Suosituksia ja standardilapsia

Suositukset. Kohta tulee jo korvistakin!!!! Meidän pikku O istua tapittaa. Tyynyjä pitää laittaa varoiksi pehmukkeeksi jos kiepsahtaa nurin, mutta harvemmin niin käy! Viralliset suosituksethan kai sanovat niin, että lasta ei saa laittaa istumaan lattialle ennen kuin se itse siihen nousee. No, meillä se ei sitten istuttaisi varmaan ennen kuin yksivuotiaana...

Kun pikku O:lla on sitä refluksia. Sehän ei viihdy mahallaan yhtään. Sen kun laittaa masulleen niin jaksaa olla siinä ehkä minuutin, sen jälkeen alkaa huuto, kiukku ja itku. Oon yrittänyt "siedättää" sitä tekemällä kaiken maailman sirkustemppuja että se malttaisi olla siellä. Mut ei. Ei vaan tuu mitään. Se huuto ja itku on sen verran kovaa että en voi kuunnella sitä. Ei kai siinä viihdy jos koko ajan nousee joku ruoka pitkin ruokatorvea!!

Isosisko oli ihan samanlainen.

Mutta mä tiedän, että jos mä vaan makuuttaisin vauvaa lattialla niin tuo ei liikkuisi piiiiiiiitkään aikaan. Mutta kun se istuu niin se lähtee nopeammin liikkeelle, vaikka se nurinkurista onkin! Jotenkin välillä tulee korvista se saamarin suosituksista pauhaaminen. Ei lapset oo mitään standardeja!!!Siis toki niissä suosituksissa varmaan on kaikki järki ja ne on useimmille lapsille just oikeat, mut vanhempien pitää osata ajatella myös omilla aivoillaan.

Meidän lapset ei oo näitä "oppikirjalapsia". Ne istua tapittaa. Ei makoile masullaan, ei kääntyile, ei ryömi. Minkäs teet. Mielelläni näkisin että pikku O harjoittelisi ryömimään mutta ei se vaan suostu olemaan siellä! Joten meillä istutaan. Mä laitan tyynyn vauvan taakse ja lelukopan viereen ja se viihtyy siinä hetken itsekseen leikkimässä! Ja en suostu tuntemaan nyt huonoa omatuntoa siitä. Isosisko oli samanlainen vauva ja siitä tuli oikein hyvä lapsi. :D

Mä oon muutenkin sellainen tyyppi että kuuntelen kyllä neuvot ja suositukset, mutta silti ajattelen omilla aivoillani ja teen niinkuin juuri tälle lapselle on hyväksi. Suositukset on juuri niitä - suosituksia. Ne eivät ole laki, ne eivät ole ainoa oikea tapa lapsen hoidossa ja kasvattamisessa.

Meidän elämä on helpottunut huomattavasti kun O oppi istumaan. Nyt se viihtyy hetken leikkimässä ilman että koko ajan tarvitsee olla viihdyttämässä. Pystyn nyt tekemään ruokaa tai laittamaan pyykkiä silloinkin kun lapsi on hereillä eikä tarvitse koko ajan kanniskella ympäri kämppää tai esittää jotain sirkustemppuja koko ajan!!!

Isosisko lähti aikoinaan 8kk iässä istuma-asennosta peppukiidolla etenemään. Sitten kuukauden sisällä tämän taidon oppimisesta se oppi konttaamaan, oppi nousemaan istumaan, oppi nousemaan korkeaan polviseisontaan ja oppi nousemaan tukea vasten seisomaan.... 11kk iässä se jo käveli. Ensiaskeleet hän otti 10kk 4pv iässä.

Et kyllä ne lapset voi kehittyä ihan normaalisti vaikka eri reittiä mennäänkin. Joten rakkaat vanhemmat - muistakaa että kaikki lapset eivät ole oppikirjalapsia ja tee asioita standardien mukaan. Mun lapset on tällaisia istuvia härkiä. Kaukana standardilapsista.

Tästä lähdetään

 

Tässä olis nyt semmoinen lähtöpaino. Ennen O:n raskautta mä painoin 58 kiloa. Sinne pitäis päästä ennen kesää! Ja oikeastaan tavoite olis 55 kiloa. :p Vaikka sinänsä mulle on ihan sama mitä toi lukema tuossa näyttää, kunhan nää makkarat tuosta mahasta katoaa ja voin käyttää taas trikoopaitoja ja farkkuja ilman että joka paikasta tursuaa jotakin. Se ällöttää! Tärkeintä ei oo se paino vaan se miltä peilikuva näyttää ja miltä olo tuntuu.

Nythän mä oon käynyt kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja kyllä se lihaksissa tuntuu. Joka treenin lopuksi mä vielä vedän hikeä pintaan crosstrainerilla, ja nyt mä jaksan just ja just sen minimimäärän eli 10 minsaa. Katotaan sitten toukokuussa että joko mä sit jaksaisin kauemmin! Tavoitteena on saada keskivartalon tukilihakset kuntoon ettei mun selkä menisi niin helposti rikki ja tietty samalla muutkin lihakset kuntoon. Olo on ollut niin pullamössölöllö että pakko näin kolmenkympin kriisin kunniaksi kiskaista kroppa kuntoon!

manaajakohtaus

Pikku O ei oikein diggaile kaurapuurosta. Sinnikkäästi ollaan sitä kuitenkin yritetty aina antaa koska jotenkin tuo kaurapuuro tuntuu kuuluvan tähän suomalaiseen aamu- ja iltapalameininkiin. No, tänään illalla O söi hiukan kaurapuuroa persikkasoseella ja jo siinä syödessä alkoi vähän puskea tavara ylöspäin kurkusta. No minähän en uskonut että mikään on vialla ja syötin vaan, puoliväkisin.

Ja kuinkas käy?!

Iltapesujen jälkeen rasvailujen ja vaipanlaiton lomassa tulee oksennus. Höntti vauva ei tajua kääntää päätään ja kakoo vaan selällään sitä puuroa kurkustaan. No tästä selvittiin ja sitten 45 min puuron jälkeen annoin iltamaitoa, johon sekoitin kauravelliä ajatellen että kun se kerran oksensi sitä puuroa niin on sit vähän tujumpaa... no O juo silmät ummessa melkein 170ml, nostan sen olkaani vasten ja samantien tyhjenee mahalaukku makkarin lattialle sellaisella manaajameiningillä!!!!

SWOOOOOOSH!!!

Ja tää ei oo eka kerta kun O oksentaa puuroa. Sillä siis on melko lailla refluksia, pulauttelut ja oksentelut on ihan arkipäivää meillä mut ei mitään tällaista oo normaalisti!!! JA MIKS mä taas kokeilin sitä puuroa, en tiiä!!! Ärsyttää! Voisko nyt idioottiäitikin uskoa että se ei taida sopia meidän pikkuisen pojan masulle...

OKEI. Nyt mä tajusin. Vähän käy hitaalla tää mutsi joskus. Kai me aletaan sit kiskomaan kanaa ja makaronia tai jotain muuta tuhtia sapuskaa iltaisin. Aamuunkin pitää keksiä joku sose. Joku kasvissose vois toimia...

Mut joo. Saapi nähdä millainen yö tulee kun kaverin masu on tyhjänä... huoh.

Ulkonäkökriisi

Mä haluan laihtua. Mä haluaisin, että voisin vielä käyttää bikinejä! Mun pitäis oikeesti pudottaa 5 kiloa niin oisin samassa painossa ku ennen raskautta, mut todellisuudessa mä haluaisin pudottaa 8 kiloa! Ja haluaisin timmimmän kropan.

Mähän oon nyt aloittanut salitreenin, että käyn kaks kertaa viikossa salilla. Mut se ruokavalio. Nnnnnngggh. Miten ihmeessä mä saisin pidettyä dietin yllä kun muu perhe tarvii sitä makaroonilaatikkoa?

Ja sit iso kysymys:

Miten mä selitän mun dietin tuolle liian fiksulle pian nelivuotiaalle tytölle?! Se kysyy että miksi äiti ei syö meidän kanssa, miksi äiti ei syö samaa ruokaa. En haluaisi puhua laihduttamisesta! Jos jollain ois joku hyvä vinkki niin kuulisin mielelläni!

sheikkaa se ulos

SIellä kasvaa ihminen

"Ompa se VALTAVA!"
"Siellä on varmaan kaksoset..."
"Nyt jo noin iso, siitä tulee varmaan mahtavan kokoinen maha vielä!"
"Ihan varmasti tulee yli nelikiloinen, eikös teidän esikoinekin ollut 3800? Joo, nelikiloinen ainakin"
"Ai elokuussa vasta laskettu aika?"
" Joko se masu painaa kun se on Niiiiiin iso?"

Joo on se iso. Siellä kasvaa ihminen!!
Ja ihan kiitos on mitat keskikäyrillä että se on JUST sen kokoinen kuin sen kuuluukin nyt olla!

Nih.

elämä on jatkuvaa muutosta

Nyt saatiin veivattua meidän ompelu/askartelupöytä pois makkarista ja siirrettyä olkkariin. Vähän haasteellista kun lapsi kiukuttelee huomiota ja miestä ei huvittaisi siirrellä mitään ja piti vielä narista että olkkarista tulee ruma ja ahdas ja kaikkea...  Ja voiko ne askartelutarvikkeet sitten olla siinä pöydällä levällään? Ei se pöytä sit aina oo siistinä... ja valivali.

