Yksivuotias pieni!

Yksivuotias pieni O on ihan hulvaton tapaus. Juoksee pitkin kämppää käkättäen ja tehden milloin mitäkin kolttosia! Roikkuu telkkarissa tai hakkaa sitä leluvasaralla, kiskoo siskoaan tukasta, rynkyttää patteria aamuseitsemältä, kolistaa tuolia hirveellä raivolla, roikkuu uuninluukussa.... vie tavaroita siskonsa kädestä... :D Aikamoinen poika! Huhhuh!

Mutta se on myös kova poika halaamaan kaikkia perheenjäseniä. Aaaaiiii.... se sanoo ja halaa siskoaan. Se jos mikä on hellyyttävää! Pikku Oon tämänhetken lempileikkeihin kuuluu piilosleikki, se menee nurkan taakse piiloon ja sieltä vaivihkaa kurkkaa ja siitä repeää iloinen hekotus. Mun rakas ihana poika! Se myös soittaa nokkahuilua (heh) ja rumpuja ja pianoa, ajaa päristää leikkiautoilla ja leikkii dublolegoilla.

Yksivuotias Pikku Oo rakastaa lukemista. Luukkukirjat on parhaimpia mutta ihme kyllä, se jaksaa myös kuunnella ja katsoa vähän pidempääkin kirjaa. Pelkät vauvojen kuvakirjat alkaa olemaan jo liian nähtyjä! Meillä luetaan monen monta kirjaa joka päivä! Oo katsoo myös telkkaria. Jep. Bad mommy.... :D Katsotaan sellaisia ohjelmia kuin Ruohonjuuritasolla. Kesto viisi minuuttia eli juuri sopivasti tuollaiselle tapille. Ihan innoissaan katselee kun ötökät seikkailee. :)

Oo osaa sanoa muutamia sanoja. Se sanoo äiti, isi, tekka-i, tökkää (ötökkä), ukee (lukee)... ja kun näkee kissan niin se alkaa vinkumaan hirveän kovaäänisesti! Se on ihan kissafani meidän Oo. Muitakin sanoja se toistelee ja niitä tulee mutta ei koskaan pyytäessä.

Se käy illalla nukkumaan kahdeksalta ja herää aamulla puoli kuusi. Tai jossain vaiheessa viiden ja kuuden välillä. Huoh. Ei auta, kunhan päästään yksiin päikkäreihin niin ehkä se siitä sitten... Mut ihan hirveen aikaisin! Sit me annetaan sen ottaa tunnin unet aamulla kasin-ysin aikaan ja toisille pidemmille unille se menee siinä klo 13 kieppeillä. Ne kestää pari tuntia.

Viikko sitten Oo alkoi toistuvasti kieltäytymään lusikalla syötetystä purkkisapuskasta niin päätin että jassoo. Sitten syödään samaa ruokaa. Nyt se vetelee muusia ja kanaa ja kalapuikkoja tuosta noin vaan. Mun iso poika! Ihan yhtäkkiä siitä on tullut tuollainen pieni poika joka ei ole enää ollenkaan vauva. Kävelemään oppiminen oli ensimmäinen mikä sai aikaan sen muutoksen. :) Kun maailma avartuu muuttuu lapsen luonnekin ihan kokonaan.

Mutta se on niin vekkuli pieni poika! Tulisieluinen mutta helposti leppyvä, ihan kuin siskonsa. Käy nukkumaan itse omaan sänkyynsä, siskon kanssa samaan huoneeseen. Illalla se tarvitsee vaan kipata sinne. Joskus pari kertaa. ;) Yöt se alkoi nukkumaan kokonaan kun se lähti kävelemään. Joko se liikkumattomuus vaivasti sitä yölläkin tai sitten se vaan nyt kuluttaa energiaa melko paljon enemmän niin sen on pakko nukkua yöt. :) No kai nyt energiaa kuluu: aamu kuudesta kun se herää se kävelee ja juoksee KOKO ajan siihen asti kunnes se laitetaan nukkumaan. Malttaa leikkiä lelulla ehkä minuutin kunnes se taas kapuaa pystyyn ja lähtee kipittelemään johonkin.

Ihana, pieni pellavapäinen poika. Suloinen. Halaa niin että äidin sydän tikahtuu rakkaudesta. Itkee niin lohduttomasti että äidin sydän käpertyy kasaan. Ja hymyilee niin että äiti on valmis vaikka siirtämään vuoria sen saadakseen näkyviin. Ja nauraa niin että se saa onnen kyyneleet äidin silmiin. Meidän rakas pieni, kikattava, käkättävä, jekutteleva poika!!!!




ONNEA PIKKU O 1 vuotta!!!
Rakas murunen!











 Sinä tulit ensikertaa syliini

pienenä ja avuttomana
ja minä tunsin itseni samanlaiseksi.
Miten minä voisin sinusta miehen tehdä,
sinusta pienestä ja avuttomasta
kun itsekin olen samanlainen.

Sinä olit ensikertaa sylissäni
löysit rintani ja jäit kiinni minuun
ikiajoiksi.
Me olimme yhtä, sinä ja minä.
Me kaksi, avutonta.

Sinä olit ensikertaa sylissäni
rinnallani ja nyt tiesin mitä tekisin.
Rakastaisin.
Rakastaisin ja hellisin sinua.
Antaisin ilon silmiisi ja
sismpääsi tunteen siitä,
että me kaksi onnetonta tekisimme
toisistamme voimakkaat.

Sinä siinä ensikertaa lepäsit sylissäni
tyytyväisenä ja kylläisenä minusta.
Sinä tiesit ja minä,
että kyllä me kasvaisimme,
sinä mieheksi ja minä äitiksi.
Kasvaisimme yhdessä
me kaksi avutonta.

- Sirkka Suomi -

10kk ja rapiat

Niin se vaan menee aika nopsaan. Pikku Oo on jo yli 10 kk!
Pikku Oo osaa 10,5kk iässä:

- vilkuttaa kun joku sanoo hei-hei!
- Kontata tai mennä tuollaista peppukiidon ja konttauksen välimuotoa
.- kävellä pitäen yhdestä kädestä kiinni
- seistä ilman tukea joitain aikoja
- kävellä ilman tukea viitisen askelta
- toistella sanoja: kissa "issa", äiti "äti/ täti", isi "iisssh", ankka "kaakkaa" jne.
- suuttua ja heittää selän kaarelle kun äiti ei suostu kävelyttämään vaan pistää lattialle konttaamaan.
- syödä leipää, mansikoita, herneitä, makaronia, lihapullaa jne. itse sormin.
- huitoa lusikkaruokaa aika ajoin kauemmas. tosin nyt taas pari päivää on ruoka maistunut...
- juoda nokkamukista ihan itse
- nousta tukea vasten korkeaan polviseisontaan
- tanssia hytkyen kuullessaan musiikkia
- laulaa! se jos mikä on suloista!
- kiskoa tukasta. vaikka kuinka kieltää niin se kiskoo mua ja isosiskoaan tukasta.... huoh.
- levittää kaikki tavarat
- syödä murusia pöydän alta
- kikattaa ja käkättää kaikelle!

Mutta se osaa myös olla toooodella rasittava. Komentaa minkä kerkiää kun ei löydy ketään joka suostuisi kävelyttämään! Ja suuttuu kun ei pääse itse nousemaan seisomaan. Herättelee vieläkin öisin vaikka kuinka ja syö vielä kerran yöllä. Viime yönä joi viideltä maitoa ja sillä saatiin se nukahtamaan uudelleen ja nukkuikin seitsemään saakka! Ja sitten menikin päivä vain yksillä päikyillä! :) Mutta millä sen maidon jättäis pois... ja milloin ja millä energialla... :p

Mutta tosiaan, pikku O lähti konttaamaan viikko sitten, mun ollessa pilateksessa se oli isosiskon huoneessa leikkimässä ja sitten yhtäkkiä se lähti! Ja nyt se viilettää jo pitkin kämppää hassunhauskalla tyylillään. :) Ja voi että tuon liikkumisen myötä se kasvoi viikossa ihan hurjasti! Se ei ole enää semmoinen pikkuvauva vaan touhukas pieni tutkimusmatkailija! Sitä on niin ihana seurata! :) Ja kova hinku on ulos ja maailmalle - kotiseinät ei aina jaksa enää kiinnostaa. kävyt, lätäköt, hiekka, kivet, kukat, muurahaiset, koppakuoriaiset.... niin mielenkiintoinen maailma!!

En kestä. Kohtahan se on jo 1v. Mun vauva!!!

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa.

Kylläpä laiskottaa. :D Blogi on vähän hiljaisella tolalla nykyään... koitan parantaa tapani.

Ihan ensiksi kerron, että olemme löytäneet avun pikku Oon atopiaan!!! Eräs hihhulikaveri vinkkasi että kokeilkaa MeineBase mineraalisuolaa. Ja jopas jotakin, sepä toimii! Kutinaa on huomattavasti vähemmän ja iho pysyy paremmassa kunnossa!

Käytämme sitä ihan kylpysuolana sekä sitten aamuin ja illoin pistetään rasvan sekaan että siitä tulee tavallaan tahnaa/ kuorinta-ainetta. Jos iho on auki niin se voi kirvellä hiukan mutta pieni kirvely kestetään jos sillä päästään eroon kortisonivoiteista!

Kokeilin itsellenikin tätä ihmesuolaa kasvoihin ja tein pari kertaa kuorinnan viime viikolla... jopas puskee nyt sitten finniä pihalle. Eli kai ihon epäpuhtaudet sieltä poistuu...

Sitten muihin aiheisiin. Pikku oo on kipeä. Räkää, limaa, rohinaa ja semmoista. Samaan aikaan väsätään hampaita joita alhaalla on jo kaksi ja kolmas on siihen viereen tulossa. Ja Oo kuolaa. PALJON. Paidat on ihan litimärkänä koko ajan. Kuolalappu auttaa sen kymmenen minuuttia kunnes sekin on litimärkä. Huoh.

Viime yönä piti pitää pikku oota nukkumassa sylissä vähän aikaa kun ressukka ei saanut henkeä kunnolla. :( Tänään mennääkin käymään lääkärissä tarkistamassa korvat ja keuhkot!

Nyt ei kerkii taas enempää. Palaillaan!

seitsemänkuisen kitinät

Jepulis. Pikku O on jo 7 kk! IStua tapittaa ilman tukea itsekseen lelukopan ääressä ja tutkii tavaroita. Ottaa lelun käteensä ja sitten kääntelee kättä ja heiluttelee sitä ja tuijottaa lelua. Jos siitä lähtee kilinää tai muuta kivaa ääntä niin sitten sitä pitää heiluttaa tosi kovaa ja hymyillä riemastuneesti sille äänelle. Sitten se lelu vintataan menemään ja kaivetaan uusi tilalle.

Pikku O haluaisi kävellä. Kun joku viitsii nostaa hänet kävelyasentoon ja seisomaan kasvoille puhkeaa niin suloisen riemastunut hymy että siinä sulaa kuka vain! Ja huvittavaa on kun tuo pikku tappi ottaa ihan oikeita kävelyaskeleita tuettaessa. Höntti.

Koitin selittää pikku Oolle että kuules muru, hienosti menee kävelykin mutta ensin pitäis opetella vähän muita juttuja. Esimerkiksi vaikka konttaamaan. Ryömimään tuo lapsi ei lähde koskaan, se on varma se. Masullaan ei ole hetkeäkään! Kai sitä ois pitänyt vähän enemmän sietää sitä itkua jos se olis tottunut siihen masullaan olemiseen paremmin? No jaa, ken tietää. Ehkä se refluksi tekee sen että ei halua siellä olla. No ei se mitään, pääsee sitä muutenkin liikkeelle.

Pikku O kränää. Istuu lattialla ja komentaa kovaan ääneen. Voi kuvitella mitä se sanoo: "tule äiti tänne! haluan mennä tuonne missä on johto! äiti! äääää! haluan NYT!" Kova olisi halu liikkua mutta ihan vielä ei taidot riitä.

Pikku Oo varmasti lähtee liikkeelle samoin kuin siskonsa aikoinaan, eli istuma-asennosta sitten konttimaan. Nyt jo Oo menee pitkälle eteen kun tavoittelee lelua! Siitä se lähtee kun se alkaa varaamaan painoa enemmän sinne käsille ja joku kerta se ottaa käsillä koko painon vastaan. Siitä se sitten toivottavasti pikkuhiljaa...

Mutta nyt. Suu on turvoksissa. Ja sinne kutittaa ja sattuu. Hampaat tekee kovasti tuloaan mutta vieläkään niitä ei näy! Oolla tuli myös yhtäkkinen ripuli viime keskiviikkona. Se on jatkunut enemmän tai vähemmän näihin päiviin saakka, vatsan toiminta on jotenkin tosi outoa nyt.

Ja koska atopiakaan ei vielä ole helpottanut niin päätettiin VIELÄ KERRAN kokeilla maidotonta diettiä. Ostin apteekista soijamaitokorviketta ja onneksi Oo juo sitä ihan mielellään. Katsotaan onko siitä mitään apua levottomiin öihin ja kutisevaan ihoon tai mihinvaan.

Hiukan rankka vaihe menossa kun Oota saa kantaa ja viihdyttää KOKO AJAN kun se ei viihdy yhtään itsekseen. Huoh. No kylsetästä. :)

Maaliskuun virallinen valitusosio

mä oon taas niin poikki ja uupunut... pikku O valvottaa, päivisin sitä pitää kanniskella tai ttu kävelyttää koko ajan, muuten se itkeä vollottaa vaan niitä hampaitaan. Tai jotain!! Eikä ne oo vieläkään läpi! Isosiskolla on ollu loma ja sekin koettelee mun hermojani... ja nyt aamulla se on kyllä ollut ihan oma herttainen ja puhelias (huoh) itsensä mut mä en nyt jaksa jotenkin sitä jatkuvaa "äiti? Äiti? Äiti!!! Äitiiii!!! Arvaa mitä? -No? - Nyt onki talvi! Äiti, äitiiii onko poikanen sama ku poika? Äiti saanko kattoa telkkariaaaa!! Äiti en syö enää, äiti en tahdo, äiti mulla ei oo tekemistäää....."  äiti, äiti, äiti, äiti.

Maailman ihanin sana mut joinain päivinä sitä kuulee vaan ihan liikaa!

Kun sais nukkua, kun sais tehdä muutakin kuin siivota tai kanniskella kitisevää vauvaa niin mulla ois ehkä energiaa tuolle isommallekkin lapselle. se jää nyt niin vähälle huomiolle et oikein hävettää!! Mä niin haluisin olla sellainen energinen ja hyväntuulinen äiti joka keksii kivaa puuhaa ja lähtee lasten kanssa ulos tutkimaan männynkäpyjä tai jotain mut EN JAKSA! ONNEKS mies lupas että mä saan nukkua ens yön ja se hoitaa pikku O:n heräämiset! Ja jos joku tietää miten saan vauvan heräämään normaaliin aikaan eikä perkele viideltä tai PUOLI viideltä niin otan kaikki vinkit vastaan!!

Se siis tekee hampaita. Luulisin. Ruoka ei maistu, pelkkää kitinää ja kyynelsilmää koko sen elo tällä hetkellä, jäystää koko ajan jotain ja kyllä ne ikenet on mun mielestä turvoksissakin. Huoh. Tulis nyt läpi!

Mut pitäis ulkoilla enemmän lasten kanssa. Jotenkin meidän rytmit menee vaan vauvan ja isomman kanssa niin ristiin, että ainut hetki milloin kannattaa lähteä pihalle on iltapäivällä molempien päikkäreitten jälkeen. Ja siinä on siis sitä hereilläoloaikaa pikku Oollakin  muutama tunti, mut ei siinäkään paljoo ehdi. Ja eihän se viihdy hereillä kököttämässä rattaissa ulkona ja samalla isosisko kitisee ja narisee kun ulkona ei oo mitään tekemistä! Ei kelpaa mäenlasku tai lumisopan tekeminen. Ei lumikasoille kiipeily.

Sulais nyt toi paska lumi ja tulis kevät. Alkais nyt pikku O viihtymään lattialla ja LIIKKUMAAN niin mun ei koko aikaa tarttis sitä kanniskella tai viihdyttää. Mä tiedän, pari kuukautta niin se liikkuu jo johonkin suuntaan! Mut tää seuraava kuukausi tulee olemaan rankka... mä vaan tiedän sen. Pikku Oo ei liiku ja se kaipais jo hirveesti virikkeitä! Pitäis pitää unikoulukin sille. Huoh.

Onneks on jo maaliskuu!!!!

Aikainen mato vai mitensenytmeni

Meidän pikku oo herää joka aamu viiden aikaan. VIIDELTÄ! Voi kiesus!!!! Koitetiin laittaa sitä myöhemmin nukkumaan, ei auta. Pah pah pah. Tämän takia meidän päivän rytmitkin on vielä ihan sekaisin kun ei oikein tiedä että mihin aikaan pitäis nukkua ja milloin syödä ja milloin leikkiä ja tuleeko sillä nyt tarpeeksi unta ja ja ja .

No, meidän päivärytmi menee nyt näin:

klo 5-6 herätys
klo 7 aamupalaa jos maistuu (puuro maitoon tehtynä/jugurtti + maito)
klo 8-9 unille, kesto 1,5-2h
klo 10-11 lounas (sosetta ja tilppa maitoa sen kanssa)
klo 12 unille, kesto 1,5-2h
klo 14 välipalaa (maitoa 150ml ja jotain sormiruokaa ehkä tai jugurttia)
klo 16-16.30 ruoka (sosetta ja tilkkanen maitoa)
klo 17.00 unille, kesto 30-60 min
klo 19 iltapuuro
klo 20 iltamaito (150ml)  ja sänkyyn.
klo 20.30 Pikku O nukkuu

Mua ärsyttää noi viimeiset iltatorkut! OIS KIVAA jos pikku O suvaitsis herätä vähän myöhemmin niin päivä vois mennä kaksilla unilla. Et ekat ois jotenkin klo 9.30-11, ja sit tokat joskus 14-16. Sit se varmaan jaksais koko illan. Vois vaikuttaa positiivisesti myös yöuniin.

Mut mä luulen että vasta unikoulu ratkaisee tän ongelman. Ja sitä ei voi pitää vielä kun 9.3. O on menossa yökylään vanhempien lähtiessä humputtelemaan enkä halua viedä mummille hoitoon vauvaa jonka unikoulu saattaa olla ihan vaiheessa! Kun sen maitopullolla saa yleensä melkein aina nukkumaan niin sillä mennään vielä. O syö kaksi kertaa yöllä, klo 00 kieppeillä ja klo 3 kieppeillä. Tai klo 2 ja klo 5. Tai klo 1 ja klo 4.

Huoh. Et ei mulla muuta. Pikkasen vaan väsyttää.

Mitähän ammattiauttajat sanois tähän mun univajeeseen...
http://www.iltalehti.fi/terveys/2013022616719783_tr.shtmlhttp://www.iltalehti.fi/terveys/2013022616719783_tr.shtml

Suosituksia ja standardilapsia

Suositukset. Kohta tulee jo korvistakin!!!! Meidän pikku O istua tapittaa. Tyynyjä pitää laittaa varoiksi pehmukkeeksi jos kiepsahtaa nurin, mutta harvemmin niin käy! Viralliset suosituksethan kai sanovat niin, että lasta ei saa laittaa istumaan lattialle ennen kuin se itse siihen nousee. No, meillä se ei sitten istuttaisi varmaan ennen kuin yksivuotiaana...

Kun pikku O:lla on sitä refluksia. Sehän ei viihdy mahallaan yhtään. Sen kun laittaa masulleen niin jaksaa olla siinä ehkä minuutin, sen jälkeen alkaa huuto, kiukku ja itku. Oon yrittänyt "siedättää" sitä tekemällä kaiken maailman sirkustemppuja että se malttaisi olla siellä. Mut ei. Ei vaan tuu mitään. Se huuto ja itku on sen verran kovaa että en voi kuunnella sitä. Ei kai siinä viihdy jos koko ajan nousee joku ruoka pitkin ruokatorvea!!

Isosisko oli ihan samanlainen.

Mutta mä tiedän, että jos mä vaan makuuttaisin vauvaa lattialla niin tuo ei liikkuisi piiiiiiiitkään aikaan. Mutta kun se istuu niin se lähtee nopeammin liikkeelle, vaikka se nurinkurista onkin! Jotenkin välillä tulee korvista se saamarin suosituksista pauhaaminen. Ei lapset oo mitään standardeja!!!Siis toki niissä suosituksissa varmaan on kaikki järki ja ne on useimmille lapsille just oikeat, mut vanhempien pitää osata ajatella myös omilla aivoillaan.

Meidän lapset ei oo näitä "oppikirjalapsia". Ne istua tapittaa. Ei makoile masullaan, ei kääntyile, ei ryömi. Minkäs teet. Mielelläni näkisin että pikku O harjoittelisi ryömimään mutta ei se vaan suostu olemaan siellä! Joten meillä istutaan. Mä laitan tyynyn vauvan taakse ja lelukopan viereen ja se viihtyy siinä hetken itsekseen leikkimässä! Ja en suostu tuntemaan nyt huonoa omatuntoa siitä. Isosisko oli samanlainen vauva ja siitä tuli oikein hyvä lapsi. :D

Mä oon muutenkin sellainen tyyppi että kuuntelen kyllä neuvot ja suositukset, mutta silti ajattelen omilla aivoillani ja teen niinkuin juuri tälle lapselle on hyväksi. Suositukset on juuri niitä - suosituksia. Ne eivät ole laki, ne eivät ole ainoa oikea tapa lapsen hoidossa ja kasvattamisessa.

Meidän elämä on helpottunut huomattavasti kun O oppi istumaan. Nyt se viihtyy hetken leikkimässä ilman että koko ajan tarvitsee olla viihdyttämässä. Pystyn nyt tekemään ruokaa tai laittamaan pyykkiä silloinkin kun lapsi on hereillä eikä tarvitse koko ajan kanniskella ympäri kämppää tai esittää jotain sirkustemppuja koko ajan!!!

Isosisko lähti aikoinaan 8kk iässä istuma-asennosta peppukiidolla etenemään. Sitten kuukauden sisällä tämän taidon oppimisesta se oppi konttaamaan, oppi nousemaan istumaan, oppi nousemaan korkeaan polviseisontaan ja oppi nousemaan tukea vasten seisomaan.... 11kk iässä se jo käveli. Ensiaskeleet hän otti 10kk 4pv iässä.

Et kyllä ne lapset voi kehittyä ihan normaalisti vaikka eri reittiä mennäänkin. Joten rakkaat vanhemmat - muistakaa että kaikki lapset eivät ole oppikirjalapsia ja tee asioita standardien mukaan. Mun lapset on tällaisia istuvia härkiä. Kaukana standardilapsista.

Vauvan ruokarytmit

Meidän pikku O:n päivän rytmit puolivuotiaana menee suurin piirtein näin.

Klo 6-7 huomenta!
klo 7-8 aamupalasose (kasvissosetta tai hedelmää tai jotain)
klo ~9 maitoa ja päiväunille
klo ~11 lounas (lihakasvissose)
klo 12-13 maitoa ja päiväunille
klo 14-15 välipalajugurtti
klo 16-17 maitoa ja unille
klo 16-17 Päivällinen?!?
klo 18.30-19 iltapala
klo 19.45 iltamaito ja unille

Yösyöttöjä 1-2 nykyään. klo 00-13 välillä eka ja 04-05 välillä toka.

Joku tässä mättää, koska musta tuntuu että mä aina tarjoan ruokaa väärään aikaan ja se ei maistu. Ja sit yhtäkkiä sillä onkin kaamee nälkä... pitäiskö meidän jo luopua noista unimaidoista ja antaa vaan se tippa ruuan jälkeen mitä sille maistuu? Koska paljon se ei juo ruuan jälkeen...  Päivän aikana menee n. 4-5 purkillista soseita ja noin 4-5 dl maitoa. Lisäksi yöllä menee maitoa 1-2 dl.

Koska maailman rasittavinta on se, kun vauva ei avaa suuta lusikalle kun olet lämmittänyt purkillisen sapuskaa. Hmph. Jos O kiskoo yöllä viiden aikaan desin maitoa, niin mihin aikaan kannattaa tarjota aamupalaa et se maistuu?

No mut joo... ehkä me kokeillaan nyt jättää kaikki nuo unimaidot pois! Annetaan maito ruuan jälkeen ja katsotaan miten käy! Koska musta tuntuu että noi maitoateriat tuolla väleissä (100-150ml kerrallaan) vie sitä nälkää pois ja sit ei maistu....

Unta!

Pikku O nukkui viime yönä klo 20-05.50 ja heräsi vain yhden kerran syömään. YHDEN KERRAN! Vaikuttaako nukkumiseen se että Nexium -nimisen lääkkeen ansioista se syö vai se lääke ylipäänsä? Eli refluksiko sitä on pitänyt öisin hereillä?

Mutta saa nähdä onko tämä pysyvä muutos vai vain joku päähänpisto. Mutta PLIIS ole pysyvä muutos!!

Ainakin tuo poika on hyvän tuulinen kaveri nyt ollut! Voi kumpa, kumpa nyt jatkuis sama meininki syömisen suhteen ja unien suhteen. Jospa se sitten alkaisi venymään vähän pituuttakin?

Venytä venytä!

Pikku O kävi 6kk neuvolassa:

Paino 7865 g
pituus 64 cm
pipo 42,8 cm

Pituutta ei oo tullut yhtääääännnn!!!! Millä mä nyt tuota ipanaa venytän, häh? Käydään kuukauden päästä kasvukontrollissa, muutoin ois ollu neuvola vasta 8kk lääkäriaika. Painoa oli tullut kolmessa viikossa 800g. :p JOs se nyt on kerryttänyt tuota painoa vaan noroviruksen yms. jäljiltä?

Muuten kaikki hienosti, saatiin lupa istuttaa kun on niin suorassa selkä!
O:lla on ollut refluksia jonkun verran. Neljän-viiden viikon takaisen noroviruksen jälkeen on refluksi ollut sen verran pahempi että käytiin yksityisellä lääkärillä hakemassa nexium-resepti. O:lla siis ruoka nousi kurkkuun kesken syömisen ja syöminen stoppasi melko lailla puoleenväliin purkkia!

Mut nyt O on alkanut vasta syömään kun ollaan saatu se nexium-lääke käyttöön! Tänään se on mättänyt 5 purkillista ruokaa!!! Ennen lääkettä ruokaa meni päivässä hikeen 3 purkkia. Jospa se pituuskasvukin alkais nyt kun se alkaa syömään taas?

Ei pitäisi huolehtia, sanoi terkka. Mutta tottakai mä huolehdin. Milläs mä nyt tuota venyttäisin?!

manaajakohtaus

Pikku O ei oikein diggaile kaurapuurosta. Sinnikkäästi ollaan sitä kuitenkin yritetty aina antaa koska jotenkin tuo kaurapuuro tuntuu kuuluvan tähän suomalaiseen aamu- ja iltapalameininkiin. No, tänään illalla O söi hiukan kaurapuuroa persikkasoseella ja jo siinä syödessä alkoi vähän puskea tavara ylöspäin kurkusta. No minähän en uskonut että mikään on vialla ja syötin vaan, puoliväkisin.

Ja kuinkas käy?!

Iltapesujen jälkeen rasvailujen ja vaipanlaiton lomassa tulee oksennus. Höntti vauva ei tajua kääntää päätään ja kakoo vaan selällään sitä puuroa kurkustaan. No tästä selvittiin ja sitten 45 min puuron jälkeen annoin iltamaitoa, johon sekoitin kauravelliä ajatellen että kun se kerran oksensi sitä puuroa niin on sit vähän tujumpaa... no O juo silmät ummessa melkein 170ml, nostan sen olkaani vasten ja samantien tyhjenee mahalaukku makkarin lattialle sellaisella manaajameiningillä!!!!

SWOOOOOOSH!!!

Ja tää ei oo eka kerta kun O oksentaa puuroa. Sillä siis on melko lailla refluksia, pulauttelut ja oksentelut on ihan arkipäivää meillä mut ei mitään tällaista oo normaalisti!!! JA MIKS mä taas kokeilin sitä puuroa, en tiiä!!! Ärsyttää! Voisko nyt idioottiäitikin uskoa että se ei taida sopia meidän pikkuisen pojan masulle...

OKEI. Nyt mä tajusin. Vähän käy hitaalla tää mutsi joskus. Kai me aletaan sit kiskomaan kanaa ja makaronia tai jotain muuta tuhtia sapuskaa iltaisin. Aamuunkin pitää keksiä joku sose. Joku kasvissose vois toimia...

Mut joo. Saapi nähdä millainen yö tulee kun kaverin masu on tyhjänä... huoh.

rytmikello epätahdissa

siis mua niin sapettaa! Tyhmä noro pilasi kaiken! Meillä oli tosi hyvä rytmi päivässä O:n kanssa ja yötkin alkoi menemään jotenki nätisti niin nyt se taudin jäljiltä kaikki on ihan sekaisin! Nukkumiset, syömiset ja kaikki! Ja tuloksena on kiukutteleva ja itkevä vauva. Tai emmätiiä mitä se nyt kiukkuaa. aina voi tietty syyttää hampaita.

Mut miten vaikeeta taas voikaan olla löytää se rytmi takas?

Ja sit tänään kun tosiaan käytiin shoppailemassa, mentiin bussilla kaupunkiin molempien lasten kanssa ja sit Isosisko jäi mummin luo viettämään päivää ja mä menin o:n kanssa ostoksille. No se meni ihan hyvin, periaatteessa. EIhän tuon kanssa kyllä voi oikeesti olla ostoksilla. Koko ajan on joku tilanne päällänsä ja koko ajan mielessä tikittää rytmikello- ruoka-aika, päikkäriaika, ruoka-aika, päikkäriaika... sit sitä yrittää ajoittaa bussimatkan ja kotimatkan siten että pääsisi kotiin oikeeseen aikaan syöttämään vauvaa ja kuinkas käykään - MÄ MYÖHÄSTYIN siitä bussista mihin olin kuvitellut ehtiväni ja tadaa!!!!! Rytmikello sekaisin.

Se tarkoitti sitä, että koko 15 min kävelymatkan bussipysäkiltä kotiin O huusi kuin syötävä. Kotona sille kelpasi vain maito ja sit ei uni meinannut enää tulla mut tulikin sit huudon kanssa. No sit se heräs kun joku röyhy oli jäänyt masuun pyörimään ja ei enää nukahtanut uudelleen ja sit ois ollu ruoka-aika mut se oli niin väsy et eihän se syönyt ja sit se vaan huusi ja itki ja ei enää suostunut käymään nukkumaankaan ja sit tää äippä niin sanotusti LOST IT ja mä raivoissani viskelin tutteja ja vilttejä ympäri makkaria....

HUOH. No sit mä pakkasin sen vaunuihin ja pistin ulos nukkumaan.

Mut mä en halua enää ikinä lähtee bussilla vauvan kanssa kaupunkiin!!!! Miks ei vois olla vähän hyvätuloisempi ja omistaa kahta autoa?! Mut koska näin ei oo niin se tarkoittaa että mä homehdun sitten lopputalven täällä kotona enkä lähde minnekkään vauvan kanssa. että nähdään sitten vaikka kesällä. Ei ostoksille, ei kahvilaan, ei lounaalle NADA. Koska jos rytminvaihdos tekee tälle lapselle näin hirveen raivon niin ei sitä kukaan jaksa. Tai mä en ainakaan.

AARGH!!!!

Kuukauden päivitystauko!

Aikamoista. Käyköhän täällä enää kukaan edes lukemassa... No, kirjoitan pikaisesti kuulumisia kun lapset nukkuu. Meillä sairastettiin koko perheen voimin juuri Norovirus. Hyhhyh. Pikku O ei vieläkään suostu avaamaan suutaan lusikalle, maitoa onneksi menee pienissä erissä niin ei tarvitse huolestua kuivumisesta.

Pikku O kävi myös allergiatesteissä tässä taannoin. Ihopistokokeissa. Kaikki olivat negatiivisia, jonka jälkeen lääkäri ehdotti meille kahden viikon maidotonta kuuria. On se kumma, se lääkäri ei kuunnellut meitä ollenkaan kun sanottiin että me ollaan jo kaksi kertaa oltu maidottomalla kuurilla ilman mitään tuloksia, silti se meinas että ollaan taas. No ensin meinattiinkin, kunnes huomattiin että O ei suostunut juomaan maidotonta korviketta lainkaan! Ja kun meidän vaisto sanoo että kyseessä ei ole maitoallergia vaan ihan vain atooppinen iho kuten isälläänkin.

No, saapi nyt nähdä. Kortisonikuuri on nyt takanapäin ja iho taas huippukunnossa. Katsotaan miten nyt käy, että lähteekö se taas pahenemaan. Kevättä kohti sen pitäisi helpottaa jos on ihan vain atopiaa eikä mitään allergiaa. O:n ihohan lehahtaa aina silloin tällöin punaiselle ihottumalle, mutta mihinkään tiettyyn ruoka-aineeseen ei olla osattu sitä yhdistää! Jos on atopiaa niin iho voi kuulemma reagoida ihan mihin vaan ja yllättäen.

Tämän blogin kohtalo minua hiukan mietityttää. Mikä tämän tarkoitus on ja mitä tälle tapahtuu nyt jatkossa... Toisaalta pidän siitä, että tämä on olemassa mutta jotenkin aika ja energia ei meinaa riittää  päivittämiseen. Jos en innostu taas päivittämään tätä kevään tullen niin sitten sanon blogille hyvästit. Mutta annan vielä vähän armonaikaa!

Hyvää tätä vuotta lukijoilleni, jos täällä vielä sellaisia sattuu olemaan!

Kolmikuinen pikku O

Meidän vauveli on jo kolme kuukautta ja rapiat päälle! Huisia!

Pikku O syö hela tiden, myös yöllä. Siksipä meillä aletaan piakkoin maistelemaan jotain vähän tuhdimpaa tavaraa. Bataattia kaiketi ensin. :) Pikku O oli kasvanut myös hienosti, nyt painoa on jo 6100g ja pituutta 59,6 cm. Eli oon aika ylpeä että mun tissimaidolla on kasvettu noin hienosti. No kyllähän se välillä on saanut korviketta ja velliäkin mut käytännössä suurin osa ravinnosta on tullut meikäläisen tisseistä.Syömistahti on vaan niin kovin tiuha että tämä äippä alkaa olemaan tyhjiin imetty. (heh). Että jospa mössöt pitäis vähän paremmin pojan nälkää!


Meidän päivärytmi kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa:

6.30-8.00 Herätys
8.30-9.00 Ekoille unille, kesto 2-3h
13.00-14.00 tokille unille, kesto 1.5-2.5h
17.00-18.00 vikoille unille, kesto noin 1h
19.30-20.30 vellipullon kautta yöunille


Sitten kun soseet tulee mukaan kuvioihin, muotoutuu päivärytmikin selkeämmäksi. Nyt ajat heittelee vielä paljon ja tissittelytuokiot on hämärästi jossain unien välimaastoissa. Joskus se syö koko hereilläoloaikansa ja joskus syö vaan kerran eikä suostu enää ottamaan unimaitoja. 

Pikku O osaa kolmikuisena:

- nauraa ja hymyillä!
- jokeltaa, kurluttaa ja kiljahdella
- huitoa käsillä niin maan vimmatusti sekä leikkimaton leluja että ihan muuten vaan
- ottaa lelun käsiinsä keskittynein ilmein ja viedä sitä suutaan kohti. Usein se kyllä putoaa käsistä ennen päämääräänsä.
- huutaa kuin kuolema tulisi kun kynsiä leikataan
- huutaa kuin kuolema tulisi kun nälkä iskee
- huutaa kuin kuolema tulisi kun pitää mennä illalla nukkumaan
- melkein osaa ottaa jo varpaistaan kiinni
- tuijottaa lastenohjelmia telkkarista kuin vanha tekijä
- tuijottaa lastenohjelmia telkkarista samalla kun pitäisi syödä
- polskia kylpyammeessa
- herättää äitin kahden tunnin välein öisin
- rapsutella kaikkea: päätä, masua, kaulaa, hihaa, äitin tissiä... (kivoja naarmuja joka paikassa)
- nauraa peilikuvalleen
- seurata isosiskon puuhia silmä tarkkana
- olla niin hellyyttävän suloinen pullukkaposki että tekisi mieli koko ajan vaan pussailla sen poskia

huom. kuvaa ei saa kopioida!!!!

Kuulumiset!

Ei meinaa millään aika ja energia riittää päivittämiseen... MUTTA koitetaan nyt!
3.10. Kuultiin  ensimmäinen nauru! Ihana hekotus, voi että!

Meillä alkaa muodostumaan pikkuhiljaa jonkinlainen päivärytmikin. Veikka herää aamulla 7-9 välillä, yleensä 8 pintaan. Ekoille unille mennään vaunuihin 9.30-10 aikaan ja ne kestää noin kolme tuntia. Sitten Veikka käy vähän vaipanvaihdolla ja maitotankkauksella ja menee melko pian jatkamaan unia. Sitten onkin jo päiväruoka-aika muulla perheellä ja yleensä Veikkakin haluaa yleensä samaan aikaan tissille. Sitten hetkinen venkoilua ja itkeskelyä ja ehkä seurusteluakin ja pienet nokkaunet vielä siinä illalla 18-19 maissa. Kahdeksalta Veikka syö tissiä, pulloa, tissiä... vähän illasta riippuen ja nukahtaa yöunilleen noin 21-21.30. Tärkeintä meidän rytmissä on se, että Veikka nukkuu yhdet 3 h päikkärit ja yhdet 2 h päikkärit sekä 1h iltatirsat. Järjestyksellä ei niin väliä.Veikka on myös kovin samanlainen kuin siskonsa aikanaan, ei jaksa pysyä virkeänä tuntia kauempaa. Eli syötöt, vaipanvaihdot ja pieni hetki seurustelua ja toinen on jo ihan väsy. :)

Ihan ok rytmi, pakko se vaan on kyllä koittaa muiluttaa vielä vähän aikaisemmaksi... jos Veikka kävisi yöunille jo 19.30-20 ja heräisi aamulla 7 pintaan niin mentäsiin samassa rytmissä Typyn kanssa. Ja silloin mulla jäis illalla aikaa kunnolla viedä Typy nukkumaan siten että mulla ois oikeesti aikaa lukea satu ja vähän antaa läheisyyttä. Varsinkin siis iltavuoroviikoilla!

Veikka heräilee öisin 2,5-3 tunnin välein syömään, eka unipätkä alkaa olemaan kyllä jo 4-5 tuntia. :) MUTTA koska Veikka on melko iso poika niin maito ei oikein meinaa riittää, luulen että me lykätään iltoihin maissivellipullo tässä muutaman viikon sisään. Toivoisin että se pidentäisi Veikan unia siten, että poika nukkuisi ekan pätkän klo 21-03. :D :D Nojaa, me kokeillaan.

Veikan iho on parempi, olin maidottomalla kuurilla kaksi viikkoa ja sinä aikana se parani. Mutta kun aloitin maidon uudestaan ei pahenemista ole tapahtunut, että en usko Veikan olevan allerginen ainakaan maidolle. Jotain näppylöitä kyllä taas tuli itseasiassa poskiin, mutta jaa-a. Iho on KUIVA. Siis saharakuiva. hiekkapaperikuiva. Päänahka on kuiva, vaippa-alue on kuiva, selkä ja kädet ja jalat. Iho pysyykohtuullisessa  kunnossa kun me kylvetetään joka toinen päivä vauvaöljyllä maustetussa vedessä ja rasvataan joka päivä. Toivotaan että se kuivuus jossain kohtaa vähän helpottaisi. Typyllähän oli kans kuiva iho mutta ei todellakaan näin kuiva.

Mutta melko vaativa vauva Veikka on kuten oli siskonsakin aikoinaan. Tuttua huttua siis. Ei viihdy yksin köllöttelemässä missään, koko ajan pitää pitää seuraa ja vaihtaa paikkaa ja kanniskella ja niin edelleen. Tämä on kuitenkin niin kovin väliaikaista että kyllä sitä jaksaa. Joskus menee hermot kyllä ihan totaalisesti ja uupumus valtaa mielen varsinkin NIkon iltavuoroviikoilla. Kun vauva itkee ja usva kiukkuaa ja ei tiedä kumpaan repeäisi ensin... huoh. Veikka myös pulauttelee PALJON. Kuten myös siskonsa aikoinaan. Oksennusta ja pulautuksia on kyllä pitkin kämppää. Refluksiakin pohdiskelin mutta ei tuo nyt kovin kivuliaalta vaikuta. Yötkin se nukkuu vaikka heräileekin usein syömään...

Paljon on taas kaikkea pohdittavaa. Allergiat, refluksi, kuivan ihon hoito... näin pienen vauvan kanssa pitää vaan katsoa ajan kanssa. Pitää seurata mihin tilanne alkaa kehittymään.

Mutta ihana se on. Ihania ne on molemmat.

Maitorupea?

Mä luulen että meidän pojalla on maitorupi... Pojan isällä on atooppista ihottumaa, joten on hyvin mahdollista että tälläkin on se. Näyttää kovin kurjalta nyt tuo iho taas... huoh.

Eikun soittoa Mehiläiseen taas huomenna. :/

Tällaista näppylää meillä...

kuulumisia!

Me ollaan ihan elossa! On vaan melko kiireistä elämä kahden lapsen kanssa, varsinkin kun toinen niistä on melko vaativainen tapaus.

Käytiin taas neuvolassa Pikkuveljen kanssa. Nyt 1kk neuvolassa.
Hienosti kasvaa poika rintamaidolla, korviketta me annetaan ehkä kerran päivässä iltaisin kun sillä on kova itku päällä ja kun mulla palaa käpy. :D

1kk mittoja

Paino 4900 g
Pituus 54,5 cm
Myssy 38 cm

Pikkuveli itkee aika paljon. Tosi paljon. Neuvolan terkka sanoi että "no koliikiltahan se vähän kuulostaa" mutta mä en niin herkästi laittais sitä leimaa .Syitähän itkuun voi olla moniakin. 

Sen iho on ollut tosi huonona, käytiin ihan lastenlääkärillä näyttämässä sitä viime perjantaina. Se oli tosi, TOSI kuiva ja näppyläinen, suorastaan sellainen kova kuori oli sen kasvoissa. :( Lääkäri käski laittamaan kortisoonirasvaa ja ceridalin lipolania, ja ollaankin saatu iho paremman näköiseksi. Sitä punaista näppylää on myös tullut niskaan, kaulaan selkään ja käsivarsiin... Lääkäri sanoi että jos se leviää kasvoista muuallekin, kyseessä on todennäköisesti atooppinen iho tai/ ja allergia. Huoh.

No, me rasvaillaan ja seuraillaan kaksi viikkoa. Jos iho ei parane siinä ajassa niin soitellaan lääkärille uudestaan ja katsotaan että mihin suuntaan lähdetään. Mennäänkö allergologille vai ihotautilääkärille.

Se kuiva ihokin saattaa vaivata ja itkettää. Tai sitten ne on niitä "normaaleja" ilmavaivoja mitä vauvalla on. Tai, voihan se olla koliikkiakin. Mutta pikkuveli ei viihdy missään muualla oikein kuin sylissä ja siinäkin itkeskelee paljon. Harvassa on ne hetket kun vauva olisi ihan vain tyytyväisenä hereillä ja seurustelisi...

Mutta oli koliikkia tai ei, niin se kestää aikansa ja loppuu ajallaan. Tiedän, että tämä on vain väliaikaista niin jaksan kyllä kanniskella pientä ja kuunnella itkuja. Melkein aina. Sitä mä en meinaa jaksaa kun se ei käy nukkumaan! Typyhän nukahti aina itsekseen sänkyyn, tää ei ainakaan vielä osaa sitä. Mut vielä mä sen koulin siihen...

Muutenhan pikkuveli on ihana mussukkainen. Söpö kuin mikä ja ollaan me jo saatu ensimmäiset hymytkin! Päivää ennen 1kk päivää veli hymyili ensimmäisen kerran mulle kun lepertelin sille. Sen jälkeen hymyjä onkin sadellut päivittäin! Mun ihana vauveli... <3

Ammuu - eli asiaa imetyksestä

Esikoisen kanssa imetys meni jo sairaalan osastolla pieleen. Sukset ristissä oltiin samantien. Imetystaival jatkui kivuliaana, vaikeana, tuskastuttavana. En osannut imettää istualteen, jostain syystä mua ei opastettu laitoksella siihen lainkaan. Tietty sektion vuoksi en pystynyt jotenkin imettämään istualteen kunnolla (taisi vauva painaa haavaa jos yritin) ja siksi imetin vain makuultaan. Ja en koskaan oppinut imettämään istualteen. Tämä rajasi paljon mun liikkumista vauvan kanssa! Sitten koitti rintaraivarikaudet ja muistan että minä itkin, vauva itki, mies seisoi neuvottomana vieressä. Kun viimeinen imetyskerta oli takana, itkin kun olin epäonnistunut imetyksessä. Se oli KAMALAA. Miten olinkin saanut itseni niin jumiin sen ajatuksen kanssa että "olisinko voinut kuitenkin tehdä vielä jotain ja olen huono äiti" blaa blaa. Mutta päätin, että tämän toisen kohdalla ei tule käymään niin. Minä en pilaa muistojani ensimmäisitä kuukausista sillä, että itken epäonnistunutta imetystä. Jos se ei onnistu niin sitten saa syödä pullosta!

Juuri nyt imetys sujuu hyvin. Se tuntuu tosi luonnolliselta ja toimivalta! Poika osaa imeä hyvin ja maitoa tuntuu riittävän. No, se selviää seuraavassa neuvolassa. Joskus iltaisin tai öisin annan lisämaitoa tilkan pullosta, ihan vaan kun tuntuu että poika jää pitkän imetyksen jälkeen joskus tyytymättömäksi. Päivisin pikkuveli osaa tissittelyhomman upeasti, öisin jostain syystä vaan pitää meuhkata siinä tissillä ja koheltaa! Öisin joskus tulee sellainen olo että mä lopetan koko touhun kohta, mutta en ole onneksi luovuttanut enkä luovuttamassa.

Imetyshän on ihan tosi kätevää. Oltiin leikkarilla tytön kanssa, vauvalla tuli nälkä ja hops - penkille imettämään. Samoin kun käytiin ravintolassa syömässä ja vauvalla tuli nälkä niin ruoka oli kätevästi siinä heti valmiina. Siis minä, joka esikoisen aikaan en olisi ikinä onnistunut tuossa, imetin ravintolassa ja leikkipuistossa!

Olen iloinen, että nyt imetys sujuu. Toivon, että kestämme myös rintaraivarikaudet ja että imetystaipaleemme jatkuisi ainakin sen puoli vuotta, miksei pidempäänkin. :) Mutta täysimetyksestä en vouhkaa, poika saa kyllä korvikettakin tai pumpattua mauitoa joskus pullosta jos sen tarve on. Nyt minun pitääkin sitten hankkia hyviä imetysvaatteita, niin julki-imetyskin sujuu ilman paitojen nosteluita...

Elämää kaksiviikkoisen kanssa

Pikkuveli on ihana vauva. Syö ja nukkuu noin 2,5-3 tunnin sykleissä ympäri vuorokauden. Välillä se on hereillä ja killittelee tyytyväisenä maailmaa ihanilla nappisilmillään. Muutama äännähdyskin on jo kuultu, siis hapuilee ekoja jokelteluääniä. Kakkaa tulee ihan hirveästi! En muistanutkaan että vauvat kakkaa noin paljon! :D

Mutta kun nälkä iskee, poika vaatii ruokaa heti! Ja kovaan ääneen! Myös pukemisesta herra hermostuu melko helposti. Masullaan ei tykkää köllötellä yhtään, toisin kuin siskonsa aikoinaan joka viihtyi isin masun päällä mahallaan makoillen.

Yöt on sekavia, joskus heräillään kahden tunnin välein ja joskus kolmen. Joskus heräillään 1,5 tunnin välein. Yölliset imetykset ovat jotain ihan hanurista. Miksi päivisin tuo syö ihan nätisti mutta öisin pitää koheltaa ja soheltaa ja huitoa nyrkeillä ja raapia nännejä terävillä kynsillä... huoh. Muuten imetys sujuu ihan hyvin! Terkan kotikäynnillä poika oli jo melkein syntymäpainossaan, joten ainakin se jotain saa tuolta tissistä kun niissä roikkuu pitkin päivää.

Isosisko on toistaiseksi suhtautunut veljeen hellästi, tosin välillä hermostuttaa kun äiti ei ehdi tulla apuun kun pitää veikkaa imettää. Mutta autossa takapenkillä tyttö hyssyttää veljeä ja laittaa tuttia suuhun. Mun rakas pieni tyttö joka tuntuu nyt niin isolta. Odotan milloin se mustasukkaisuus iskee... toistaiseksi ei vielä. Veikkaan, että ensi viikolla kun isi lähtee töihin ja meidän pitää pärjätä keskenämme täällä niin voi olla että alkaa typyn oireilu... kun isi ei olekkaan leikittämässä ja viihdyttämässä koko ajan... huh. :p Ja mitenhän me klaarataan sitten iltavuoroviikot kun vauvalla on iltatankkaukset menossa ja Typylle pitäisi iltahommat saada tehtyä.... jännää on! Mutta muistan joka päivä sanoa tytölle miten paljon äiti rakastaa ja miten ihana hän on. Ja suukottelen ja halailen. Miten ihanaa muuten olikaan saada halata tyttöä ilman isoa mahaa!!! Tuntui niin ihanalta saada ne pienet kädet kaulan ympärille puristamaan.

Mä en ole tänne synnytyskertomusta vielä rustannut, mutta laitan sen tässä joku päivä. Sen verran kerron, että sain aikamoiset repeämät ja epparikin leikattiin, ja olen ollut nämä kaksi viikkoa melko kipeänä. En ole siis voinut pitää lupaustani typylle, että sitten kun äitillä ei ole enää vauvaa masussa niin tehdään sitä ja tätä ja vaikka mitä... No, nyt olo alkaa olemaan jo parempi. Tosin musta tuntuu ettei mun suhde vähään aikaan tule olemaan sama tyttäreeni. Ja se surettaa. Mutta ehkä se palautuu ajan myötä. Meillä oli tytön kanssa tosi ihana läheinen suhde, on se edelleenkin mutta sitä varjostaa viikkoja kestänyt; äiti ei nyt pysty- kausi. Mutta ehkä se siitä taas, ajan kanssa.

Mutta mä rakastan tuota pientä poikaa ihan älyttömästi. Tyttöä myös rakastan, kipeän vahvasti, vaikka kolmevuotiaan uhmiksen rakastaminen on aika ajoin hiukan haasteellisempaa...mutta joka päivä mä huomaan miten ihana tytär mulla on, miten ihanasti se pussaa pikkuveljeä ja miten ihanan älykäs ja omatoiminen ja kiltti se onkaan. Mutta pikkuveljen rakastaminen tuli niin helposti! Mä suren jo valmiiksi sitä, että mun pieni vauva kasvaa.

Hämmästelen miten silkkinen tukka sillä pienellä on,
rakastan sitä pientä suuta joka aukeaa kuin pienellä linnunpojalla,
rakastan niitä silmiä,
sitä tuoksua,
sitä pientä kippuraista joka unisena käpertyy syliin tuttia lutkuttaen.... huoh.

Kumpa voisin tallettaa johonkin purkkiin nämä kaikki tuoksut ja tuntemukset!!!
En halua että tuo vauva kasvaa ikinä!!

Olen rakastunut

Meillä menee hyvin! Pikkuveli on ihana pieni kippurainen. Rakastan hänen tummaa tukkaansa ja sitä kuinka hän käpertyy mun kylkeeni kiinni. Kun hänellä on nälkä tai kun hän hermostuu, huulet menee mutrulle ja poika on NIIN hellyyttävän näköinen (ja kovaääninen) että tämä mamma on ihan kiedottu jo pikkusormen ympärille.

Typy meni tänään päiväkotiin, hänellä olikin jo kova ikävä sinne kavereiden kanssa leikkimään. Alkoi kotonaolo tympimään jo selvästi ja aktiviteetteja kaivattiin. Isosisko pussaa ja silittää veljeä hellästi, mutta samalla hermostuu kun äiti ei ehdi leikkimään. Mulla itselläni tuli synnytyksessä hiukan taisteluvammoja ja en pysty vielä edes istumaan... Kunhan saan itseni kuntoon niin lupaan pyhittää enemmän aikaa esikoiselle.

Mutta hämmentävää on, kuinka helppoa tuota vauvaa onkaan rakastaa! Esikoisen aikaan muistan, että iso osa siitä nauttimisesta katosi kaikkeen siihen opetteluun, huolehtimiseen ja muuhun mikä kuuluu ensimmäisen lapsen kanssa olemiseen. Nyt tämän toisen kanssa oleminen on niin helppoa! Toistaiseksi. Poika syö tissiäkin hyvin, öisin vähän turhan tiheään ja 30 min kerrallaan mutta ehkä se siitä tehostuu...

Tässä pieni kuvamaistiainen meidän viikon vanhasta pojasta. Joko kerroin että olen ihan rakastunut?!