38+0

Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Eilisen sisätutkimuksen jäljiltä koko illan jomotteli ja tulipa niitä kipeähköjä suppareitakin yötä myöten. Yhdessä kohtaa ihan säännöllisestikin. Kunnes ne loppuivat yöllä. Ja tänään  - ei mitään. Pah.

Tule jo vauva!!!
En olis uskonut sanovani näin mutta: haluaisin jo synnyttää, kiitos.

Terveiset äitiyspolilta!!

rv 37+6
painoarvio tällä hetkellä 3560 g.

Kahdelle sormelle auki, kanavaa noin 1 cm jäljellä. =)
Et hyvältä vaikuttaa!

Kattoi myös tuon lantion ja sanoi että hyvin mahtuu vauva tulemaan, ei mitään ihmeellistä siellä. Sattui se ronkkiminen ihan kunnolla, mut hyvä vaan!!! Ehkä se tästä sit vielä vähän vauhdittuis...

Toi vauvan koko mua ensin säikäytti mut sit se lääkäri näytti niitä käyriä että ihan keskikäyrällä menee. :) Reisiluu ja maha pikkasen muita mittoja isompia, mut se on vaan vauvan ominaisuus.Muistelen, että Typyn  rakenneultrassa silloin mitattiin se reisi niin sekin oli raskausviikkoja edellä, et mä luulen että meidän lapsilla vaan on pitkät reiret. ;)

Mukavasti jäi supistelemaan tuon kohdunkaulan ronkkimisen jälkeen.... eipä sitä tiedä vaikka jo tällä viikolla pääsis synnyttämään!!!

Sokereista rasittunut

En ole! Eli kaikki arvot olivat raja-arvojen alla, eli ei rheittoja sokeriarvoissa eikä mitään viitteitä raskausdiabetekseen. Jiihaa! Sen kunniaksi söin iiiison palan mansikkarahkatorttua!!!

Maanantaina on vielä kontrolliaika polilla, joten pääsen vielä näkemään miten poika kasvaa. Ja toivottavasti kohdunsuuntilanne tarkistetaan myös ronskeilla otteilla niin että saadaan vaikka vähän meininkiä aikaiseksi...


Näillä tiedoilla on kiva lähteä viikonlopun viettoon!!!

*

Kun poika tuodaan kotiin

Hänet puetaan näihin vaatteisiin. No, puuvillapukuun jos on viileää.
Ja jos on vielä viileämpää niin heitetään vielä kaukalon päälle viltti.

Täysiaikainen

Se on 37+0, eli hurraa hurraa! Kuulkaa kaikki kansa: vauva on täysiaikainen! Saat tulla poikaseni maailmaan - tervetuloa vaan!! Äiti ja isi ja hyvin malttamaton isosisko sinua täällä jo odottelee...

Mutta tiedetään.
Vielä kolme viikkoa laskettuun aikaan.
Ja mahdollisesti vielä pari viikkoa yli.

Vaikka synnytys mua jännittää niin täytyy sanoa että just nyt mä alan oikeesti ODOTTAMAAN sitä.

Poika puskee ihan hirveesti tuolla mahassa. Venyttää ja mönkii. Tekee suorastaan ilkeetä ja sattuu... tarkistelen illalla suihkun jälkeen onko mustelmia jossain kun se niin kovaa punkee ulos noita raajojaan.

Positiivista: mönkiminen saa usein aikaiseksi supistuksia. Tänään tullut jo aika tiuhaan niitä, kivuttomia mutta tiukkoja. Jes jes. Hyvä että edes JOTAIN, vaikka juu juu, tiedetään - ne ei välttämättä merkkaa vielä mitään mihinkään suuntaan.

Alapään vuoto-osastokin on muuttunut eilisen ja tämän päivän aikana hiukan normaalia limaisemmaksi ja venyvämmäksi... hyvä merkki sekin. Ainakin jotain tapahtuu, ja ehkä tämä lapsi oikeasti tulee täältä ulos ihan itsekseenkin vielä!

Nyt kun selviän kunnialla torstain sokerirasituksesta ja jospa maanantaina äippäpolin kontrollissa ne runnois vähän kovemmalla kädellä tuon sisätutkimuksen... ensi viikko vois olla oikein hyvä viikko vaikka syntyä.

Kuulitkos poikaseni?

Neuvolakuulumiset rv 36+6

Painonmuutos + 921 (öhöm)
turvotus + -
RR 110/77
Pissa puhdas
hemppa: 120
Sf 33 (supisti kyl vähän samaan aikaan et voi olla syy suurehkoon mittaan)
Lapsiveden määrä N
Tarjonta RT
Syke 168
Liikkeet ++

Ei ollu oma terkka tällä kertaa ja sitä nauratti kauheesti kun poika ei rauhoittunut ollenkaan. Koko ajan mylläs menemään... :D Sykkeetkin oli koko ajan tuolla jossain 170 paremmalla puolella...

Ja sit koko ajan tuli supistuksia, ei siis kipeitä supistuksia, mut tän terkan mielestä mä en enää mee seuraavaan neuvolaan kahen viikon päästä... et oon muka synnyttänyt ennen sitä. :D Mä en nyt ihan ehkä uskois... ja sit se sanoi että vauva kun on jo kolmikiloinen niin hyvin voi jo tulla jos on tullakseen että siitä vaan kuuraamaan lattioita. =)

Pää tosi alhaalla mutta ei kiinnittynyt, sen verran vielä pääsee kääntyilemään ja kierimään. :)
Et kaikki on niinkuin pitääkin...

Torstaina sokerirasitukseen. Puuh. :/

vaikka ulisen

Mä olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että mulla on hyvin eläväinen vauva masussa. Ja että mulla ylipäänsä on vauva masussa, todennäköisesti terve lapsi. Ja tiedän, että on vaikeaa kuunnella näitä loppuraskauden valituksia, varsinkin jos toivoisi itse olevansa samassa tilanteessa. Muistan sen nimittäin varsin hyvin kun ystäväni oli raskaana ja itse olin juuri menettänyt lapseni ja hän valitteli kovaan ääneen kipujaan ja olojaan. Muistan ajatelleeni että voisiko se olla hiljaa kun mähän ottaisin mielelläni ne kaikki vaivat ja krempat.... jos vain saisin sen vauvani takaisin!

Kuitenkin elämä kulkee polkujaan, eikä se loppuraskauden kipuilu ja ahdistus ole yhtään sen lievempi minullakaan, vaikka kuinka olen kokenut menetyksiä ja vaikka kuinka olen kiitollinen tästä raskaudesta. Silti siihen lantioon särkee yöllä ihan tuhottomasti, silti ahdistaa ja silti toivon että saisin tämän pian syliini.

Joten, vaikka täällä nyt valitan ja ulisenkin väsymystäni ja kipujani, tietänette että olen äärettömän onnellinen ollessani tässä tilanteessa juuri nyt. Mutta raskautta ei kutsuta sillä nimellä huvin vuoksi - tämä on joskus todella raskasta. Varsinkin nyt kun on jo yksi tiitiäinen hoivattavana ja ei voi levätä aina kun haluaa...

Mutta todella onnellinen olen kun poika on maailmassa. Noin kolmen viikon sisään... hui!!! Hui!!!!! HUI!!!! :D :D

*

kypsä

Mä haluaisin jo tämän vauvan syliini ja etenkin tämän mahan pois. Tähän saakka musta on ollut ihan kivaa olla raskaana - kremppoineen kaikkineen. Mut nyt olo on ollut pari päivää tosi inhottava. Maha on kireenä koko ajan kun supistaa, jokainen kumarrus tuntuu tuskaiselta kun joku pää tai peppu (toivottavasti jälkimmäinen) painaa aina keuhkoihin... närästää ihan jatkuvasti ja olen tosi kärttyinen koko ajan.

Ja nyt on vasta rv 36+1. Tässä on vielä matkaa siihen että synnytys oikeasti käynnistyy. Tai no, voihan sitä kuvitella ja toivoa että tämä tulisi jo vaikka viikon, puolentoista päästä mutta mä en kyllä usko. Asenne on muuttunut posiitiivisesta pessimistiseksi - tämä menee yliaikaiseksi, on joku hemmetin neljä ja puoli  kiloa syntyessään ja kun mä oon puskenut sitä ulos jonkun aikaa huomataan että se on jonkinlaisessa virhetarjonnassa ja joudutaan tekemään joku kiireellinen sektio kuitenkin.

*mökötys*

Mä en pysty kävelemään, laittamaan sukkaa jalkaan, kumartumaan enkä kyykistymään. Tai pystyn mutta se kaikki sattuu. Haluaisin hömppäillä jotain vauvajuttuja valmiiksi ja asetella vaikka vaippoja hoitopöydän koriin valmiiksi mut mikään ei kiinnosta kun koko ajan ahdistaa, supistaa ja sattuu ja vihloo.

Toisin sanoen - mä olen ihan kypsä.


*

Alla vertailun vuoksi: vasemmalla tämänhetkinen maha, oikealla maha samaan aikaan kun esikoista odotin... Onhan siinä vähän eroa. :( Ehkä täältä on tulossa joku jättivauva.

Ärsytysvitutusmasennusmaximus!!!!!!

Terveiset synnytystapa-arviosta. Siellä poika olla möllöttää pää alaspäin. Ylhäällä kuitenkin vielä, ei kiinnittyneenä. Kaulaa jäljellä vielä 2,5 cm, kohdun ulkosuu auki, sisäsuu kiinni ja paikat pehmeät. Niin kai näillä viikoilla sopii ollakkin.

Painoarvio tällä hetkellä (rv 35+6) 2867g, syntymäpainoksi laskettuna aikana arvioi 3800g. Eli melko samankokoinen kuin mitä esikoinen oli syntyessään.

Lääkäri sanoi, että ei näe mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.

MUTTA.

Vauvan vatsan ympärys oli muita mittoja suurempi, mikä kuulemma voi olla merkki siitä ,että mulla on sokereissa jotain vikaa. Kiva. Ja tästähän seurasi sitten käsky SOKERIRASITUKSEEN. Voi kilin kellit mä sanon. En ois halunnut mitään tällaista tähän kohtaan enää, en millään! Oisin vaan halunnut nauttia huolettomasta loppuraskaudesta, mut nyt mun pitää alkaa kyttäämään syömisiäni ja pelätä jotain saamarin raskausdiabetesta!!! Ja isoa vauvaa. :(

En halua puskea mitään yli nelikiloista ulos! En halua! Enenenenen! Mä haluan sen normaalin vähän reilu kolmekiloisen vauvan joka syntyy ennen laskettua aikaa siististi ja nätisti siten että äitiä ei pelottaisi jättiläisvauvat tai sokeriarvot tai muut!!!

Haluan sittenkin sektioon... :(

Puuuuh. Mä niin toivoin erilaista fiilistä tästä polikäynnistä. En tällaista. Kai mun raskaushormonit tekee tästä nyt maailman isoimman ongelman, mutta mua ahistaa ihan sikana!!

En halua enempää diagnooseja!!! Meidän perheessä niitä on saatu jo ihan tarpeeksi!!

Mahakuvaa

The Pötsi, raskausviikkoja 35+4

This is it

Mä selvisin!

Miehen neljän viikon kesäloma alkaa just nyt! Seuraavan neljän viikon aikana tämä vauva tulee täältä ulos - vaikka väkisin. :D

Seuraavan kerran kun mies menee töihin me ollaan nelihenkinen perhe.

Paras ois olla. Mä en aio nimittäin neljän viikon päästä rv 40 + jäädä typyn kanssa kotiin kun mies palaa töihin... :d

Uneksi, lennä!

Pienempää, myöhään, vähemmän, puolet
Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa

nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!

Kun on saanu aina alottaa kaiken alusta
ei oo näkyny tyhjän paperin kauhua
Kaikki kel on sakset osaa leikata
jos mokaatte, kukaan ei muista sitä huomenna
Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä
siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä

Sä voit tehdä ja mennä
Tehän ootte jo oikein
kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette
ja se miten te ootte
Hunninko maailmankartalle

(PMMP: Tytöt)

Äitiysloma

Se olisi sitten raskausviikkoja kasassa 35+0 ja äitiysloma alkoi. Hurjaa ajatella, että oikeasti vasta nyt voisi jäädä pois töistä! En olisi millään kyennyt olemaan töissä näin pitkään... Onneksi sain sairauslomaa ja sain olla kotona.

Olo on ihan jees siihen nähden että kannan ylimääräistä 15 kiloa mukanani, ja että poika venyttää mahanahkaani joskus oikein urakalla - niin että sattuu. Päätä se poraa johonkin tuonne alas ja saa paikat vihlomaan... auh. Yöt on yhtä tuskaa kun lantiota särkee. Vaihdan kylkeä ehkä sata kertaa yössä kun aina puutuu ja särkee ja käyn ainakin kolme kertaa pissalla.

Käväisin neuvolassakin tuossa viikko sitten, kaikki oli mallillaan. Terkan mielestä poika oli pää alaspäin kuten kuuluukin. Hemoglobiinikin oli vähän noussut ja tuntuu nyt pysyttelevän tuolla 116 huitteilla. Kelpaa mulle. Ja tämä ilman lisärautaa - aloin vaan syömään raskausajan monivitamiinia ja se korjaantui sillä. Koska kukaan ei mua ole mitenkään ohjeistanut että miten tämä mun krooninen sairauteni (CU) ja siihen syömäni lääkkeet vaikuttaa raskausajan kaikkiin arvoihin, löysin jännittävää tietoa itse. "saattaa vaikuttaa foolihapon aiheenvaihduntaan, ja raskauden aikana annetaan tämän takia foolihappoa, käyttäen esim. Matrifolin-nimistä preparaattia, joka sisältää sekä rautaa että foolihappoa."  Jep. Eikä kukaan missään tällaista mulle osannut kertoa, ennen kuin itse googlailin että mikäs auttaisi alhaisiin veren rauta-arvoihin kun ei kovia rautalääkkeitä halua syödä.

No, onneksi löysin tiedon ja rauta-arvot korjaantui kun lisäsin foolihappoa ja rautaa ihan vain tuon raskausajan monivitamiinin muodossa.

Mies on vielä tämän viikon töissä jonka jälkeen hänellä alkaa neljän viikon kesäloma. Jonka jälkeen vielä muutama viikko isyyslomaa. Onneksi. Tämä alkaa käymään raskaaksi olla tuon tytön kanssa kaksistaan, vaikka ihan hurmaava tapaus se onkin. Mun pinna vaan ei kestä yhtään ja sen venymiskapasiteetti on vähentynyt huomattavasti. En. vaan. jaksa. Tytön uhma on hyvin pientä mutta mä en muuta tarviikkaan kun hermot menee...

Viikon päästä olisi synnytystapa-arvio. Kahden viikon päästä tämä vauva on ns. täysiaikainen. Silloin alan kuuraamaan lattioita kontillani että saan tämän ulos ennen laskettua aikaa. :d Vaikka juu juu, tiedän ettei mikään välttämättä auta ja että lapsi tulee kun se on valmis ja blaadi blaa. :D Mut MÄ alan jo kohta olemaan valmis. Kypsä. Iso.

Enkä ole vieläkään pakannut sitä sairaalakassia.

ihana päivä

Published with Blogger-droid v2.0.4