Noniin, nyt on sitten nimi työsopparissa. Kävipä tämä kaikki nopeasti! Perjantaina haastattelukutsu, maanantaina haastattelu ja keskiviikkona nimi paperiin. :D
Jännittää tosiaan kovasti oma jaksaminen, mutta kuitenkin kevättä kohti mennään niin eiköhän se siitä suttaannu. Muistan edellisestä syksystä kun olin raskaana ja kuljetin lasta päiväkotiin ja kävin itse töissä... niin siis en muista. Muistan vaan että olin väsynyt. Infernaalisen väsynyt. Muistan, että oli pimeää ja että oli raskasta, mutta en juurikaan mitään muuta. Saapi nähdä katoaako minulta koko alkuvuosi tämän väsymyksen ja uuden työn ja kaiken muun siihen liittyvän alle...
Koitan kuitenkin ottaa kaiken positiivisella mielellä vastaan: ainakin uusi työpaikka estää pohtimasta raskautta 24/7, ainakin autottomuus tarkoittaa sitä, että tulee ainakin vähän liikuntaa joka päivä, ainakin taloustilanteemme kohenee niin, että saatan saada jopa rahaa säästöön nihkeämpiä tulevia kotikuukausia varten.
Jännittää myös, miten lapsi tottuu taas päiväkotiarkeen, mutta eiköhän se siitä. Onneksi miehellä on vuorotyö, niin ei Tipusen tarvitse olla megapitkiä päiviä hoidossa. Varmaan päivät tulee olemaan 7-15 ja 10-17. Vuorotyössä on tietenkin myös huonot puolensa, sillä iltavuoroviikkoina emme tule tapaamaan mieheni kanssa ollenkaan. Eli rankat ajat edessäpäin, mutta kyllä tämä työkokemus on kullan arvoinen minulle tulevaisuutta ajatellen. Ja myös kullan arvoinen äitiyspäivärahan suuruuden suhteen. ;)
Tällaisissa tunnelmissa tänään! Ainiin, onko joku joulukin tässä jossain.... no kuusi kimmeltää jo olohuoneessa. :) Voin sanoa että nyt on aika hyvä mieli. Joko nyt meidän onnemme kääntyisi? Joko nyt alkaa asiat luistamaan? Uusi vuosi alkaa hyvissä merkeissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti