Ja niinhän se meni, että sain työpaikan! Hui sentään!
Nyt pitää ihan tosissaan siis kahden viikon päästä lähteä töihin! Hienoahan se on, mutta jännittää miten jaksan ilman autoa kuskata tyttöä päväkotiin ja kulkea bussilla töihin... No, kyllä sen jaksaa kun tietää että kevät tulee ja valoa kohden mennään. =)
Mutta tuntuupa hienolle, oikeastaan ensimmäinen kerta kun minut on palkattu kahdeksan haastatellun joukosta johonkin työhön. Minulle sanottiin, kun sain tämän mukavan puhelun, että olin juuri sellainen henkilö, jota he olivat etsineetkin. Mahtavaa! Paikka on määräaikainen, mutta kuitenkin!
Ja samalla kun olen superiloinen tästä uudesta elämänvaiheesta, tunnen olevani rikollinen kun en ole kertonut heille olevani raskaana. Mutta tämä on kuitenkin näin alussa ja kyllähän raskaana olevakin tarvitsee töitä... ja se ei muuta minun osaamistani mitenkään. Joosain vaiheessa minun on se paljastettava esimiehelleni jonka kanssa tulen olemaan samassa työhuoneessa ja projektissa.
Mutta niin se vaan tämä vuosi näytti muuttavan suuntaansa loppua kohti. <3
Nyt toivotaan, että jaksan alkuvuoden puuskuttaa tuiskussa ja lumessa. Keväällä jaksan mitä vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti