Nyt kun olen taas työelämässä, matkustan bussilla päivittäin. Bussilla matkustaminen on joskus todella ärsyttävää - silloin kun palelee, väsyttää ja taivaalta sataa jotain märkää ja kylmää ja bussi on myöhässä. Mutta muuten minä pidän bussilla matkustamisesta.
Minusta on ihanaa, että saan joka päivä kahdesti sen 20-30 min aikaa kun voin vaan istua ja tuijottaa ikkunasta ulos ilman että tarvitsee tehdä tai ajatella mitään. Bussilla matkustaessa ei tarvitse ajaa tai keskittyä mihinkään, paitsi siihen, että painaa nappia oikeaan aikaan.
Bussilla matkustaminen on erilaista ruuhka-aikaan. Raskaana ollessa se on joskus myös ärsyttävää kun bussi on täynnä, ahdas ja täynnä erilaisia hajuja. Hajuvesiä, karkkia, mandariinia, tupakkaa, hikeä, alkoholia ym. Sitten on taas ne kerrat, kun olet melkein ainoa asiakas bussin kyydissä.
Minusta on hauskaa seurata ihmisiä, heidän tapaansa istua bussissa ja sitä, miten he suhtautuvat muihin ihmisiin. Jotkut hakevat kontaktia kanssamatkustajiin ja toiset sulkeutuvat välittömästi bussiin tullessaan: musiikki korvilla, ikkunapaikka, katse ulos ikkunasta. Se viestittää, että en halua keskustella ja kaipaan omaa tilaa. Minä olen usein sellainen matkustaja. Toki vastaan jos minulta kysytään, autan vaunut tai vanhuksen bussiin, mutta muuten olen sulkeutunut. Se on minun omaa aikaani ja haluan olla rauhassa.
Paljon riippuu myös siitä, millä bussilla kulkee. Jos matkustan kaupunkiliikenteen reittibussilla, se on täynnä meitä itseensäkääriytyneitä oman tilan valtaajia tai sitten iloisesti rupattelevia ja kikattelevia lukiolaistyttöjä. Jos matkustan seutuliikenteen bussilla, on siellä eri tunnelma. Se kiertää kirkonkylän kautta, josta mukaan tulee paljon myös ihmisiä "kyliltä". Ja nämä ihmiset tuntevat toisensa, tuntevat bussikuskin ja juttelevat mukavia ja vaihtavat kuulumisia.
Sitten ihan oma lukunsa on pitkän matkan bussit. Nyt en ole aikoihin kulkenut näillä, mutta minä pidän myös pitkän matkan busseista. Silloin kun matkustelin paljon Jyväskylän ja Oulun väliä, tuli tämä bussimatkustelu tutuksi. Tämä bussimatka kesti aina 5 tuntia suuntaansa. Varustauduin ostamalla lehden ja evästä. Minulla oli joko läppäri, josta katselin leffaa tai kirja mitä luin, tai lehti. Jalassa oli villasukat, korvissa napit ja musiikkia. Minusta oli ihanaa kiivetä bussiin, käpertyä kahdelle penkille kippuraan ja katsella maisemia, kuunnella musiikkia, syödä eväitä ja nameja, ja välillä lueskella lehteä, kipitellä bussin etuosaan katsomaan bussin oma lehtivalikoima, kipaista pysähdyspaikoilla pissalla huoltsikalla. Mutta silloin jos nämä pitkän matkan bussit olivat täynnä, ei matkustaminen niissä ollut ollenkaan kivaa.
Mutta bussilla matkustaminen itsessään on ihan mukavaa. Se kyllä minua bussilla matkustamisessa ärsyttää, että bussit myöhästelevät paljon, varsinkin ruuhka-aikaan. Ja myönnän, että olisi paaaaljon mukavampaa hakea lapsi hoidosta niin, että voisin hurauttaa autolla töistä päikyn pihaan ja siitä kotiin. Nyt minä odotan bussia (myöhässä taas!), matkustan päiväkodille, hyppään kyydistä ja haen typyn ja kävelen rattaita työntäen tai pulkkaa vetäen kotiin.
No, sellaista se on se bussilla matkustaminen. Toisaalta joskus ihan mukavaa ja joskus ihan arsesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti