Perjantai! Tämä viikko on ollut tosi pitkä... aikaisia aamuheräämisiä, kaatosateessa rattaiden puskemista, ärsyttävää käyttäytymistä pomolta... huoh.
Mä olen jo niin valmis jäämään äitiyslomalle. Niinkun NYT. Valitettavasti vaan en saa pitää lomiani kuten haluaisin, vaan pomo määräsi ne pidettäväksi juuri ennen äitiyslomaa. No, en todellakaan aio kesäkuun puolen välin jälkeen enää tulla toimistolle, että siinähän sitten maksaa mulle saikkuajan lomapäivät. Kele. Menen tasan hakemaan saikkua tuossa kesäkuun puolenvälin tienoilla viimeistään ja en tule enää sen jälkeen tänne. Hah! Siitäs saa.
Rehellisesti sanottuna mä alan olemaan jo ihan puhki. Joinain aamuina olen niin väsynyt että tekee mieli vaan itkeä. Mutta ei auta, se on puettava itsensä ja lapsi ja lähdettävä työntämään rattaita kaatosateessa päiväkodille, että ehtii ajoissa töihin.
Mä jaksan vielä vähän. Mä melkein TOIVON että mun selkä napsahtais nyt huonoon kuosiin niin saisin jäädä saikulle ihan oikeesti. Kai mun pitää olla pää kainalossa ja vuoteenomana ennen kuin mun tyhmä työmoraali ja luonto antaa periksi hakea saikkua. Vaikka kai mä ihan hyvin voisin.
Onko uupumus ja väsymys tarpeeksi hyvä syy saikulle? Supisteleekin kyllä aina aika ajoin, selkä vähän kipeytyy päivän istumisesta... huoh. Jos nyt jaksais vielä vähän...
Nyt on onneksi tulossa kaunis viikonloppu ja vappu.
Ensi viikollakin on vaan muutama päivä töitä! Huoh.
6 kommenttia:
No höh! Hae ihmeessä saikkua jos siltä tuntuu, uupumus ja henkinen väsymys on pätevä syy hakea saikkua. Varsinkin jos on urpo pomo. :)
Mun mielestä jo pelkkä vesisade+kevät on sellainen yhdistelmä, ettei kenenkään pitäis joutua menemään töihin. Siis mikä ihmeen vuodenaika _kevät_ on sateelle? Kysyn vaan! Täällä on satanut kaksi päivää. Ärh.
saikkua vaan.. kato vaan ettei se oo millään "työuupumus" nimikkeelllä, siitä ei nimittäin taideta maksaa palkkaa..
Kotiin lepäämään sieltä!
Hae ihmeessä sitä saikkua ennen kuin ne voimat loppuu. Tuskin sua siitä kukaan töissä tulee palkitsemaan, jos istut siellä viimeiseen asti. Eikä kukaan myöskään muutaman kuukauden kuluttua muista jäitkö ennen mammista saikulle vai et. Oma jaksaminen merkitsee vauvan ja perheen kannalta.
Mä työnsin (lue: vedin)kaks vuotta sitten talvella metrisessä hangessa auraamattomilla jalkakäytävillä kärryjä päiväkotiin ja siitä kävelin vielä töihin yht. 3km suuntaansa, niin että eka tunti töissä meni aina siihen kun toivuin työmatkasta ja itkin salaa väsymystä. Vatsaa kiristi monesti niin, että pelotti. Iltapäivisin nukuin työpöydän alla torkut, että jaksoin matkan kotiin. Saikulle jäin kaks viikkoa ennen mammiksen alkua ja kerkisin "nauttia" vapaasta kaks päivää kun alkoi melkein kolmen viikon oksennustauti ja korvatulehduskierre (oma ja lapsen) ja tuntui etten ikinä saa levätä ja mä en kestä jos synnytys käynnistyy ja vauva syntyy ja tauoton valvominen vaan jatkuu.
Mun mielestä todellakin kannattaa yrittää päästää työstä irti ajoissa, niin että siellä reservissä on vielä jotain voimia siltä varalta, että se synnytys käynnistyy tai tulee muuta odottamatonta ja voimia vaativaa.
Siulle olisi haaste blogissa :)
Lähetä kommentti