joudutaan tekemään joku kiireellinen sektio kuitenkin.
*mökötys*
Mä en pysty kävelemään, laittamaan sukkaa jalkaan, kumartumaan enkä kyykistymään. Tai pystyn mutta se kaikki sattuu. Haluaisin hömppäillä jotain vauvajuttuja valmiiksi ja asetella vaikka vaippoja hoitopöydän koriin valmiiksi mut mikään ei kiinnosta kun koko ajan ahdistaa, supistaa ja sattuu ja vihloo.
Toisin sanoen - mä olen ihan kypsä.
*
Alla vertailun vuoksi: vasemmalla tämänhetkinen maha, oikealla maha samaan aikaan kun esikoista odotin... Onhan siinä vähän eroa. :( Ehkä täältä on tulossa joku jättivauva.
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Ärsytysvitutusmasennusmaximus!!!!!!
Terveiset synnytystapa-arviosta. Siellä poika olla möllöttää pää alaspäin. Ylhäällä kuitenkin vielä, ei
kiinnittyneenä. Kaulaa jäljellä vielä 2,5 cm, kohdun ulkosuu auki, sisäsuu
kiinni ja paikat pehmeät. Niin kai näillä viikoilla sopii ollakkin.
Painoarvio tällä hetkellä (rv 35+6) 2867g, syntymäpainoksi laskettuna aikana arvioi 3800g. Eli melko samankokoinen kuin mitä esikoinen oli syntyessään.
Lääkäri sanoi, että ei näe mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.
MUTTA.
Vauvan vatsan ympärys oli muita mittoja suurempi, mikä kuulemma voi olla merkki siitä ,että mulla on sokereissa jotain vikaa. Kiva. Ja tästähän seurasi sitten käsky SOKERIRASITUKSEEN. Voi kilin kellit mä sanon. En ois halunnut mitään tällaista tähän kohtaan enää, en millään! Oisin vaan halunnut nauttia huolettomasta loppuraskaudesta, mut nyt mun pitää alkaa kyttäämään syömisiäni ja pelätä jotain saamarin raskausdiabetesta!!! Ja isoa vauvaa. :(
En halua puskea mitään yli nelikiloista ulos! En halua! Enenenenen! Mä haluan sen normaalin vähän reilu kolmekiloisen vauvan joka syntyy ennen laskettua aikaa siististi ja nätisti siten että äitiä ei pelottaisi jättiläisvauvat tai sokeriarvot tai muut!!!
Haluan sittenkin sektioon... :(
Puuuuh. Mä niin toivoin erilaista fiilistä tästä polikäynnistä. En tällaista. Kai mun raskaushormonit tekee tästä nyt maailman isoimman ongelman, mutta mua ahistaa ihan sikana!!
En halua enempää diagnooseja!!! Meidän perheessä niitä on saatu jo ihan tarpeeksi!!
Painoarvio tällä hetkellä (rv 35+6) 2867g, syntymäpainoksi laskettuna aikana arvioi 3800g. Eli melko samankokoinen kuin mitä esikoinen oli syntyessään.
Lääkäri sanoi, että ei näe mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.
MUTTA.
Vauvan vatsan ympärys oli muita mittoja suurempi, mikä kuulemma voi olla merkki siitä ,että mulla on sokereissa jotain vikaa. Kiva. Ja tästähän seurasi sitten käsky SOKERIRASITUKSEEN. Voi kilin kellit mä sanon. En ois halunnut mitään tällaista tähän kohtaan enää, en millään! Oisin vaan halunnut nauttia huolettomasta loppuraskaudesta, mut nyt mun pitää alkaa kyttäämään syömisiäni ja pelätä jotain saamarin raskausdiabetesta!!! Ja isoa vauvaa. :(
En halua puskea mitään yli nelikiloista ulos! En halua! Enenenenen! Mä haluan sen normaalin vähän reilu kolmekiloisen vauvan joka syntyy ennen laskettua aikaa siististi ja nätisti siten että äitiä ei pelottaisi jättiläisvauvat tai sokeriarvot tai muut!!!
Haluan sittenkin sektioon... :(
Puuuuh. Mä niin toivoin erilaista fiilistä tästä polikäynnistä. En tällaista. Kai mun raskaushormonit tekee tästä nyt maailman isoimman ongelman, mutta mua ahistaa ihan sikana!!
En halua enempää diagnooseja!!! Meidän perheessä niitä on saatu jo ihan tarpeeksi!!
lauantai 14. heinäkuuta 2012
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Äitiysloma
Se olisi sitten raskausviikkoja kasassa 35+0 ja äitiysloma alkoi. Hurjaa ajatella, että oikeasti vasta nyt voisi jäädä pois töistä! En olisi millään kyennyt olemaan töissä näin pitkään... Onneksi sain sairauslomaa ja sain olla kotona.
Olo on ihan jees siihen nähden että kannan ylimääräistä 15 kiloa mukanani, ja että poika venyttää mahanahkaani joskus oikein urakalla - niin että sattuu. Päätä se poraa johonkin tuonne alas ja saa paikat vihlomaan... auh. Yöt on yhtä tuskaa kun lantiota särkee. Vaihdan kylkeä ehkä sata kertaa yössä kun aina puutuu ja särkee ja käyn ainakin kolme kertaa pissalla.
Käväisin neuvolassakin tuossa viikko sitten, kaikki oli mallillaan. Terkan mielestä poika oli pää alaspäin kuten kuuluukin. Hemoglobiinikin oli vähän noussut ja tuntuu nyt pysyttelevän tuolla 116 huitteilla. Kelpaa mulle. Ja tämä ilman lisärautaa - aloin vaan syömään raskausajan monivitamiinia ja se korjaantui sillä. Koska kukaan ei mua ole mitenkään ohjeistanut että miten tämä mun krooninen sairauteni (CU) ja siihen syömäni lääkkeet vaikuttaa raskausajan kaikkiin arvoihin, löysin jännittävää tietoa itse. "saattaa vaikuttaa foolihapon aiheenvaihduntaan, ja raskauden aikana annetaan tämän takia foolihappoa, käyttäen esim. Matrifolin-nimistä preparaattia, joka sisältää sekä rautaa että foolihappoa." Jep. Eikä kukaan missään tällaista mulle osannut kertoa, ennen kuin itse googlailin että mikäs auttaisi alhaisiin veren rauta-arvoihin kun ei kovia rautalääkkeitä halua syödä.
No, onneksi löysin tiedon ja rauta-arvot korjaantui kun lisäsin foolihappoa ja rautaa ihan vain tuon raskausajan monivitamiinin muodossa.
Mies on vielä tämän viikon töissä jonka jälkeen hänellä alkaa neljän viikon kesäloma. Jonka jälkeen vielä muutama viikko isyyslomaa. Onneksi. Tämä alkaa käymään raskaaksi olla tuon tytön kanssa kaksistaan, vaikka ihan hurmaava tapaus se onkin. Mun pinna vaan ei kestä yhtään ja sen venymiskapasiteetti on vähentynyt huomattavasti. En. vaan. jaksa. Tytön uhma on hyvin pientä mutta mä en muuta tarviikkaan kun hermot menee...
Viikon päästä olisi synnytystapa-arvio. Kahden viikon päästä tämä vauva on ns. täysiaikainen. Silloin alan kuuraamaan lattioita kontillani että saan tämän ulos ennen laskettua aikaa. :d Vaikka juu juu, tiedän ettei mikään välttämättä auta ja että lapsi tulee kun se on valmis ja blaadi blaa. :D Mut MÄ alan jo kohta olemaan valmis. Kypsä. Iso.
Enkä ole vieläkään pakannut sitä sairaalakassia.
Olo on ihan jees siihen nähden että kannan ylimääräistä 15 kiloa mukanani, ja että poika venyttää mahanahkaani joskus oikein urakalla - niin että sattuu. Päätä se poraa johonkin tuonne alas ja saa paikat vihlomaan... auh. Yöt on yhtä tuskaa kun lantiota särkee. Vaihdan kylkeä ehkä sata kertaa yössä kun aina puutuu ja särkee ja käyn ainakin kolme kertaa pissalla.
Käväisin neuvolassakin tuossa viikko sitten, kaikki oli mallillaan. Terkan mielestä poika oli pää alaspäin kuten kuuluukin. Hemoglobiinikin oli vähän noussut ja tuntuu nyt pysyttelevän tuolla 116 huitteilla. Kelpaa mulle. Ja tämä ilman lisärautaa - aloin vaan syömään raskausajan monivitamiinia ja se korjaantui sillä. Koska kukaan ei mua ole mitenkään ohjeistanut että miten tämä mun krooninen sairauteni (CU) ja siihen syömäni lääkkeet vaikuttaa raskausajan kaikkiin arvoihin, löysin jännittävää tietoa itse. "saattaa vaikuttaa foolihapon aiheenvaihduntaan, ja raskauden aikana annetaan tämän takia foolihappoa, käyttäen esim. Matrifolin-nimistä preparaattia, joka sisältää sekä rautaa että foolihappoa." Jep. Eikä kukaan missään tällaista mulle osannut kertoa, ennen kuin itse googlailin että mikäs auttaisi alhaisiin veren rauta-arvoihin kun ei kovia rautalääkkeitä halua syödä.
No, onneksi löysin tiedon ja rauta-arvot korjaantui kun lisäsin foolihappoa ja rautaa ihan vain tuon raskausajan monivitamiinin muodossa.
Mies on vielä tämän viikon töissä jonka jälkeen hänellä alkaa neljän viikon kesäloma. Jonka jälkeen vielä muutama viikko isyyslomaa. Onneksi. Tämä alkaa käymään raskaaksi olla tuon tytön kanssa kaksistaan, vaikka ihan hurmaava tapaus se onkin. Mun pinna vaan ei kestä yhtään ja sen venymiskapasiteetti on vähentynyt huomattavasti. En. vaan. jaksa. Tytön uhma on hyvin pientä mutta mä en muuta tarviikkaan kun hermot menee...
Viikon päästä olisi synnytystapa-arvio. Kahden viikon päästä tämä vauva on ns. täysiaikainen. Silloin alan kuuraamaan lattioita kontillani että saan tämän ulos ennen laskettua aikaa. :d Vaikka juu juu, tiedän ettei mikään välttämättä auta ja että lapsi tulee kun se on valmis ja blaadi blaa. :D Mut MÄ alan jo kohta olemaan valmis. Kypsä. Iso.
Enkä ole vieläkään pakannut sitä sairaalakassia.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Tsemppiä ja jännitystä
Mä olen tsempannut kuluneella viikolla. Nyt on vauvalla hoitotaso, sänky ja turvakaukalo valmiina. Pienet vaatteet on pestynä lipastossa odottamassa ja harsot viikattuna valmiiksi myös. Makuupussi ja imetysliivit pesukoneessa.
Sairaalakassia en oo vielä alkanut pakkaamaan, mut oon vähän haalinut kamaa mitä sinne haluan mukaan. Edelliskerrasta oppineena haluan kassiin juotavaa ja syötävää. Pähkinöitä, pillimehuja, suklaata! Sitten sinne pakataan rintakumit, imetysliivit, liivinsuojia. Vauvalle muutama tutti ja harso. Äidille myös joku hömppä-kioskiromaani niitä hetkiä varten kun uni ei tule ja vauva nukkuu... Ja sitten tietenkin perussettinä kännykän laturi, kamera ja niin edelleen. Hmm... mitähän muuta sinne vielä tunkisi. Ainiin - äidin kotiutumisvaatteet, meikkipussi, hammasharja ja muut hygieniavälineet. Naamarasva, korvatulpat ja silmälaput. EIköhän siinä ole kylliksi. :) Ehkä vielä ipodin voisi napata laukkuun niin voi kuunnella jotain muutakin kuin naapurisängyn naisen vauvan korviaraastavaa itkua... (jostain syystä toisten vauvojen itku on aina liian kovaäänistä tai kimeetä tai muuten vaan kamalan kuuloista).
Niin, ennen sitä mukavaa osastoaikaa on vuorossa se iso S. Ja sepä mua jännittää. Kaksi synnytystä mulla on takana, mutta niistä toinen oli rv 20 ja toinen rv 23. Hiukan eri juttu kuitenkin kuin mennä synnyttämään rv 40. Mä uskon, että kun kuitenkin kohtu on muutaman kerran hoitanut synnytyksen, sillä on joku lihasmuisti ja se osaa homman hyvin. Ponnistusvaihe jännittää ehkä jopa enemmän.... Mulla on sektion vuoksi synnytystapa-arvio rv 36, joten siellä sitten katsotaan että miten tämä poika tulee maailmaan. Uskon, että tyyppi on oikein päin ja mulle suositellaan ihan normaalia alatiesynnytystä. Voihan se siltikin päätyä sektioon, mutta sen näkee sitten vasta.. Go with the flow on mun teemani synnytykseen liittyen.
