Ja nyt on vasta rv 36+1. Tässä on vielä matkaa siihen että synnytys oikeasti käynnistyy. Tai no, voihan sitä kuvitella ja toivoa että tämä tulisi jo vaikka viikon, puolentoista päästä mutta mä en kyllä usko. Asenne on muuttunut posiitiivisesta pessimistiseksi - tämä menee yliaikaiseksi, on joku hemmetin neljä ja puoli kiloa syntyessään ja kun mä oon puskenut sitä ulos jonkun aikaa huomataan että se on jonkinlaisessa virhetarjonnassa ja joudutaan tekemään joku kiireellinen sektio kuitenkin.
*mökötys*
Mä en pysty kävelemään, laittamaan sukkaa jalkaan, kumartumaan enkä kyykistymään. Tai pystyn mutta se kaikki sattuu. Haluaisin hömppäillä jotain vauvajuttuja valmiiksi ja asetella vaikka vaippoja hoitopöydän koriin valmiiksi mut mikään ei kiinnosta kun koko ajan ahdistaa, supistaa ja sattuu ja vihloo.
Toisin sanoen - mä olen ihan kypsä.
*
Alla vertailun vuoksi: vasemmalla tämänhetkinen maha, oikealla maha samaan aikaan kun esikoista odotin... Onhan siinä vähän eroa. :( Ehkä täältä on tulossa joku jättivauva.
4 kommenttia:
Älä pelkää tuota suurempaa vatsaa. (Nahka vaan antaa helpommin periksi!) Mulla ainakaan se ei sitä tarkoittanut että olisi ollut isompi. Esikoisesta oli siis paljon pienempi maha ja vähemmän kiloja (14kg) ja tokasta iiiiso maha ja kilojakin 22kg. Eka painoi 3600g ja toka 3400g. Nyt on kiloja 18 ja uskoisin että saman kaliiperin tyyppi sieltä lähiaikoina syntyy! Tai ainakin toivon niin!
Mä niiiiiiin alan samaistua tuohon tunteeseen! Raskaus ja maha ja potkut ja muut sätkimiset ovat olleet (etenkin lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen) ihania, mutta nyt on jo hetken aikaa ollut vähän turhan hankalaa. Juuri tuo kumartuminen/kyykistyminen esim. sukkia laittaessa, kun tuntuu ettei maha kertakaikkiaan mahdu enää tippaakaan kaksinkerroin ja heti tulee jotain protestipotkuja ja tunkemista. Täällä nyt 37+1 ja toissa päivänä lääkäri ei vielä mitään merkkejä löytänyt siitä, että vauva olisi tuloillaan ulos.
Ansukka kiitti... <3 toivotaan ettei tulis mikään kovin iso vauva. :/
Hyrsky Myrskynen: kyllä - en vaihtaisi tätä potkivaa vauvaa mihinkään missään nimessä! Mutta rehellisyyden nimissä tämä loppuaika on tosi raskasta sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja kun sitä ei voi pötkötellä ihan miten huvittaa kun on jo tuo esikoinen tuossa pyörimässä jaloissa... pakko koittaa huomioida sitäkin jonkun verran! Ihan erilaista ja paljon rankempaa olla raskaana nyt kun on jo yksi tiitiäinen olemassa!
Lähetä kommentti