Nykyään saa lukea joka toisesta vauvalehdestä juttuja sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Mielestäni on todella hienoa, että jokaisen lapsen annetaan olla sellainen kuin on, ilman että sukupuolirooleja tyrkytetään. Mutta tässäkin asiassa voi mennä hyvin reippasti metsään.
Perheet, joissa lapselle ei kerrota omaa sukupuolta on mielestäni näitä hyvin kauas metsään meneviä. Sukupuoli on tärkeä osa lapsen identiteetin kehitystä! Lapsen kehitykselle on normaalia hämmästellä tyttöjen ja poikien eroja... siksi en oikeasti ymmärrä, millä nämä vanhemmat perustelevat tämän ratkaisun. Koska luonnollista se ei missään nimessä ole. Kyllähän jokaisessa maailman rodussa sukupuolella on merkitystä!
Kannatan tasa-arvoa ja lasten tasa-arvoista kohtelua riippumatta siitä, onko kyseessä tyttö vai poika, mutta fakta nyt vaan on, että meitä on kahta sukupuolta tässä maailmassa. Naiset ja miehet. Naiset on erilaisia kuin miehet ja miehet erilaisia kuin naiset. Ihan fyysisestikkin. Eikö olisi tärkeää opettaa mielummin lasta näkemään molemmat sukupuolet yhtä tärkeinä, toistensa täydentäjinä ja tämän maailman rikkautena, eikä niinkään jonain rajoittavana tekijänä?
Itse ainakin olen hyvin tyttömäinen ja naisellinen nainen. Rakastan koruja, hajuvesiä, meikkiä ja korkeita korkoja. Mielelläni jätän raskaammat työt tuolle miehelleni. Joku nainen kokee asiat toisin, mutta se ei tee hänestä yhtään vähemmän naista. Siksi sukupuolella on merkitystä!
Tyttäreni on pian kolme vuotta. Hänen vaatekaappinsa pursuilee vaaleanpunaista. Mielelläni näkisin siellä muita värejä enemmän, mutta valitettavasti kauppojen hyllyt tursuilee vaaleanpunaista. No, eipä tuo ole iso asia. Jos hän saa valita sinisten ja vaaleanpunaisten housujen välillä, hän valitsee ne vaaleanpunaiset. En tiedä miksi. Ehkä hän vain pitää enemmän siitä väristä?
Tyttäreni myös katsoo silmä kovana kun meikkaan vessan peilin edessä. "Minäkin haluan meikata" sanoo pieni täydellisen kaunis tyttöni. Hän rakastaa koruja, pinnejä ja mekkoja. Hän on tyttö. Hän hoitaa nukkeja ja piirtää, osaa lukea aakkoset ja rakentaa legoilla. Jos tämä seuraava on poika, hän todennäköisesti pitää ihan eri asioista.
Haluan kasvattaa lapsestani itseensä uskovan, älykkään ja empaattisen yksilön. Pitää hän sitten isona tytöistä tai pojista, käyttää mekkoja tai nahkahousuja... kunhan hän on tyytyväinen itseensä juuri sellaisena kuin on.
6 kommenttia:
Meilläkin isoveli kattelee kun mä meikkaan ja pyytää, että hänellekin :) Oon sitten sutaissut puuterihuiskulla hänen kasvojaan (kun se tuntuu kivalta) ja laittanut huulikiiltoa (jota poika pitää samana asiana kuin huulirasva). Ei se oo niin vakavaa! Molemmilla pojilla on jotain "tyttöjenvärisiä" vaatteita. En tosiaankaan tajuu miks sukupuoli pitää piilottaa. Sukupuolesta viis, kunhan kukin saa olla oma itsensä.
Naulan kantaan! Tasa-arvo on vääristyny; siitä on tehty tasapäistämistä ja se ei oo hyvä asia.
Ainoo kohta, mistä pikkasen oon eri mieltä on tää:
"Jos tämä seuraava on poika, hän todennäköisesti pitää ihan eri asioista."
Se poika kun voi pitää ihan just noista samoistaki asioista. ;) Mut kyllähän sä sen varmaan tiesitki, kuhan nyt pilkkua vähän viilasin... :)
Hanna nimenomaan, ei se ole niin vakavaa.
Ja J, itseasiassa olen ehkä muotoillut tuon kohdan huonosti. Siinä voisi mielummin lukea: "olkoon tämä seuraava tyttö tai poika, hän pitää todennäköisesti aivan eri asioista." Et viilaa vaan. ;D
Oon sun kanssa ihan samaa mieltä! Mulla menee totta puhuen vähän yli hilseen toi koko sukupuolisensitiivisyys tai -neutraalius (varsinkin jälkimmäinen). Ymmärrän siis mitä niillä tarkoitetaan, mä en vaan ymmärrä ollenkaan että miks. Miks tarvii. Mua ei ole koskaan kasvatettu edes sukupuolisensitiivisesti -neutraalista puhumattakaan, ja mä oon silti oppinut arvostamaan kanssaihmisiä ihmisinä sukupuoleen, rotuun tai asemaan katsomatta. Mä oon myös ylpeästi tyttö ja nainen, enkä näe siinä mitään pahaa. Lapseni, tytön ja pojan, aion kasvattaa olemaan ylpeitä siitä mitä he ovat ja kannustan heitä olemaan just sellasia tyttöjä ja poikia kuin he haluavat olla :)
Itse asiassa fakta on, että sukupuoli on kulttuurisesti päätetty kategoria ja meidän kulttuurissa niitä on kaksi. Niitä voisi olla enemmänkin. Esim. moni lapsi syntyy kaksin ulkoisin synnytyselimin. Monilla on "omituinen" määrä sukupuolikromosomeja, joltakin puuttuu kaikki sukupuoleen viittaavat elimet. Ja tässä oli vasta osa esimerkkejä biologian puolelta. Minkä perusteella päätetään onko lapsi tyttö vai poika?
Mutta se ei ollut kirjoituksesi pointti, halusin vain tuoda asian esiin. Sukupuolineutraalius on sama kuin sukupuolisokeus käytännössä. Pointti noissa sukupuolisensitiivisissä kasvatusmalleissa (joissa jotkut menevät ihan liian pitkälle sinne sokeuteen asti ja toiset taas eivät koskaan pääse sokeudesta näkemään) on se, että vanhemmat huomaisivat olla tuputtamatta omia käsityksiään miten lapsen tulee olla sukupuolensa edustaja. Pojalle ostetaan vain autoleluja eikä nukkeja ja "isot pojat ei itke", tyttö puetaan aina mekkoihin ja pyydetään auttamaan äitiä taloustöissä pienestä asti. Poika saa riehua eikä kielletä, mutta tytön pitää istua hiljaa paikallaan. Poika ei saa hoivata, tyttö ei saa satuttaa itseään nikkaroidessaan. Näitähän riittää.
Itse olen ainoa lapsi ja mulle on aina opetettu kaikki talon työt ja tavat. Oli järkytys mennä kouluun, kun jouduin parhaasta kaverista eroon tyttöjen käsitöihin ja tyttöjen liikuntatunnille. Opin vasta silloin, että sukupuolilla on arvottavia eroja.
Olen fyysisesti melko heikko sydänvian takia, ja se tekee musta automaattisesti "naisellisen", koska en selviä tietyistä töistä yksin. Mielessäni olen ihan erilainen, jos ruumis antaisi siihen mahdollisuuden se näkyisi ulospäinkin. Samanlaiset pakotetut sidokset voi vanhemmat ja/tai yhteiskunta antaa lapselle ja tarvii olla todella vahva niistä murtautuakseen ollakseen sellainen kuin haluaa olla. Siksi tarvitaan sukupuolen huomioonottavaa kasvatusta. Ettei tarvitsisi taistella maailmaa vastaan saadakseen luvan olla sellainen kuin kokee olevansa.
Ei sukupuolineutraalia eikä -sokeaa. Arvot näkyy ihan kaikessa mitä me tehdään, tiedostettiin se itse tai ei ja ne välittyy omille lapsille. Jos ei itse näe omia arvojaan, voi kuvitella ettei niitä ole, mutta todellisuudessa ne näkyy kyllä muille ja itse on vain sokea.
Kerttu hieno kommentti, kiitos. :)
Niin, tottakai lapsi näkee elämisen malleja kotoa ja kodin arvomaailmasta ihan ilmankin että niitä mitenkään tuputetaan.
Omassa kasvatuksessani haluan antaa samalaisen kasvatuksen esikoiselleni ja tälle toiselle, oli se sitten tyttö tai poika. Miten siinä onnistun, onkin sitten toinen juttu.
Lähetä kommentti