Mut kyllä se on jo alkanut jännittämään. Hui. Osaankohan mä? Pärjäänköhän mä?
Sairaalakassia en oo vielä alkanut pakkaamaan, mut oon vähän haalinut kamaa mitä sinne haluan mukaan. Edelliskerrasta oppineena haluan kassiin juotavaa ja syötävää. Pähkinöitä, pillimehuja, suklaata! Sitten sinne pakataan rintakumit, imetysliivit, liivinsuojia. Vauvalle muutama tutti ja harso. Äidille myös joku hömppä-kioskiromaani niitä hetkiä varten kun uni ei tule ja vauva nukkuu... Ja sitten tietenkin perussettinä kännykän laturi, kamera ja niin edelleen. Hmm... mitähän muuta sinne vielä tunkisi. Ainiin - äidin kotiutumisvaatteet, meikkipussi, hammasharja ja muut hygieniavälineet. Naamarasva, korvatulpat ja silmälaput. EIköhän siinä ole kylliksi. :) Ehkä vielä ipodin voisi napata laukkuun niin voi kuunnella jotain muutakin kuin naapurisängyn naisen vauvan korviaraastavaa itkua... (jostain syystä toisten vauvojen itku on aina liian kovaäänistä tai kimeetä tai muuten vaan kamalan kuuloista).
Niin, ennen sitä mukavaa osastoaikaa on vuorossa se iso S. Ja sepä mua jännittää. Kaksi synnytystä mulla on takana, mutta niistä toinen oli rv 20 ja toinen rv 23. Hiukan eri juttu kuitenkin kuin mennä synnyttämään rv 40. Mä uskon, että kun kuitenkin kohtu on muutaman kerran hoitanut synnytyksen, sillä on joku lihasmuisti ja se osaa homman hyvin. Ponnistusvaihe jännittää ehkä jopa enemmän.... Mulla on sektion vuoksi synnytystapa-arvio rv 36, joten siellä sitten katsotaan että miten tämä poika tulee maailmaan. Uskon, että tyyppi on oikein päin ja mulle suositellaan ihan normaalia alatiesynnytystä. Voihan se siltikin päätyä sektioon, mutta sen näkee sitten vasta.. Go with the flow on mun teemani synnytykseen liittyen.
Mut kyllä se on jo alkanut jännittämään. Hui. Osaankohan mä? Pärjäänköhän mä?
maanantai 18. kesäkuuta 2012
32+0
Taas ne viikot poksuu. Nyt jo 32+0! Eilen iski illalla paniikki, että hitto, kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan! Ei voi olla! Alkoi jännittämään ja tuli sellainen olo että eihän täällä oo mitään valmista!
Sairaalakassi pitää pakata, vauvan vaatteet pitäis kai jotenkin inventoida ja pestä. Missähän on edellisestä äippäpakkauksesta tulleet makuupussi, peitto ja muut tarvikkeet... pitäis vissiin tuttipulloja kaivaa jostain kans ja kattoa että onko ne pullotutit missä kunnossa.
Seisomalauta pitää ostaa rattaisiin, kaukalon pehmusteet pitäis pestä, sänky hakea ja tehdä siihen reunapehmusteet... ja kinuta kaverille lainattuja lakanoita yms. takaisin.
Mistähän sitä alottais?!
Ja kun tämä raskaus on mulla jotenkin fyysisesti nyt raskasta, niin tuntuu että yhden pienen homman jaksaa tehä ja sit jo on ihan puhki. Kävellessä alapäähän vihloo ihan koko ajan! Onkohan tääkin kaveri täällä perätilassa kun niin ottaa tuonne alas... Näiden lisäksi ois tietty kaikki ne muut kotihommat tehtävänä. Typy on vielä tämän viikon päiväkodissa, jonka jälkeen silläkin alkaa loma. Kai pitäisi yrittää nauttia tästä vapaa-ajasta vielä tämän viikon...
Mutta positiivisella mielellä oon vaikka vähän meinaa sitä paniikkia pukata.
Kahdeksan viikkoa!
Sairaalakassi pitää pakata, vauvan vaatteet pitäis kai jotenkin inventoida ja pestä. Missähän on edellisestä äippäpakkauksesta tulleet makuupussi, peitto ja muut tarvikkeet... pitäis vissiin tuttipulloja kaivaa jostain kans ja kattoa että onko ne pullotutit missä kunnossa.
