torstai 16. helmikuuta 2012

Parasta vertaistukea

Uusimmassa Kotivinkissä (3/12) on juttua blogiyhteisöjen vauvanteko-projekteista. Väkisinkin tunnen hiukan äidillistä ylpeyttä - olihan blogistanian ihka ensimmäinen projekti silloisen blogini Eli:naisen tarinoita alkuun sysäämä. En tiedä, onko minulla täällä yhtään lukijaa, jotka olisivat seuranneet tuota blogiani jo tuolloin. Aloitin Eli:naisen tarinoita -blogin ensimmäisen keskeytyksen jälkeen tunteiden purkua varten omaksi terapiamuodokseni. En olisi ikinä arvannut, kuinka suuri merkitys sillä vertaistuella tulisi olemaan, jonka sieltä löysin.

Minusta on niin hauskaa nähdä, että nämä projektit edelleen porskuttavat voimissaan mutta paljon jalostuneempina! Projekteissa on vielä enemmän sitä vuorovaikutteisuutta kun mukana on viikottaiset keskusteluaiheet ja -teemat ja sivuprojektit ja vaikka mitä... se tuki ja positiivinen kannustus mitä ryhmältä saa auttaa jaksamaan kuukaudesta toiseen, pettymyksestä toiseen. Ryhmä myös aidosti iloitsee muiden onnistumisista. Parasta vertaistukea!

Aluksi projekti ei ollut varsinaisesti lapsettomuudesta kärsivien projekti, vaikka heitäkin oli mukana. Itse sain ainakin ihan hurjasti tukea muilta projektilaisilta tuolloin vuonna 2008. Ja muutama ihka ensimmäisessä projektissa mukana olleista henkilöistä on edelleen hyviä ystäviäni ja olleet mukana kaikissa elmänvaiheissani näiden vuosien aikana. En olisi voinut silloin alkaessani kirjoittamaan blogia, että miten hienoja ihmissuhteita sitä kautta voisinkaan luoda!

********************************************************************

Ihka ensimmäisen vauvantekoprojektin Paksuna Wappuna alkusanat maaliskuussa vuonna 2008 kuuluivat näin:


"Uskon myös vakaasti että tulen raskaaksi ennen vappua. Tai se mulla on "tavoite". En kyllä hämmästy jos tavoite ei täyty. Sitten siirrän sitä Juhannukseen. Tai sitten kesän loppuun. Mutta tämän vuoden aikana on saatava uusi lapsi alulle tai... tai... sitten masennun. Päätän, että annan itselleni luvan masentua, jos ei tämän vuoden aikana onnista.
Masentuminen on so not like me."


Anniina kirjoitti 06.03.2008 - 07:29
Mä innostun ja saan positiivisia vaikutteita näistä sun jutuista ihan hirmuisesti :) Vappuna raskaana -projekti (tai tavoite) kuulostaa hyvältä, onpahan jotain mitä odottaa! Masennus is so not like me myöskään, tällaiset kirjoitukset pitävät pinnalla! :D 


Hanna kirjoitti 06.03.2008 - 10:00
Todellakin olen mukana vappuna raskaana -projektissa. Ei oo mitään mielenkiintoo vetää skumppaa teekkarilakista :D
Eikä me mitään masennuta, tietty me paukahdetaan paksuks heti tästä kierrosta ;)

*********************************************************************

Tämän jälkeenhän sitten tuli vielä Raskaana Rapuaikaan -projekti, josta sitten osuikin minulle plussa ja tuloksena oli ihana pieni tyttöni.










Muistatteko, ystävät rakkaat? :) Siitä on nyt aikaa melko tarkkaan viisi vuotta kun ensimmäinen projekti päräytettiin käyntiin...  mitä kaikkea sen jälkeen onkaan tapahtunut!



MUOKS.

Siis neljä vuotta... raskaus syö aivot. :p

2 kommenttia:

Anniina ★ kirjoitti...

Voi että :') Viis vuotta, oikeesti?? Aika menee niin nopeasti. Mustakin on ollut tosi hauska huomata miten projektit ovat jatkaneet elämäänsä täällä blogistaniassa. Vielä hetken pysyin jotenkuten kärryillä niistä projekteista oman plussaamisen jälkeen, tiesin edes yhden projektiin osallistujan, mutta nykyisistä osallistujista mulla ei ole enää hajuakaan. Uusia ihmisiä, joilla on ihan samoja haaveita kuin meilläkin oli (tai on).

Toivon, että projektien osallistujat saavat toivomiaan tuloksia ja jaksavat uskoa onnistumiseen. Mutta toivon myös, että edes jollakulla heistä käy niin hyvä tuuri kuin itsellä, että saavat projekteihin osallistuvista ihmisistä niin ihania ystäviä kuin mulla on ollut suuri ilo saada susta ja Hannasta <3 Ikinä ei tiedä milloin elämä päättää tiputtaa eteesi kultakimpaleita!

PiKo kirjoitti...

<3 Muistan!
Rapuaikaan tais olla se meidän ketju missä voitto tuli.. Ja nappi olikin mun väsäämä!

Oi näitä aikoja.

Projektit toi mukanaan vaikka ja mitä...Lapsia, ystäviä, pelkoja, suruja ja iloja. Sitä kaikkea.