Ammuu - eli asiaa imetyksestä

Esikoisen kanssa imetys meni jo sairaalan osastolla pieleen. Sukset ristissä oltiin samantien. Imetystaival jatkui kivuliaana, vaikeana, tuskastuttavana. En osannut imettää istualteen, jostain syystä mua ei opastettu laitoksella siihen lainkaan. Tietty sektion vuoksi en pystynyt jotenkin imettämään istualteen kunnolla (taisi vauva painaa haavaa jos yritin) ja siksi imetin vain makuultaan. Ja en koskaan oppinut imettämään istualteen. Tämä rajasi paljon mun liikkumista vauvan kanssa! Sitten koitti rintaraivarikaudet ja muistan että minä itkin, vauva itki, mies seisoi neuvottomana vieressä. Kun viimeinen imetyskerta oli takana, itkin kun olin epäonnistunut imetyksessä. Se oli KAMALAA. Miten olinkin saanut itseni niin jumiin sen ajatuksen kanssa että "olisinko voinut kuitenkin tehdä vielä jotain ja olen huono äiti" blaa blaa. Mutta päätin, että tämän toisen kohdalla ei tule käymään niin. Minä en pilaa muistojani ensimmäisitä kuukausista sillä, että itken epäonnistunutta imetystä. Jos se ei onnistu niin sitten saa syödä pullosta!

Juuri nyt imetys sujuu hyvin. Se tuntuu tosi luonnolliselta ja toimivalta! Poika osaa imeä hyvin ja maitoa tuntuu riittävän. No, se selviää seuraavassa neuvolassa. Joskus iltaisin tai öisin annan lisämaitoa tilkan pullosta, ihan vaan kun tuntuu että poika jää pitkän imetyksen jälkeen joskus tyytymättömäksi. Päivisin pikkuveli osaa tissittelyhomman upeasti, öisin jostain syystä vaan pitää meuhkata siinä tissillä ja koheltaa! Öisin joskus tulee sellainen olo että mä lopetan koko touhun kohta, mutta en ole onneksi luovuttanut enkä luovuttamassa.

Imetyshän on ihan tosi kätevää. Oltiin leikkarilla tytön kanssa, vauvalla tuli nälkä ja hops - penkille imettämään. Samoin kun käytiin ravintolassa syömässä ja vauvalla tuli nälkä niin ruoka oli kätevästi siinä heti valmiina. Siis minä, joka esikoisen aikaan en olisi ikinä onnistunut tuossa, imetin ravintolassa ja leikkipuistossa!

Olen iloinen, että nyt imetys sujuu. Toivon, että kestämme myös rintaraivarikaudet ja että imetystaipaleemme jatkuisi ainakin sen puoli vuotta, miksei pidempäänkin. :) Mutta täysimetyksestä en vouhkaa, poika saa kyllä korvikettakin tai pumpattua mauitoa joskus pullosta jos sen tarve on. Nyt minun pitääkin sitten hankkia hyviä imetysvaatteita, niin julki-imetyskin sujuu ilman paitojen nosteluita...