Seisomalauta pitää ostaa rattaisiin, kaukalon pehmusteet pitäis pestä, sänky hakea ja tehdä siihen reunapehmusteet... ja kinuta kaverille lainattuja lakanoita yms. takaisin.
Mistähän sitä alottais?!
Ja kun tämä raskaus on mulla jotenkin fyysisesti nyt raskasta, niin tuntuu että yhden pienen homman jaksaa tehä ja sit jo on ihan puhki. Kävellessä alapäähän vihloo ihan koko ajan! Onkohan tääkin kaveri täällä perätilassa kun niin ottaa tuonne alas... Näiden lisäksi ois tietty kaikki ne muut kotihommat tehtävänä. Typy on vielä tämän viikon päiväkodissa, jonka jälkeen silläkin alkaa loma. Kai pitäisi yrittää nauttia tästä vapaa-ajasta vielä tämän viikon...
Mutta positiivisella mielellä oon vaikka vähän meinaa sitä paniikkia pukata.
Kahdeksan viikkoa!
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
elämä on jatkuvaa muutosta
Nyt saatiin veivattua meidän ompelu/askartelupöytä pois makkarista ja siirrettyä olkkariin. Vähän haasteellista kun lapsi kiukuttelee huomiota ja miestä ei huvittaisi siirrellä mitään ja piti vielä narista että olkkarista tulee ruma ja ahdas ja kaikkea... Ja voiko ne askartelutarvikkeet sitten olla siinä pöydällä levällään? Ei se pöytä sit aina oo siistinä... ja valivali.
*huokaus*
Olin kärsivällinen ja en suuttunut vaikka mieli teki. Jos perheseen tulee yksi henkilö lisää niin kyllä sille pitää tehdä tilaa, valitettavasti. Murh. "Voihan ne vaipat vaihtaa vaikka sängyn päällä" no voi, mut miks mä vaihtaisin jos meillä kerran on olemassa hoitopöytä?! Joka mahtuu makkariin ja johon saa lähelle kaikki vaatteet, purkit ja hoitotuotteet ja vaipat?
*huokaus taas*
Kun ei valitettavasti ole enempää tilaa tässä kämpässä. Kun on sopeuduttava. Kun on vaan keksittävä ratkaisut ja tehtävä vauvalle tilaa. Teki mieli kiukustua tosissaan: vauva muuttaa asioita jos et muista! Jälleen kerran! Askartelupöydän paikka on mm. yksi sellainen. Sitten se on olohuoneessa, mitä sitten? Kun poika kasvaa ja mekin varmaan jossain kohtaa etsitään isompi asunto niin sitten varmaan saadaan taas enemmän tilaa ja paikka jossa mies voi levitellä tavaroitaan rauhassa.
Mies osaa kehittää kyllä kaikesta jonkun ison ongelman tai stressin nykyään. Koitan vaan sanoa sille rauhallisesti, että rentoudu ja rauhoitu - elämä on jatkuvaa muutosta, varsinkin kun vauva tulee taas kuvioihin. Koita tottua siihen että aikataulut ei aina sovi, että vauvan myötä myös moni muu asia mutkistuu...
No, tästä se tilan raivaaminen lasta varten alkaa. Odottakaapas vaan kun huomenna haetaan vauvan vaunut ja niille pitää löytyä joku paikka... minkähänlaisen ongelman tuo mies siitä keksii?!
*huokaus*
*huokaus*
Olin kärsivällinen ja en suuttunut vaikka mieli teki. Jos perheseen tulee yksi henkilö lisää niin kyllä sille pitää tehdä tilaa, valitettavasti. Murh. "Voihan ne vaipat vaihtaa vaikka sängyn päällä" no voi, mut miks mä vaihtaisin jos meillä kerran on olemassa hoitopöytä?! Joka mahtuu makkariin ja johon saa lähelle kaikki vaatteet, purkit ja hoitotuotteet ja vaipat?
*huokaus taas*
Kun ei valitettavasti ole enempää tilaa tässä kämpässä. Kun on sopeuduttava. Kun on vaan keksittävä ratkaisut ja tehtävä vauvalle tilaa. Teki mieli kiukustua tosissaan: vauva muuttaa asioita jos et muista! Jälleen kerran! Askartelupöydän paikka on mm. yksi sellainen. Sitten se on olohuoneessa, mitä sitten? Kun poika kasvaa ja mekin varmaan jossain kohtaa etsitään isompi asunto niin sitten varmaan saadaan taas enemmän tilaa ja paikka jossa mies voi levitellä tavaroitaan rauhassa.
Mies osaa kehittää kyllä kaikesta jonkun ison ongelman tai stressin nykyään. Koitan vaan sanoa sille rauhallisesti, että rentoudu ja rauhoitu - elämä on jatkuvaa muutosta, varsinkin kun vauva tulee taas kuvioihin. Koita tottua siihen että aikataulut ei aina sovi, että vauvan myötä myös moni muu asia mutkistuu...
No, tästä se tilan raivaaminen lasta varten alkaa. Odottakaapas vaan kun huomenna haetaan vauvan vaunut ja niille pitää löytyä joku paikka... minkähänlaisen ongelman tuo mies siitä keksii?!
*huokaus*
tiistai 5. kesäkuuta 2012
noin 10 jäljellä
Viimeinen työpäivä (toivottavasti lääkäri on samaa mieltä),
kymmenen viikkoa laskettuun (tai vähän vähemmän tai ehkä enemmän),
aika päästä tekemään listoja (pitäiskö vauvalle jotain hankkia?)
aika päästä miettimään makuuhuoneen järjestystä (mahtuuko se sänky sinne?)
aika antaa huomiota esikoiselle ("Äiti, äiti! Joko se pikkuveli huomenna syntyy?")
aika kastella tomaatintaimia takapihalla (meillä on oma pieni kasvihuone!)
Nyt on aika siirtyä taas eteenpäin.
Kotiinpäin.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Ku ei vaan JAKSA
Tämän viikon ensimmäinen työpäivä ohi. Makaan sängyllä. Sohvalla. Makaan. En JAKSA tehdä mitään. Onneksi on miehen aamuvuoroviikko ja hän on ollut typyn kanssa pihalla ja lähti vielä pyöräilemäänkin tytön kanssa.
Minä katselen ympärilleni ja haluaisin laittaa pyykkiä. Keittiön lattia pitäisi pestä. Olkkarissa on roinaa. Tytön vaatekaappi pitäis siivota. Ja oma. Vauvan kamojakin ois kiva jo laittaa. Mulla on nyt vähän raskausmasennus. Haluaisin pystyä tekemään jotain mut kun ei niin ei. :( Sattuu, uuvuttaa, supistaa.
Ja tunnen olevani laiska paska, vaikka mä en oikeasti pysty just nyt tekemään mitään. Mulla on sellainen olo, et jos mä vielä jatkan tätä töissäkäymistä tää lapsi syntyy takuulla ennen aikojaan. Aikamoisia supistuksia tullut pitkin päivää työtuolissa istuessani... ja vihloo kohdunsuuta ihan sikana. Huoh. Lepoahan se huutaa tämä kroppa.
Huomiselle on varattu aika työterveyslääkärille. Se taitaa olla tässä tämä minun työurani tällä kertaa.
Huoh.
AINIIN! Tänään on rv 30+0!!!
USKOMATONTA!
(ja mitään ei ole vauvaa varten tehtynä... :p )
Minä katselen ympärilleni ja haluaisin laittaa pyykkiä. Keittiön lattia pitäisi pestä. Olkkarissa on roinaa. Tytön vaatekaappi pitäis siivota. Ja oma. Vauvan kamojakin ois kiva jo laittaa. Mulla on nyt vähän raskausmasennus. Haluaisin pystyä tekemään jotain mut kun ei niin ei. :( Sattuu, uuvuttaa, supistaa.
Ja tunnen olevani laiska paska, vaikka mä en oikeasti pysty just nyt tekemään mitään. Mulla on sellainen olo, et jos mä vielä jatkan tätä töissäkäymistä tää lapsi syntyy takuulla ennen aikojaan. Aikamoisia supistuksia tullut pitkin päivää työtuolissa istuessani... ja vihloo kohdunsuuta ihan sikana. Huoh. Lepoahan se huutaa tämä kroppa.
Huomiselle on varattu aika työterveyslääkärille. Se taitaa olla tässä tämä minun työurani tällä kertaa.
Huoh.
AINIIN! Tänään on rv 30+0!!!
USKOMATONTA!
(ja mitään ei ole vauvaa varten tehtynä... :p )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)