*huokaus*


Olin kärsivällinen ja en suuttunut vaikka mieli teki. Jos perheseen tulee yksi henkilö lisää niin kyllä sille pitää tehdä tilaa, valitettavasti. Murh. "Voihan ne vaipat vaihtaa vaikka sängyn päällä" no voi, mut miks mä vaihtaisin jos meillä kerran on olemassa hoitopöytä?! Joka mahtuu makkariin ja johon saa lähelle kaikki vaatteet, purkit ja hoitotuotteet ja vaipat?

*huokaus taas*

Kun ei valitettavasti ole enempää tilaa tässä kämpässä. Kun on sopeuduttava. Kun on vaan keksittävä ratkaisut ja tehtävä vauvalle tilaa. Teki mieli kiukustua tosissaan: vauva muuttaa asioita jos et muista! Jälleen kerran! Askartelupöydän paikka on mm. yksi sellainen. Sitten se on olohuoneessa, mitä sitten? Kun poika kasvaa ja mekin varmaan jossain kohtaa etsitään isompi asunto niin sitten varmaan saadaan taas enemmän tilaa ja paikka jossa mies voi levitellä tavaroitaan rauhassa.

Mies osaa kehittää kyllä kaikesta jonkun ison ongelman tai stressin nykyään. Koitan vaan sanoa sille rauhallisesti, että rentoudu ja rauhoitu - elämä on jatkuvaa muutosta, varsinkin kun vauva tulee taas kuvioihin. Koita tottua siihen että aikataulut ei aina sovi, että vauvan myötä myös moni muu asia mutkistuu...

No, tästä se tilan raivaaminen lasta varten alkaa. Odottakaapas vaan kun huomenna haetaan vauvan vaunut ja niille pitää löytyä joku paikka... minkähänlaisen ongelman tuo mies siitä keksii?!

*huokaus*

kuinka pelolla rahastetaan

Eräässä keskustelussa täällä internetin ihmeellisessä maailmassa keskusteltiin siitä, miten vanhassa patjassa saattaa olla bakteereita ja sitten vauva voi saada siitä jotain (?) ja tulee kätkytkuolema. ONNEKSI on olemassa kätkythälyttimiä!

Jep. Tai puu kaatuu päälle ulkona tai liukastut itse vauva sylissä tai kaupassa ollessa iskee superinfluenssabakteeri tai tai tai.... vaikka sun mitä. Kaikkeen varmaan löytyy ensin se "tieteellinen artikkeli" tai todeksi kerrottu tarina, jonka jälkeen yllättäen siihenkin pelkoon löytyy ratkaisu joka maksaa vain X euroa!

Kun ostat tämän laitteen niin turvaat lapsesi siltä ja tältä ja kaikelta mahdolliselta! Kai olet hyvä äiti ja haluat suojella lastasi ja antaa hänelle vain parasta?

Jos pelkää koko ajan kaikkea niin äiti varmasti tartuttaa sen pelkonsa lapseensa. Itse haluan, että lapseni tutkivat maailmaa järki päässä mutta rohkein ja avoimin mielin. Jos vanhemmat pelkäävät hysteerisesti koko ajan kaikkea (älä juokse ettet liukastu, älä kiipeä ettet putoa, älä katso, älä koske, älä pistä suuhun, älä sitä tätä tota) niin, eikö se pelko tartu siihen lapseenkin?


Eihän sitä voi elää elämäänsä peläten kaikkea koko ajan. Jos pelkäisin kaikkea sitä, mitä lapselleni voi tapahtua, tulisin hulluksi. Eikä elämää voi elää niin. Milloin sitä ehtii nauttia elämästä jos koko ajan pelkää? Ja tuoreita äitejä pelotellaan sitten niillä kaikilla mahdollisuuksilla ja vakuutetaan, että osta tämä niin ostat itsellesi mielenrauhan ja lapsellesi tulevaisuuden.

höyryn laskeuduttua

Nyt mua jäi vaivamaan tuo alempi teksti...

Kyllähän meidänkin tyttö kiukuttelee ja uhmaa kuten tuon ikäisen kuuluukin. Ja joillain lapsilla se uhma on todella voimakasta ja uskon, että vanhemmat eivät aina kaikkeen jaksa puuttuakkaan. Kotioloissa olenkin sitä mieltä, että ihan jokaiseen lasten väliseen kinaan ei tarvitse puuttua vaan lapset saavat opetella itsekin sitä ristiriitatilanteiden ratkomista. Mutta...

Kyllä lapsen töykeään käytökseen pitää puuttua. Tönimiset, kiusaamiset, tavaroiden ottaminen toiselta (tai pelin valtaaminen ) on sellaisia asioita, mihin vanhempien pitää puuttua jos ei lapsi itse osaa toimia sellaisissa tilanteissa.

Ei mekään mitään täydellisiä vanhempia olla mutta osataan sentään opettaa meidän lapselle sosiaalisia taitoja.Nih.