Ahdistaa. Ahdistaa kun joudun syömään voimakkaita lääkkeitä tähän sairauteeni. Inhottaa kun lääkkeet saavat alkuun aikaan huonoa oloa, jonka toivoisin niin kovasti johtuvan jostain ihan muusta kuin lääkkeistä. Pelottaa lääkkeiden ja sairauden vaikutus raskaaksitulemiseen ja raskauden kulkuun.
Pelottaa, saammeko koskaan vauvaa. Voisiko meillä olla ensi kesänä tai syksynä vauva? Siihen tuntuu olevan ikuisuus... tuntuu kummalliselta ajatella sitä, mitä kaikkea seuraava vuosi voikaan sisältää. Niin mitä? Pelkoja, suruja, murhetta, lääkkeitä ja sairautta. Vai olisiko jo meidän vuoro kokea iloa, onnea, huojennusta... pahoin pelkään ettei meidän tie tule olemaan koskaan helppo. Ei ainakaan minun.
Minulla siis diagnosoitiin colitis ulcerosa, haavainen paksusuoli. Se on sairaus, joka on krooninen ja kanssani koko loppuelämän. Nyt voin hyvin, sairaus on kurissa lääkkeillä, mutta kovilla sellaisilla. Lääkkeitä saa käyttää lääkärin mukaan myös raskausaikana, vaikka olen lueskellut myös paljon päinvastaista tietoa. Pohdituttaa.
Saanko koskaan kuulla rakenneultrassa sanoja: täällä on kaikki hyvin. Ja mitä kaikkea siihen hetkeen mennessä pitää kokea? Pelottaa ja ahdistaa.
Lääkkeet aiheuttavat huonon olon lisäksi tällä hetkellä yöllisiä heräilyjä ja unettomuutta. Olen raihnainen, väsynyt, turvonnut, finninaamainen ja ahdistunut. Tosi kiva morsian-olo!!! En tunne olevani hehkeä ja iloinen morsian juuri nyt. :(
Ehkä tämä on vain väliaikainen ahdistusmasennus. Lääkekuurissa toista lääkettä vähennetään koko ajan ja toinen on lisätty. Ehkä nekin saavat nuppini sekaisin.... Haluaisin niin vaan olla onnellinen morsian joka odottaisi innolla vauvantekopuuhia häiden jälkeen. Ei taida onnistua niin helposti.
Töitäkin pitäisi etsiä mutta ei kertakaikkiaan huvita eikä kiinnosta! En kyllä jaksa koko syksyä ja talvea kotonakaan pyöriä jos ei raskaaksituleminen onnistu. Ja vaikka onnistuisikin, olisihan se kiva tehdä jotain. Ahdistaa vaan se työnhakurumba. Ahdistaa etsiä paikkaa ja lähetellä hakemuksia.
Yleisesti siis: AHDISTAA!
murh.
3 kommenttia:
Tsemppiä sairauden kanssa. Akuutteja tulee paljon mutta niitä myös menee. Kärsivällisyyttä ja voimia. Itsellä cu ollut 13 vuotta. Välillä hyvä ja välillä erittäin huono.. Itse muistan aina akuutti vaiheessa hokea itselleni, että " täältä ei voi kuin nousta!".
Mukavaa loppu kesää sinulle!
-nina-
Nina kiitos kommentista! Mulla ei onneks ihan kamalan huonona ole tauti just nyt, vielä kortsikkakuuri päällä et katotaan miten käy kun sen saan pois. En nimittäin tod. jatka sitä tai ala taas nostamaan annostusta - pakko saada tää turvotus pois häihin mennessä vaikka mikä olis!! Sen verran pinnallinen ja turhamainen oon. ;)
Kortisoniin on aina sellainen "viha-rakkaus- suhde". Tietää, että se auttaa mutta sen ne sivuvaikutukset ovat kaikkea muuta kuin ihania. Onneksi ne kuurit ovat aina loppu peleissä suht lyhyitä joten ei sitä ihan kauheasti lääkäritkään suosi.. Ja nopeasti turvotukset laskee kun annokset vähenee.
-Nina-
Lähetä kommentti