torstai 15. marraskuuta 2012

Kolmikuinen pikku O

Meidän vauveli on jo kolme kuukautta ja rapiat päälle! Huisia!

Pikku O syö hela tiden, myös yöllä. Siksipä meillä aletaan piakkoin maistelemaan jotain vähän tuhdimpaa tavaraa. Bataattia kaiketi ensin. :) Pikku O oli kasvanut myös hienosti, nyt painoa on jo 6100g ja pituutta 59,6 cm. Eli oon aika ylpeä että mun tissimaidolla on kasvettu noin hienosti. No kyllähän se välillä on saanut korviketta ja velliäkin mut käytännössä suurin osa ravinnosta on tullut meikäläisen tisseistä.Syömistahti on vaan niin kovin tiuha että tämä äippä alkaa olemaan tyhjiin imetty. (heh). Että jospa mössöt pitäis vähän paremmin pojan nälkää!


Meidän päivärytmi kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa:

6.30-8.00 Herätys
8.30-9.00 Ekoille unille, kesto 2-3h
13.00-14.00 tokille unille, kesto 1.5-2.5h
17.00-18.00 vikoille unille, kesto noin 1h
19.30-20.30 vellipullon kautta yöunille


Sitten kun soseet tulee mukaan kuvioihin, muotoutuu päivärytmikin selkeämmäksi. Nyt ajat heittelee vielä paljon ja tissittelytuokiot on hämärästi jossain unien välimaastoissa. Joskus se syö koko hereilläoloaikansa ja joskus syö vaan kerran eikä suostu enää ottamaan unimaitoja. 

Pikku O osaa kolmikuisena:

- nauraa ja hymyillä!
- jokeltaa, kurluttaa ja kiljahdella
- huitoa käsillä niin maan vimmatusti sekä leikkimaton leluja että ihan muuten vaan
- ottaa lelun käsiinsä keskittynein ilmein ja viedä sitä suutaan kohti. Usein se kyllä putoaa käsistä ennen päämääräänsä.
- huutaa kuin kuolema tulisi kun kynsiä leikataan
- huutaa kuin kuolema tulisi kun nälkä iskee
- huutaa kuin kuolema tulisi kun pitää mennä illalla nukkumaan
- melkein osaa ottaa jo varpaistaan kiinni
- tuijottaa lastenohjelmia telkkarista kuin vanha tekijä
- tuijottaa lastenohjelmia telkkarista samalla kun pitäisi syödä
- polskia kylpyammeessa
- herättää äitin kahden tunnin välein öisin
- rapsutella kaikkea: päätä, masua, kaulaa, hihaa, äitin tissiä... (kivoja naarmuja joka paikassa)
- nauraa peilikuvalleen
- seurata isosiskon puuhia silmä tarkkana
- olla niin hellyyttävän suloinen pullukkaposki että tekisi mieli koko ajan vaan pussailla sen poskia



huom. kuvaa ei saa kopioida!!!!





2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Ensinnäkin lämpimät onnittelut suloisesta pojastasi. Hän on aivan ihana.

Löysin blogisi jo aikoja sitten, 2011 keväällä/kesällä jos oikein muistan. Blogilistalta ihan täysin vaan sattumalta selatessani raskausblogeja. Tunnistin sinut, sillä olen lukenut aikoinaan 2010 toista blogiasi. Se toimi vertaistukena oman ensimmäisen menetykseni aikoina.

En tiedä miksi ihmeessä en koskaan saanut aikaiseksi laittaa sinulle kommenttia, vaikka niin samansuuntaisia juttuja koettu. Monesti olin aikomassa kirjoittaa jotain, mutta en vaan saanut laitettua millään viestiä. Olen siitä pahoillani.

En tiedä oletko koskaan lukenut blogiani tai tiedätkö tarinaani, mutta itselläni siis taustalla myös geneettisiä keskeytyksiä. Kolme, joista viimeisin marraskuussa geenivirheen takia. Onneksemme välissä myös yksi elävä lapsi.

No kuitenkin, halusin vain jättää sinulle viestin nyt vihdoin, sillä olen saanut teksteistäsi paljon tukea. Kiitos, kun jaoit tarinaasi. Itselläni on nyt pelkoja siitä, uskaltaako toista elävää lasta enää edes yrittää ja olen lukenut pohdintojasi samasta aiheesta. Sinä uskalsit ja olen todella iloinen, että nyt kävi sinulla näin hyvin lopulta. Ehkä itselläkin vielä joskus riittää rohkeutta.

Kaikkea hyvää vauva-arkeen ja mukavaa joulunodotusta!

NP kirjoitti...

Voi miten suloinen! <3