Ultrassa

Nt- ultra takana. Siellä se mötikkä oli! Heilui ja nyrkkeili ja kiemurteli minkä ehti. Vastasi täysin viikkoja, eli 11+1, nenäluu, kädet ja jalat ja kaikki muukin oleellinen löytyi, niskaturvotusta ei lainkaan... mutta vielä on lääkärin mukaan liian aikaista nähdä rakkoa tai munuaisia. *huoh*

Itseasiassa niin mä vähän arvelinkin kun tämä ultra oli näin varhaisessa vaiheessa. Eli mitään ei ole tällä hetkellä pielessä, vaan masussa on lääkärin mukaan täysin normaali 11-viikkoinen sikiö. Eli mun pitäis olla onnellinen?

En ole, se sama paniikki jäi jäljelle. Pyysin uusintaultran ja sain sen raskausviikolle 15, mutta siihen tuntuu olevan kovin pitkä aika! Kestääkö mun psyyke siihen saakka? Soitin äippäpolille ja pyysin, että haluan tulla jo aikaisemmin, mutta kätilö oli sitä mieltä että ei kannata tulla. Kuulemma minun itseni takia - jos viikolla 13 edelleenkään ei näy rakkoa niin huolestun ja minun pitäisi mennä taas uudestaan... mutta olen huolissani kuitenkin! Siksi ajattelinkin, että varaan ajan Mehiläiseen ultraan parin viikon päähän.

Tyttöni kysyi tänään: "Äiti onko sun masussa NYT vauva?"

Miten olisikaan tehnyt mieli sanoa että on! Mutta en uskaltanut. En tiedä, uskallanko julkistaa asiaa muillekaan. Miksi en osaa olla vain onnellisesti raskaana? Miksi en voi vain nauttia ja uskoa, että kaikki on hyvin? Kun juuri nyt kaikki on hyvin. Pieni mötikkä on hyvinvoiva ja vilkas ja juuri sellainen, mitä näillä viikoilla pitääkin olla.

Kun vain löytäisin sen pienen luottamuksen murenen jostain...