Viikonlopun rentoutumisen jäljiltä olo on parempi. Kai se on tunnustettava, että en ole yhtä hyvässä kunnossa nyt kuin olin esikoista odottaessa. Silloin vaivoinani oli hyvin kipeä selkä, mutta muuten voin oikein loistavasti. Nyt tuntuu siltä, että pienikin kävely saa aikaan kipuja ja vihlontoja. Ei kiva.
Nyt tiedän kuitenkin, että lepäämällä olo paranee. Ja sitten niitä mahdollisuuksia lepäämiseen haetaan vaikka sairausloman muodossa, jos on pakko. Kuitenkin oma olo ja tämä vauva on nyt tärkeintä mulle mitä voi olla. Hitot töistä.
Huomenna takaisin töihin, mikä on oikeasti aika kivaa. Tuo kolmevee vesirokkopotilas on ollut nyt viikon kotona ja hyppii jo seinille. Tämä vahvistaa meidän ajatusta siitä, että ensi syksynä Typy on pari päivää viikossa päiväkodissa. Eilen se itkeskeli, että äiti haluan mennä jo päiväkotiin...
Mutta näin, pikakuulumiset. Raskausviikkokin vaihtui eilen, nyt on menossa jo rv 23+1! Huhhei. Noin neljän kuukauden päästä tässä talossa on uusi mies valtaapitämässä... mahtavaa!
2 kommenttia:
Joo ei se minullakaan tämä Kakkosen odotus suju yhtä mallikkaasti kuin Ykkösen. :-/ Ja vaikka nyt jopa myönnän sen ja mies ymmärtää ja... niin silti tulee välillä kamala morkkis, kun ei saa mitään aikaan.
Mulle oli tosi tärkeää, että Ykkönen sai jatkaa päiväkodissa kun vauva tuli. Hän viihtyi siellä todella hyvin ja se mahdollisti sen, että mulla oli edes vähän kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Lisäksi vauva oli niin huono nukkuja, että jos en olisi saanut sitä vähäistä unta päivisin vauvan nukkuessa, en tiedä mitä olisi tapahtunut kun jaksaminen oli ihan äärirajoilla jo silloinkin. Lämpimästi kannatan osa-aikahoitoa. :)
Lähetä kommentti