Tsemppiä ja jännitystä

Mä olen tsempannut kuluneella viikolla. Nyt on vauvalla hoitotaso, sänky ja turvakaukalo valmiina. Pienet vaatteet on pestynä lipastossa odottamassa ja harsot viikattuna valmiiksi myös. Makuupussi ja imetysliivit pesukoneessa.

Sairaalakassia en oo vielä alkanut pakkaamaan, mut oon vähän haalinut kamaa mitä sinne haluan mukaan. Edelliskerrasta oppineena haluan kassiin juotavaa ja syötävää. Pähkinöitä, pillimehuja, suklaata! Sitten sinne pakataan rintakumit, imetysliivit, liivinsuojia. Vauvalle muutama tutti ja harso. Äidille myös joku hömppä-kioskiromaani niitä hetkiä varten kun uni ei tule ja vauva nukkuu... Ja sitten tietenkin perussettinä kännykän laturi, kamera ja niin edelleen. Hmm... mitähän muuta sinne vielä tunkisi. Ainiin - äidin kotiutumisvaatteet, meikkipussi, hammasharja ja muut hygieniavälineet. Naamarasva, korvatulpat ja silmälaput. EIköhän siinä ole kylliksi. :) Ehkä vielä ipodin voisi napata laukkuun niin voi kuunnella jotain muutakin kuin naapurisängyn naisen vauvan korviaraastavaa itkua... (jostain syystä toisten vauvojen itku on aina liian kovaäänistä tai kimeetä tai muuten vaan kamalan kuuloista).

Niin, ennen sitä mukavaa osastoaikaa on vuorossa se iso S. Ja sepä mua jännittää. Kaksi synnytystä mulla on takana, mutta niistä toinen oli rv 20 ja toinen rv 23. Hiukan eri juttu kuitenkin kuin mennä synnyttämään rv 40. Mä uskon, että kun kuitenkin kohtu on muutaman kerran hoitanut synnytyksen, sillä on joku lihasmuisti ja se osaa homman hyvin. Ponnistusvaihe jännittää ehkä jopa enemmän.... Mulla on sektion vuoksi synnytystapa-arvio rv 36, joten siellä sitten katsotaan että miten tämä poika tulee maailmaan. Uskon, että tyyppi on oikein päin ja mulle suositellaan ihan normaalia alatiesynnytystä. Voihan se siltikin päätyä sektioon, mutta sen näkee sitten vasta.. Go with the flow on mun teemani synnytykseen liittyen.

Mut kyllä se on jo alkanut jännittämään. Hui. Osaankohan mä? Pärjäänköhän mä?