Tänään 13+0. Niin ne viikot menee eteenpäin! Tarkkailen masuani että kasvaako se? Mitä enemmän se kasvaa, sen varmemmin kaikki on kunnossa... eli lapsvettä olisi riittävästi. Minulla olisi ollut huomenna ultra-aika yksityiselle, mutta peruin sen.
Raukkamaista? Ehkä.
Fiksua? Ehkä.
Ei ole mikään kiire kuulemaan huonoja uutisia. Koska tosiaan, jos siellä ei nähdä sitä mitä pitää, niin mitä se tieto tässä kohdassa hyödyttää. Vielä on liian aikaista tehdä suuria johtopäätöksiä. Kaksi viikkoa kontrolliultraan. Ajattelin kuitenkin mennä neuvolaan tällä viikolla taas kurkkimaan että miltä siellä näyttää. Jos jotain on hullusti, niin ainakin on se mun ihana terkka silloin siinä katsomassa mun kanssa eikä kukaan tuntematon tyyppi...
On taas jotenkin apaattista tekstiä. Itseasiassa mulla on ihan hyvä fiilis just nyt! Tunnen vauvan liikkeet päivittäin. Paha olo ei meinaa vieläkään poistua, vaan on eilen ja tänäänkin ollut sitkeänä menossa mukana. Hyi että. Vois kyllä jo helpottaa. Väsymys on melko massiivista!
Jotenkin töissäkään ei huvita olla nyt, vaikka sinänsä töissä ei ole mitään vikaa. Ei vaan millään jaksaisi innostua... haluaisin että olisi jo kevät pidemmällä ja iso masu ja huolet ohi...
Jaa. Sellaisia vähän ristiriitaisia tunnelmia täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti