kevättä odotellessa

Hei vaan! Elossa ollaan vaikka viime viikolla teki tiukkaa tuo elämä. Tällä viikolla mies on aamuvuorossa ja taas tuntuu että toimii elo ja arki.

Mitenköhän mä pärjään ens syksynä ja talvena sitten kahden lapsen kanssa miehen iltavuoroviikkoina?! No, ei ajatella etukäteen...

Minä voin hyvin, mitä nyt uuvuttaa aika paljon. Vieläkin odottelen sitä kevättä ja energiaa... vähän ärsyttää kun tuntuu siltä, että mun pitää kamalasti selitellä ihmisille et MIKS mä oon uupunut. No daa-a! Henkinen ja fyysinen stressi, raskaus, työelämä, talvi. Ja vaikka nyt on kaikki hyvin, niin mä koko ajan vähän pelkään että tämäkin vauva menetetään. Välillä tuntuu että oon henkisesti ihan finito.

Mut maha kasvaa, eipä sitä enää paljoa piilotella kuulkaas. Enkä kyllä enää haluakkaan piilotella. Nyt on menossa 17. raskausviikko, eli rv 16+1 jos tarkkoja ollaan. Vauva liikkuu jo paljon. Tai no paljon ja paljon, mut joka päivä kuitenkin. Tänään tunsin ekaa kertaa sellaisia ihan oikeita potkuja, kun tähän mennessä liikkeet on olleet niitä kalanpyrstön viuhahduksia. Aika jännä juttu, luulis että se etuseinän istukka vaikuttais etten mä tunne liikkeitä mut eipä se tunnu vaikuttavan. Tai mistä mä tiedän miten paljon enemmän ja kovempaa mä niitä tuntisin jos se oiskin takaseinässä... :)

Ekat harkkasupistuksetkin on jo tuntuneet, nivusia vihloo ja lantiota särkee öisin. Jos herään (lue: kun herään) aamuyöllä 4-5 aikaan pissalle tai kuulen jokun äänen, mihin herään, niin en saa enää unta. Lantiota särkee, käsivarsi puutuu, jalat on levottomat... ja sitten en enää nukahda tai ehdin just nukahtaa niin herätyskello soi. Näin on käynyt nyt viimeiset päivät. Iltaisin olen ihan kuollut kun väsyttää niin kovasti.
Mut voi mun maha. Se kerää ilmaa ihan hirveesti! Iltaisin olo on turvonnut pallo, närästää ja röyhtäyttää ja pierettää. Ah. Hurmaavaa. :D

Sellaisia kuulumisia tänne. Että kevättä ja energistä keskiraskautta odotellessa...