Jännittää tuleva. Ei niinkään synnytys vaan se vauva-arki. Mitenhän sitä pärjää? Mitenhän sen imetyksen kanssa tulee sujumaan? Osaanko ottaa lunkisti vai tuleeko siitä taas sellainen stressin ja paskaäiti-fiiliksen lähde? Ei kyllä tarttis tulla... kovasti puhutaan siitä, että rintamaidolla kasvaa terveitä lapsia. No, meidän tyttö sai just hikeen kolme kuukautta tissimaitoa ja on ihan tosi terveenä ollut. Viime talvena vissiin kaks flunssaa ja vesirokko. Ei mitään muuta. Ei korvatulehduksia, ei allergoita, ei astmaa, ei tautikierteitä. Kun taas olen huomannut, että monella pitkään imetetyllä lapsella taas on joka hemmetin korvatulehduskierre ja vaikka mitä. Että kuinkahan suuri todenperäisyys sillä on, että väitetään rintamaidon vaikuttavan lasten terveyteen... no, meillä ainakin on terve tyttö vaikka imetys ei ollutkaan kovin onnistunut. Ja älykäs ja kaikkea. Eli sen puoleen ei tarvitsisi sitä stressata. Mutta kuitenkin se on mielessä kun se oli silloin NIIN iso asia meillä. Huoh. Ja sehän selviää vasta sitten kun lapsi on maailmassa!
Njoo... selkäkivut on kadonneet mutta tilalla on JÄRKYTTÄVÄT liitoskivut. Se voi olla että ensi viikolla lähtee soittoa työterveyteen ja mä sanon että tästä ei vaan tuu mitään. Viime viikolla kun työnsin tyttöä rattailla päiväkodista kotiin iltapäivällä meinasin oikeasti vain itkeä. Sattui niin paljon! Ja oli miehen iltavuoroviikko, ja mun piti pärjätä kotona ihan yksin ja SATTUI. Jokainen kyykistyminen ja kyljenkääntö ynnä muu sattuu hirmusti. Toivottavasti loppuu vielä jossain kohtaa!!
Keskiviikkona kävin neuvolassa, kaikki hyvin! Hb edelleen alhainen, eli 104, mut ei ollut ainakaan laskenut. Painoa oli tullut taas (miksi neuvolan vaaka näyttää aina enemmän kuin kotona?!). Kurkattiin ultralla ja vauva oli poikittain! Kiva. Sehän on oikein hyvä tarjonta... prkl. No tilaahan siellä on vielä kääntyillä, että toivotaan kaverin tajuavan kiepsahtaa oikein päin. Ja pojalta se edelleen näytti. Hyvin selvästi. :D
6 kommenttia:
Meidän poika oli n. 2 kk osaimetyksellä ja sitten se "hupi" loppui. On nyt 2,5v ja vain kaksi antibioottikuuria on ollut (kurkunpääntulehdus 1v ja korvatulehdus kk sitten). Lisäksi pari pientä nuhaa ja nyt tätä siitepölyallergiaa. Aika vähäinen saldo 2,5v ajalle - eikä yksin mun mielestä. Ja minäkin tiedän monia pitkään rintaruokittuja korvatulehdus- ja nuhakierteisiä. Ehkä meillä vähäisen sairastamisen syy on ollut kotihoito, tai ainakin tätä selitystä mulle on tarjottu. Niin tai näin, en valita. :) Toivotaan, että tämä jatkuu tulevaisuudessakin niin teillä kuin meillä.
Niinpä... meillä kun ei tyttö ole edes ollut kotihoidossa. Ekana päiväkotivuonna oli kyllä flunssaa mut sen jälkeen tosi vähän mitään. Ei siinä, musta imetys on hieno asia ja mielelläni onnistuisin siinä tän toisen kohdalla mut ainakin tiedän et jos ei onnistu niin se ei ole mikään terveyden tae. :)
(muistuttelen itseäni ettei imetyksen epäonnistumisesta tarvitse sitten tuntea syyllisyyttä. Toivottavasti luen tämän sitten syyskuussa, muistuttakaa mua jos meinaan hajoilla sen imetyksen kanssa... )
Mä olen imettänyt elämästäni reilut 40 kuukautta (kahta lasta) ja totta hitossa toivon sen edesauttaneen ettei meillä ole paljon sairastettu ;) mutta se ei todellakaan ole mielestäni mikään äitiyden mitta. Kyllä ne muut teot merkitsevät paljon enemmän kuin millä tavoin lapsi on ruokittu! Itse imetin siitä syystä että se imettäminen oli alunalkaen helppoa ja aina saatavilla oleva ruokintatapa. Lisäksi halpaa ja yksinkertaista. Harmi ettei se kaikilla vain mene tuota rataa. Toki tsemppaan ja toivon että tällä kertaa saat kokea erilaisen, helpomman imetystaipaleen, mutta jollei näin käy et missään nimessä saa lietsoa itseäsi, olet joka tapauksessa paras äiti lapsillesi! :)
Mä osaimetin ykköstä 3kk ja täysimetin kakkosta 6kk + vielä 6kk kiinteiden ohella. Ykkönen on ollut sairastelija ja kakkonen ei. Olen niin monta kertaa saanut kuulla, että se on se imetys joka eron tekee, mutta rohkenen epäillä. Veikkaan, että enemmän on tekemistä sillä, että kakkonen on saanut heti alusta pitäen siedätystä isoveljeltä joka on kantanut pöpöjä kotiin tavalliseen tapaan. Ja vaikka lapset on veistetty samasta puusta, niin yksilöitä ovat kuitenkin.
Toivottavasti imetys onnistuu tällä kertaa siinä mittakaavassa kun haluat! :)
Mä uskon että lasten terveyteen vaikuttaa moni asia, imetys voi joidenkin kohdalla olla siinä osallinen, who knows. :)
Mulla meni niin perseelleen se imetys viimeksi että hajoilin ekat kolme kuukautta... no, siitä ei sen enempää. Mut kuten sanottu, ois hienoo jos se nyt onnistuis mut saapi nähdä... mulla on omat epäilyni sen suhteen. Ehkä mua ei vaan oo tehty imettäjäksi. :D Liian kärsimätön, liian itsekäs (en takuulla jätä ruisleipää, kahvia ja suklaata pois ruokavailosta - puhmattakaan esim. maidosta!!) Jos ei toimi niin ei toimi. Mulla on esikoisen ajoilta Aventin pullot tallella. :D :D
Kutes tiiät, niin mulla on tällä tokalla kerralla ollut aika säätöä imetyksen kanssa... Ekaa osa-aikaimetin 6kk kunnes se loppui kokonaan, mutta nyt Tokan kanssa homma on ruvennut ihan huippuihanasti sujumaan kun poitsu täytti 4kk! Oon niin iloinen! Vaikkei imetys oo koskaan ollut mulle mikään statusarvo eikä äitiyden mittari (eikä muuten ole nytkään), niin tuntuu ihan superhyvältä onnistua tässä nyt. Toivon todella että tää vois jatkuva vaikka sinne vuoden ikään asti... mutta jos nyt edes kesän yli, olisin iloinen. Kaikkien rintaraivarivaiheiden jälkeen tuntuu mahtavalta kokea rento, lapsentahtinen ja hyvä imetys. Vaikka se sitte loppuiskin jo huomenna, olisin ehtinyt kokea miltä sellainen tuntuu ja se riittää :)
Lähetä kommentti