... on tehtävä niinkuin kuuluu.
Allekirjoita. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus avioitua sen henkilön kanssa, jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa seksuaalinen suuntautuminen ei saa olla este avioliitolle!
ALLEKIRJOITA KANSALAISALOITE TÄSTÄ
.
tiistai 19. maaliskuuta 2013
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Menopeli meidän mukulalle
Haettiin tällainen meidän pikku Oolle. Jospa se auttais vähän tuohon jatkuvaan narinaan ja kiukkuun. Ainakin helpottaisi mun päiviä et saan sen hetkeksi ees viihtymään jossain. ...
torstai 14. maaliskuuta 2013
ohhoh. ompas ollut negatiivista.
Kylläpä nyt on ollutkin negatiivista lähiaikoina! Oo on ihana ihana vauva ja mulla on ihana perhe ja meillä on taloudellinen tilannekkin jotenkin hyvissä kantimissa. Jotenkin tää vaihe vaan vauvan kanssa ja tämä talvi tuottaa nyt kovasti mulle vaikeuksia. Se meinaa perhana selättää mut!
Kun on aamu, kello kuusi ja katson kuinka ulkona tuiskuttaa lunta ja tiedän, että pitää hetken päästä lähteä lykkimään rattaita hankeen kun viedään isosisko päiväkotiin.... niin meinaa itku päästä. Monena aamuna on sellainen voimaton ja uupunut olo. Perhana!
Mä oon ollut ihan mölliäitikin joka ei jaksa mitään kivaa. Mut minkäs teet kun ei saa nukkua.... kele.
MUTTA pikku Oon ekat hampaat tuli läpi! Tai ihan eka tuli jo ja toka tulee varmaan hetkenä minä hyvänsä. Kunhan ne on pihalla niin ehkä sitten ne yöt paranee... tää on yhtä ehkää tää vauvaelämä. :) Mut unikoulua pukkaa toivottavasti ens viikonloppuna!
Ja mun kuntoilupuoli... Paino ei meinaa pudota millään! Olin karppausdietillä mut ei se kestänyt kauaa kun tuli niin kauhee leipäkaipuu et oli pakko alkaa syömään leipääkin. Mut koitan pitää sokerin ja vaaleat nopeat hiilarit minimissään ja tarkkailla annoskokoja ja liikkua ja jättää herkut pois. Mulle taitaa tosiaan sopia parhaiten sellainen normaali ruokavalio. Semmoinen missä ei ole mitään omituista. Mutta kuntosalilla oon käynyt nyt 10 kertaa ja se tuntuu ihan kivalta. Oon jopa lisännyt painoja joihinkin ja ehkä jossain jotain edistystä tapahtuu vaikka varsinaisesti missään se ei näy vielä.
Mut kyllä tää taas tästä iloksi muuttuu. Kunhan lumet sulaa ja pikku Oo lähtee liikkeelle niin kyl se siit sit...
Kun on aamu, kello kuusi ja katson kuinka ulkona tuiskuttaa lunta ja tiedän, että pitää hetken päästä lähteä lykkimään rattaita hankeen kun viedään isosisko päiväkotiin.... niin meinaa itku päästä. Monena aamuna on sellainen voimaton ja uupunut olo. Perhana!
Mä oon ollut ihan mölliäitikin joka ei jaksa mitään kivaa. Mut minkäs teet kun ei saa nukkua.... kele.
MUTTA pikku Oon ekat hampaat tuli läpi! Tai ihan eka tuli jo ja toka tulee varmaan hetkenä minä hyvänsä. Kunhan ne on pihalla niin ehkä sitten ne yöt paranee... tää on yhtä ehkää tää vauvaelämä. :) Mut unikoulua pukkaa toivottavasti ens viikonloppuna!
Ja mun kuntoilupuoli... Paino ei meinaa pudota millään! Olin karppausdietillä mut ei se kestänyt kauaa kun tuli niin kauhee leipäkaipuu et oli pakko alkaa syömään leipääkin. Mut koitan pitää sokerin ja vaaleat nopeat hiilarit minimissään ja tarkkailla annoskokoja ja liikkua ja jättää herkut pois. Mulle taitaa tosiaan sopia parhaiten sellainen normaali ruokavalio. Semmoinen missä ei ole mitään omituista. Mutta kuntosalilla oon käynyt nyt 10 kertaa ja se tuntuu ihan kivalta. Oon jopa lisännyt painoja joihinkin ja ehkä jossain jotain edistystä tapahtuu vaikka varsinaisesti missään se ei näy vielä.
Mut kyllä tää taas tästä iloksi muuttuu. Kunhan lumet sulaa ja pikku Oo lähtee liikkeelle niin kyl se siit sit...
tiistai 12. maaliskuuta 2013
seitsemänkuisen kitinät
Jepulis. Pikku O on jo 7 kk! IStua tapittaa ilman tukea itsekseen lelukopan ääressä ja tutkii tavaroita. Ottaa lelun käteensä ja sitten kääntelee kättä ja heiluttelee sitä ja tuijottaa lelua. Jos siitä lähtee kilinää tai muuta kivaa ääntä niin sitten sitä pitää heiluttaa tosi kovaa ja hymyillä riemastuneesti sille äänelle. Sitten se lelu vintataan menemään ja kaivetaan uusi tilalle.
Pikku O haluaisi kävellä. Kun joku viitsii nostaa hänet kävelyasentoon ja seisomaan kasvoille puhkeaa niin suloisen riemastunut hymy että siinä sulaa kuka vain! Ja huvittavaa on kun tuo pikku tappi ottaa ihan oikeita kävelyaskeleita tuettaessa. Höntti.
Koitin selittää pikku Oolle että kuules muru, hienosti menee kävelykin mutta ensin pitäis opetella vähän muita juttuja. Esimerkiksi vaikka konttaamaan. Ryömimään tuo lapsi ei lähde koskaan, se on varma se. Masullaan ei ole hetkeäkään! Kai sitä ois pitänyt vähän enemmän sietää sitä itkua jos se olis tottunut siihen masullaan olemiseen paremmin? No jaa, ken tietää. Ehkä se refluksi tekee sen että ei halua siellä olla. No ei se mitään, pääsee sitä muutenkin liikkeelle.
Pikku O kränää. Istuu lattialla ja komentaa kovaan ääneen. Voi kuvitella mitä se sanoo: "tule äiti tänne! haluan mennä tuonne missä on johto! äiti! äääää! haluan NYT!" Kova olisi halu liikkua mutta ihan vielä ei taidot riitä.
Pikku Oo varmasti lähtee liikkeelle samoin kuin siskonsa aikoinaan, eli istuma-asennosta sitten konttimaan. Nyt jo Oo menee pitkälle eteen kun tavoittelee lelua! Siitä se lähtee kun se alkaa varaamaan painoa enemmän sinne käsille ja joku kerta se ottaa käsillä koko painon vastaan. Siitä se sitten toivottavasti pikkuhiljaa...
Mutta nyt. Suu on turvoksissa. Ja sinne kutittaa ja sattuu. Hampaat tekee kovasti tuloaan mutta vieläkään niitä ei näy! Oolla tuli myös yhtäkkinen ripuli viime keskiviikkona. Se on jatkunut enemmän tai vähemmän näihin päiviin saakka, vatsan toiminta on jotenkin tosi outoa nyt.
Ja koska atopiakaan ei vielä ole helpottanut niin päätettiin VIELÄ KERRAN kokeilla maidotonta diettiä. Ostin apteekista soijamaitokorviketta ja onneksi Oo juo sitä ihan mielellään. Katsotaan onko siitä mitään apua levottomiin öihin ja kutisevaan ihoon tai mihinvaan.
Hiukan rankka vaihe menossa kun Oota saa kantaa ja viihdyttää KOKO AJAN kun se ei viihdy yhtään itsekseen. Huoh. No kylsetästä. :)
Pikku O haluaisi kävellä. Kun joku viitsii nostaa hänet kävelyasentoon ja seisomaan kasvoille puhkeaa niin suloisen riemastunut hymy että siinä sulaa kuka vain! Ja huvittavaa on kun tuo pikku tappi ottaa ihan oikeita kävelyaskeleita tuettaessa. Höntti.
Koitin selittää pikku Oolle että kuules muru, hienosti menee kävelykin mutta ensin pitäis opetella vähän muita juttuja. Esimerkiksi vaikka konttaamaan. Ryömimään tuo lapsi ei lähde koskaan, se on varma se. Masullaan ei ole hetkeäkään! Kai sitä ois pitänyt vähän enemmän sietää sitä itkua jos se olis tottunut siihen masullaan olemiseen paremmin? No jaa, ken tietää. Ehkä se refluksi tekee sen että ei halua siellä olla. No ei se mitään, pääsee sitä muutenkin liikkeelle.
Pikku O kränää. Istuu lattialla ja komentaa kovaan ääneen. Voi kuvitella mitä se sanoo: "tule äiti tänne! haluan mennä tuonne missä on johto! äiti! äääää! haluan NYT!" Kova olisi halu liikkua mutta ihan vielä ei taidot riitä.
Pikku Oo varmasti lähtee liikkeelle samoin kuin siskonsa aikoinaan, eli istuma-asennosta sitten konttimaan. Nyt jo Oo menee pitkälle eteen kun tavoittelee lelua! Siitä se lähtee kun se alkaa varaamaan painoa enemmän sinne käsille ja joku kerta se ottaa käsillä koko painon vastaan. Siitä se sitten toivottavasti pikkuhiljaa...
Mutta nyt. Suu on turvoksissa. Ja sinne kutittaa ja sattuu. Hampaat tekee kovasti tuloaan mutta vieläkään niitä ei näy! Oolla tuli myös yhtäkkinen ripuli viime keskiviikkona. Se on jatkunut enemmän tai vähemmän näihin päiviin saakka, vatsan toiminta on jotenkin tosi outoa nyt.
Ja koska atopiakaan ei vielä ole helpottanut niin päätettiin VIELÄ KERRAN kokeilla maidotonta diettiä. Ostin apteekista soijamaitokorviketta ja onneksi Oo juo sitä ihan mielellään. Katsotaan onko siitä mitään apua levottomiin öihin ja kutisevaan ihoon tai mihinvaan.
Hiukan rankka vaihe menossa kun Oota saa kantaa ja viihdyttää KOKO AJAN kun se ei viihdy yhtään itsekseen. Huoh. No kylsetästä. :)
maanantai 4. maaliskuuta 2013
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Maaliskuun virallinen valitusosio
mä oon taas niin poikki ja uupunut... pikku O valvottaa, päivisin sitä pitää kanniskella tai ttu kävelyttää koko ajan, muuten se itkeä vollottaa vaan niitä hampaitaan. Tai jotain!! Eikä ne oo vieläkään läpi! Isosiskolla on ollu loma ja sekin koettelee mun hermojani... ja nyt aamulla se on kyllä ollut ihan oma herttainen ja puhelias (huoh) itsensä mut mä en nyt jaksa jotenkin sitä jatkuvaa "äiti? Äiti? Äiti!!! Äitiiii!!! Arvaa mitä? -No? - Nyt onki talvi! Äiti, äitiiii onko poikanen sama ku poika? Äiti saanko kattoa telkkariaaaa!! Äiti en syö enää, äiti en tahdo, äiti mulla ei oo tekemistäää....." äiti, äiti, äiti, äiti.
Maailman ihanin sana mut joinain päivinä sitä kuulee vaan ihan liikaa!
Kun sais nukkua, kun sais tehdä muutakin kuin siivota tai kanniskella kitisevää vauvaa niin mulla ois ehkä energiaa tuolle isommallekkin lapselle. se jää nyt niin vähälle huomiolle et oikein hävettää!! Mä niin haluisin olla sellainen energinen ja hyväntuulinen äiti joka keksii kivaa puuhaa ja lähtee lasten kanssa ulos tutkimaan männynkäpyjä tai jotain mut EN JAKSA! ONNEKS mies lupas että mä saan nukkua ens yön ja se hoitaa pikku O:n heräämiset! Ja jos joku tietää miten saan vauvan heräämään normaaliin aikaan eikä perkele viideltä tai PUOLI viideltä niin otan kaikki vinkit vastaan!!
Se siis tekee hampaita. Luulisin. Ruoka ei maistu, pelkkää kitinää ja kyynelsilmää koko sen elo tällä hetkellä, jäystää koko ajan jotain ja kyllä ne ikenet on mun mielestä turvoksissakin. Huoh. Tulis nyt läpi!
Mut pitäis ulkoilla enemmän lasten kanssa. Jotenkin meidän rytmit menee vaan vauvan ja isomman kanssa niin ristiin, että ainut hetki milloin kannattaa lähteä pihalle on iltapäivällä molempien päikkäreitten jälkeen. Ja siinä on siis sitä hereilläoloaikaa pikku Oollakin muutama tunti, mut ei siinäkään paljoo ehdi. Ja eihän se viihdy hereillä kököttämässä rattaissa ulkona ja samalla isosisko kitisee ja narisee kun ulkona ei oo mitään tekemistä! Ei kelpaa mäenlasku tai lumisopan tekeminen. Ei lumikasoille kiipeily.
Sulais nyt toi paska lumi ja tulis kevät. Alkais nyt pikku O viihtymään lattialla ja LIIKKUMAAN niin mun ei koko aikaa tarttis sitä kanniskella tai viihdyttää. Mä tiedän, pari kuukautta niin se liikkuu jo johonkin suuntaan! Mut tää seuraava kuukausi tulee olemaan rankka... mä vaan tiedän sen. Pikku Oo ei liiku ja se kaipais jo hirveesti virikkeitä! Pitäis pitää unikoulukin sille. Huoh.
Onneks on jo maaliskuu!!!!
Maailman ihanin sana mut joinain päivinä sitä kuulee vaan ihan liikaa!
Kun sais nukkua, kun sais tehdä muutakin kuin siivota tai kanniskella kitisevää vauvaa niin mulla ois ehkä energiaa tuolle isommallekkin lapselle. se jää nyt niin vähälle huomiolle et oikein hävettää!! Mä niin haluisin olla sellainen energinen ja hyväntuulinen äiti joka keksii kivaa puuhaa ja lähtee lasten kanssa ulos tutkimaan männynkäpyjä tai jotain mut EN JAKSA! ONNEKS mies lupas että mä saan nukkua ens yön ja se hoitaa pikku O:n heräämiset! Ja jos joku tietää miten saan vauvan heräämään normaaliin aikaan eikä perkele viideltä tai PUOLI viideltä niin otan kaikki vinkit vastaan!!
Se siis tekee hampaita. Luulisin. Ruoka ei maistu, pelkkää kitinää ja kyynelsilmää koko sen elo tällä hetkellä, jäystää koko ajan jotain ja kyllä ne ikenet on mun mielestä turvoksissakin. Huoh. Tulis nyt läpi!
Mut pitäis ulkoilla enemmän lasten kanssa. Jotenkin meidän rytmit menee vaan vauvan ja isomman kanssa niin ristiin, että ainut hetki milloin kannattaa lähteä pihalle on iltapäivällä molempien päikkäreitten jälkeen. Ja siinä on siis sitä hereilläoloaikaa pikku Oollakin muutama tunti, mut ei siinäkään paljoo ehdi. Ja eihän se viihdy hereillä kököttämässä rattaissa ulkona ja samalla isosisko kitisee ja narisee kun ulkona ei oo mitään tekemistä! Ei kelpaa mäenlasku tai lumisopan tekeminen. Ei lumikasoille kiipeily.
Sulais nyt toi paska lumi ja tulis kevät. Alkais nyt pikku O viihtymään lattialla ja LIIKKUMAAN niin mun ei koko aikaa tarttis sitä kanniskella tai viihdyttää. Mä tiedän, pari kuukautta niin se liikkuu jo johonkin suuntaan! Mut tää seuraava kuukausi tulee olemaan rankka... mä vaan tiedän sen. Pikku Oo ei liiku ja se kaipais jo hirveesti virikkeitä! Pitäis pitää unikoulukin sille. Huoh.
Onneks on jo maaliskuu!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)