Kuuntelin aamulla työn ohessa Jani Toivolan haastattelua Kaupunkiradiosta. Harmi kun olen väärässä vaalipiirissä, siinä nimittäin on ihanan aito ja tervejärkinen mies, jonka mielelläni näkisin eduskunnassa. Siinä on aidosti vähemmistöjen ja myös ihan tavallisten ihmisten, opiskelijoiden, nuorten ja vähävaraisten edustaja. Omasta vaalipiiristä ei ole löytynyt tarpeeksi kiinnostavaa ehdokasta haluamastani puolueesta, mutta täytyy sitten tyytyä tarpeeksi hyvään.
Kammoksun ajatusta kasvattaa lastani sellaisessa Suomessa, missä esimerkiksi Perussuomalaisten arvomaailma olisi vallalla. Pelkään vain pahoin, että Perussuomalaisilla tulee olemaan suuri äänivyöry. Ihmettelen miksi.
Itse näen asiat niin, että meidän pitäisi olla avoimia ja toimia yhdessä muun maailman kanssa. Omavaraisuus ei aina jokaisessa asiassa ole järkevin vaihtoehto: ennemmin syön marokkolaisen appelsiinin jossa se kasvaa luonnollisessa ympäristössään kuin suurella energialla täällä pohjolassa tuotetun appelsiinin. Lisäksi kammoksun sellaisen puolueen kuin Perussuomalaisten suhatutumista maahanmuuttopolitiikkaan, maaseutupolitiikkaan, ympäristöpolitiikkaan ja kulttuuripolitiikkaan....
No, itse en voi tehdä muuta kuin äänestää sellaista puoluetta, joka edustaa samoja arvoja kuin minä: suvaitsevaisuutta, pehmeitä arvoja, yhteisöllisyyttä, pienituloisten toimeentulon takaamista, lapsiperheiden etuuksia, opiskelijoiden toimeentulon turvaamista ja kestävää kehitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti