torstai 29. joulukuuta 2011

neuvola nro 1

Kävin tänään ensimmäisessä neuvolassa. Sovittiin mun terkan kanssa se näin aikaisin, että saadaan ajoissa käytyä kaikki asiat läpi. Olo olikin aika pettynyt, kun vastassa olikin ihan vieras täti. Kätilö ja kuulemma harjoittelussa siellä äitiysneuvolassa... tai jotain. No menin kuitenkin sinne sisään, vaikka mietin jo että voi ristus nyt mun pitää alkaa selittämään koko repertuaari tälle naiselle.

No se oli onneksi lukenut meidän tiedot, mutta ne TAYSista lähetetyt paperit oli siis mun terkalla vaan paperimuodossa ja siksi siis tämä tuuraaja ei ollut löytänyt niitä. Hmph. No, selostin lyhyesti että mistä on kyse. Terkka osoittautuikin hyvin mukavaksi tädiksi, joka ihanasti sanoi (kuten anniina tuolla aikaisemman tekstin kommentissa) että raskaus on aina tavallaan riski, ja että koskaan ei ole takeita siitä, että lapsi syntyy terveenä. Vaikka seulat ja ultrat ja kaikki näyttäisivät normaaleilta, aina on mahdollista että jotain tapahtuu tai että lapsella on joku sairaus. Useimmiten kaikki menee hyvin, mutta aina ei. Hän ei pitänyt meitä mitenkään hulluina ryhtyessämme tähän uudestaan.

Neuvolassa katsottiin paino (pari kiloa jo tullut ajasta ennen raskautta! kääk!), hemoglobiini ja verenpaine. Kaikki oli hienosti. Meidän neuvolaan on tullut edellisen kerran jälkeen sellainen liikuteltava ultra, ja kysäisin että voidaanko kurkata sillä... terkka varoitteli, että viikot on kovin aikaiset ja laite melko vanha, että se voi olla että siellä näkyy pelkkä ruskuaispussi ja siitä ei sitten pidä huolestua. No, aikansa siinä ultralla pyörittelivät niin löytyihän ötökkä sieltä. :) Mitään laskennallista sykettä ei löydetty näin pieneltä mutta jotain liikehdintää olimme havaitsevinnamme. Että eiköhän siellä kaikki ihan kunnossa ole... Ainakin tiedetään, että siellä on oikeassa paikassa ihan oikea pieni ötökkä.

Muutenkin olo ensimmäisen neuvolan jälkeen oli iloinen ja positiivinen, vaikka sitä sykettä siellä ei nyt nähtykään. Minua kuunneltiin ja kaikki asiat käytiin läpi. Lääkäri tulee tekemään niskapoimu-ultran, toivottavasti paras mitä sieltä äippäpolilta löytyy. Ja suolistosairauteni laitettiin lähetteeseen mukaan, joten he siellä arvioivat tarkoittaako se jotain seurantaa.

Jos joku minua alkaa huolettamaan tässä lähiviikkoina, en epäröi yhtään soittaa omalle terkalleni ja pyytää mahdollisuutta pikaiseen ultraukseen. Jotenkin luulen, että sellainen pieni ylellisyys minulle suotaisiin...

Sellaista täällä tänään.

rv 7+3

Ei kommentteja: