Miten nämä ensimmäiset viikot matelevatkin niin kovin hitaasti? Tuntuu, että aika ei kulu millään, mutta toisaalta - vastahan se viiva piirtyi testiin ja nyt on "jo" kuitenkin 7+0. Vähänhän se vielä on, mutta enää kolme-neljä viikkoa ekaan ultraan! Ellen saa suostuteltua terkkaa vilkaisemaan tuonne ekalla käynnillä, joka on jo torstaina.
Minulla on neuvola näin poikkeuksellisen aikaisin, koska on kaikenlaisia juttuja, mitä pitää selvittää. Pitää selvittää, että vaikuttaako tämä sairauteni jotenkin, eli menenkö sen vuoksi tarkempaan seurantaan tai jotain... Myös TAYSiin pitää laittaa lähetettä rakenneultraan, tai no sitten kun raskauden kesto on varmistettu eli ensimmäisen ultran jälkeen. Ja muutenkin, haluan ehkä vähän purkaa ajatuksiani terkalle tästä raskaudesta...
Ajatelkaa, tämä on minun neljäs jouluni raskaana. Neljäs! Vuonna 2007, 2008, 2010 ja 2011. Se välivuosi oli se kun Typy oli vauva. Isovanhemmat tietävät nyt raskaudesta ja vastaanotto on ollut... mielenkiintoista. Isäni on ainoa joka ei ole sanonut mitään idioottimaista tai reagoinut oudosti. Hän onnitteli ja puhuu jo siitä kun "unto" syntyy. Hän on näemmä myös antanut nimen masutyypille. Sitä minä kaipaankin. Normaalia suhtautumista raskauteeni. Kyllähän minä tiedän riskit, joten en halua niistä jatkuvasti puhua. Tarpeeksi vaikeaa muutenkin on pyrkiä nauttimaan tästä olotilasta. Mielummin jätän puheenaiheen anopin ja äitini kanssa kokonaan pois kun en jaksa heidän asennettaan. "kylläpä sä oot rohkea. hattua nostan sulle." tai "huomaatteko kun tämä toistaa vanhaa kaavaa - saat töitä ja tulet sitten raskaaksi ja sitten..." No toivottavasti EI noudata samaa kaavaa. Ärsyttävää. Tiedänhän sen, että he ovat huolissaan ja toivovat vain parasta mutta saisivat kyllä pitää ajatuksensa ihan itsellään jos eivät kykene positiiviseen ajatteluun.
Raskaudesta nauttiminen on kyllä vähän niin ja näin tällä hetkellä... oksetusolo vaivaa pitkin päivää ja mikään ei oikein maistu. Väsyttää ihan kamalasti ja mieli tekisi vain nukkua. Maha on iltaisin turvoksissa ja näyttää kuin olisin jo viikolla 15. Eli hienosti menee. Ja täysin samaan tapaan kuin muissakin raskauksissa. Myös samaan tapaan kuin typyn raskaudessa. Viikko sitten ilmenneet vuodot eivät ole toistuneet, joten uskotaan niiden olleen vain niitä kaikille tyypillisiä vuotoja.
Mutta olo on onnellinen ja vähän hämmentynyt: ihanko sain nyt molemmat, sekä raskauden että uuden työpaikan? Tällä hetkellä olo työpaikan suhteen on vähän ristiriitainen - olen todella iloinen ja onnellinen työpaikasta, mutta tämä väsymys... viikon päästä pitää jaksaa herätä ennen kuutta! Ja raahata ipanaa päiväkotiin rattailla.... ja ja kaikkea. Kun toisaalta olisi ihanaa kasvatella masua kotosalla, mutta kyllä mieli on sitten hyvä kun jää äippälomalle ja äippäraha on sen verran isompi... ;)
Nyt pötkölleen - TAAS on paha olo. (tää muistuttaa TOSI paljon typyn raskautta - toivottavasti se on hyvä enne)
rv 7+0
4 kommenttia:
Hankalia nuo isovanhemmat :/ Yhtä lailla kuin heidän pitäs ymmärtää sun tietävän tismalleen kaikki riskit, heidän itsensä pitäs tietää ettei heidän tarvitse niistä erikseen muistutella. Rohkeaa? Totta hitossa! Raskauden kaltaiseen epävarmuuteen heittäytyminen on aina rohkeaa! Et sä ole sen hullumpi sen suhteen kuin kukaan muukaan joka altistaa itsensä isolle elämänmuutokselle. Aina se vaatii kanttia, luottoa, rohkeutta, sisua, jaksamista. Eniten mäkin sulle toivoisin että sua ja sun raskautta pidettäisiin normaaleina. Ei siitä pääse mihinkään että me kaikki jotka tunnemme tarinan, tiedämme faktat. Mutta silti, se ei tarkoita ettäkö suhun tarvis suhtautua jotenkin korostetun varovaisesti. Tästä kaikesta saa ja pitääkin nauttia - sen jossittelun toinen puoli kun on sekin että tää voi just olla se juttu joka onnistuu <3 Ei tätä tarvitse haaskata varovaisuuden ja hyssyttelyn alle. Eiköhän ne isovanhemmatkin sitten huokaise helpotuksesta rakenneultran jälkeen... mutta toivottavasti saavat olluksi nyt sinne asti.
Äh, sekavaa sepustusta meikäläiseltä, mutta ehkä tajuut pointtini :) Hih, ja mitä viikkojen hitauteen tulee, niin taitaa olla sekä alku että loppu yhtä etanamaista! Siinä välissä tapahtuu jotain ja nopeasti, mutta alun matelu ja tämä viimeisten viikkojen matelu on kovin samanlaista. Ehkä sitä sitte jälkikäteen huomaa että se aika meni sittenkin nopeaan :)
P.s. Unto! <3 <3 <3
Nuo ulkopuolisten kommentit voivat olla tosi riemastuttavia... huoh... Siitä syystä mä en mun raskauksista juuri kertoilekaan irl. Mitä myöhempään muut tietää niin sen parempi (helpompi minulle). Otin opiksi jo ekan (keskenmenneen) raskauden kohdalla, että ei kannata kaikille jutella. Kerroin siis raskaudesta eräälle hyvälle ystävälle ja hän totesi, että "onnea - jos tämä on sitä mitä haluat". Niin, eihän yli 30v nainen toki tiedä, miten toimia, jos ei halua raskaaksi...
...no joo... tää nyt meni vähän ohi aiheen, mut sympatiseeraan kovasti. <3
Anniina kiitos! <3 No sepä, eihän kenelläkään ole takeita siitä että kaikki menee hyvin, vaikka useimmiten meneekin. Ihanaa kun sanoit että en ole sen hullumpi kuin muutkaan, juuri sellainen olo mulla on tullut tuollaisista kommenteista. Että olen jotenkin tosi hullu kun ryhdyn tähän. :/ Joo, jossitellaan sillai toisinpäin. :) Mitäs JOS kaikki meneekin HYVIN?
NP ymmärrän kyllä... ja tällä kertaa mekin ollaan vähän varovaisempia. Noille isovanhemmille oli paljastettava kun olisivat heti tietäneet jos en jouluna koske punaviinilasiin. ;)
No mut eihän sitä tiedä, ehkä sun ystäväs luulee että sulta on jäänyt joku ala-asteen oppitunti väliin siitä miten vauvat tulee tähän maailmaan...
Lähetä kommentti