Kevät, tule jo!!

 

Mä en oo juurikaan talvi-ihminen. Lumi on kylmää, märkää ja sitä on aina liikaa. Mä en tykkää hiihtää, luistella enkä laskea pulkkamäkeä. Lumi on aina tiellä. Auto pitää raapata ja putsata. Vaunujen työntäminen auraamattomilla teillä on kamalaa ja ärsyttää kun aura-autot jättää risteyksiin isoja lumivalleja ja vaunut saa taistella niiden yli. En pidä talvesta. Ainoa kiva asia talvessa on Joulu. Ja se kun talvi menee pois ja tulee kevät. Kevään takia mä kestän talven. Kevät on ihanaa aikaa! 

Kevät tänä vuonna on myös erityisen ihana. pikku O kasvaa ja alkaa pian liikkumaan. Eilen oli pikku O:n puolivuotispäivä! Kirjoitan erikseen vielä tarkemmin meidän ihanasta puolivuotiaasta nassikasta. On se vaan suloinen ja ihana. Miten kiitollinen olenkaan molemmista lapsistani!

Erään fb kaverin status pysäytti. Pienen tytön leukemia ei talttunut hoidoilla ja nyt heillä on vaan x määrä aikaa lapsen kanssa. En voi ymmärtää maailman julmuutta. Ajatuskin siitä, että jompi kumpi pienistä rakkaistani joutuisi vaikean sairauden vuoksi sairaalahoitoon tai että jopa olisi näin kamala kohtalo on liian hirvittävä edes ajatella. Mutta mistä sitä koskaan tietää tätä maailmaa. Se voi puukottaa selkään milloin vain, kukaan ei voi ennalta tällaisia kohtaloita tietää. Nyt keskitynkin nauttimaan ihanista lapsistani. <3

Oi, Helmikuu!

Mä selvisin tammikuusta! Ihan mahtavaa!

Helmikuussa on jo positiivinen tuntu keväästä. Vaikka pakkanen paukkuu ja lunta on paljon, niin tieto siitä että on jo Helmikuu, saa mielen paremmaksi. Kuukausi, niin alkaa näkymään kevään merkkejä! Varmaan maaliskuun alussa on vielä kylmä ja lunta, mutta ajatelkaa miten valoisaa silloin jo on. Maaliskuun alussa voi jo kylvää siemeniä pikkuisiin ruukkuihin odottamaan ikkunalaudalle valoisia ja lämpimiä kesäpäiviä.

Helmikuun parhautta ovat tulppaanit, valo, ystävänpäivä, laskiainen.

Viime vuoden helmikuu oli musta. Olkoon tämä vaikka vaaleanpunainen.

Kävin toissapäivänä neuvolassa pyörähtämässä. Siellä kun on tosiaan luvattu ultrata aina kun minusta siltä tuntuu. No, minusta tuntui siltä. Kaikki oli hyvin, pieni oli vilkas ja liikkui paljon. Lapsivettä oli hyvin ja kaikki näytti siltä miltä kuuluukin.

Säikähdin tässä muutama päivä sitten kun aloin tuntemaan vauvan liikkeet. Pelästyin, että nyt on pakosti joku vialla, että nyt sieltä on se lapsivesi vähentynyt. Enhän minä muuten voisi tuntea vauvan ensimmäisiä liikkeitä raskausviikolla 13! Mutta niin se vaan on, hyvät ihmiset. Olen nyt kolme-neljä päivää joka päivä vauvan liikkeitä. Hyvin hämmentävää, en uskoisi, ellen itse kokisi!

En onneksi ole luonnonoikku eikä lapsella ole mitään vikaa. Harvinaistahan tämä on tuntea niitä näin aikaisin, rv 12. Mutta minä olen henkilö, joka sairastaa kroonista suolistosairautta. Eli tunnen oman vatsani kurinat ja muut täysin. Vauvan liikkeet ovat perhosen siipiä, kalan pysrtön heilautuksia, pientä sivelyä. :)

Sellaista kuuluu tänne. Tänään on rv 12+3.



keväisiä ajatuksia

Köhiti köh köh. Flunssaa pukkaa tänne. Kurkku on tooosi kipeä, yskä sattuu jo vähän keuhkoihinkin... ja syvään hengittäminen tuntuu tuolla jossain keuhkoputkissa... Jouduin tänään lähtemään kesken kaiken töistä pois ja lähtiessäni mulle huikattiin että meillä on töissä ollut liikkeellä mykoplasmaa. Sitkeää bakteeriperäistä tautia. Täytyy huomenna mennä käymään lääkärissä ja sanoa että testaavat tuon mykoplasman. hyh.

Mutta vettä sataa! Ihanaa kun lumet sulaa. Tänään on flunssasta huolimatta ollut yllättävän positiivinen päivä. Kävin vähän aikaa sitten ostamassa muutaman uuden paidankin kaappiin roikkumaan. Sellaisia kukkahepeneitä. Odotan kovasti että saan laittaa kevättakin päälle!

Tekis mieli mennä lenkille ja ehkä kokeilla ottaa muutama juoksuaskelkin, mutta nyt on tämä tauti päällä. No, ehkä ensi viikolla pääsisi juoksemaan kun nuo lumet näköjään sulavat vauhdilla. On se jännä, miten syksyllä tällainen sadeilma masentaisi mutta nyt se ei haittaa ollenkaan! Siksi kun tietää mitä se saapi aikaan...

Juuri nyt on ihan kiva fiilis. Huomenna ehkä toisin, mutta niinhän minun pitääkin elää - tässä päivässä. 

paluu arkeen

Huomenna koittaa paluu arkeen. Töitä olisi jäljellä vielä joitain viikkoja, kunnes pidän kertyneet lomat ja sitten työsopimus loppuu, jatkoa samassa paikassa ei ole tiedossa. Pari kuukautta pitäisi jaksaa, jonka jälkeen alkaa sellainen pidemmän puoleinen kesäloma eli työttömyys. Ellei nyt satu löytymään jotain tässä ennen sitä, mitä kyllä suuresti epäilen. Kulttuurialan työt ovat niin kovin tiukassa.

Vähän tuntuu nihkeältä. Ei kiinnostaisi YHTÄÄN mennä töihin. Mutta voi olla että siellä on ihan mukavaakin kunhan pääsen taas vauhtiin. Mitään suurempia projekteja siellä en ehdi tekemään kun aikaa on vajaa kahdeksan viikkoa. Pelottaa työkaverien kohtaaminen, vaikka he ovatkin suurin osa todella mukavia ja ymmärtäväisiä.

Häiden juttuja pitäisi nyt oikeasti saada eteenpäin mutta ei meinaa innostaa. Ehkäpä töihin palaaminen saa taas innostumaan niistäkin... Eli innostusta ja motivaatiota odotellessa... Onneksi sentään on valoisaa ja tietkin kohta sulavat.

Paluu arkeen vaikuttaa myös päivitystahtiin, joten katsotaan miten usein se onnistuu ensi viikolla.

... Confusion never stops
Closing walls and ticking clocks
Gonna, come back and take you home
I could not stop that you now know...



Näissä fiiliksissä uuteen viikkoon!

mikä on mukavaa juuri nyt

- Saikku. Vielä kaksi viikkoa saikkua, sitten olis aika mennä takaisin töihin. 

- Kevätpäivät ja sulavan lumen ääni auttaa ymmärtämään että elämä jatkuu vaikka välillä onkin vaikeaa.

- Tulevat ensi viikonlopun pippalot. Lapsi menee hoitoon ja minä pääsen miespuoliskon kanssa juhlimaan kaverin kolmekymppisiä. Tulee tarpeeseen! Jotain mukavaa ja positiivista.

- Häiden suunnittelu. Pääsin kuitenkin kiinni siihen! Ensin tuntui kovin tahmealta alkaa suunnittelemaan niitä mutta nyt on taas kiva fiilis. Olen suunnitellut soittolistoja häihin niille jaksoille kun ei ole bändi soittamassa. Se on kivaa puuhaa, käydä läpi biisejä ja artisteja ja miettiä mikä sopii mihinkin hetkeen. Eri tyyli pitää olla vieraiden sisääntulossa ja ruokailussa, välitiloissa ja biletysvaiheessa.

Häiden soittolistoja suunnitellessa eteen osui minulle uusi tuttavuus johon tykästyin, Florence and the Machine