Olen mietiskellyt taas tätä vauvajuttua... tai onhan se mielessä useinkin. Nyt onneksi häät ovat tulossa niin on mutua ajateltavaa. Mutta haluaisin niin kovasti sen toisen lapsen. Nyt on tarpeen kuitenkin odottaa häihin saakka, sillä ne ovat ainoa positiivinen asia elämässäni tänä vuonna! Haluan pystyä nauttimaan niistä täysillä skumppineen kaikkineen, joten mahdollista lapsen tekoa odotellaan siis häihin saakka.
Mutta pelkään kovasti sitä mitä siitä tulee. Pelkään, että meillä kestää onnistua monta kuukautta, pelkään, että kun onnistutaan, mitä sitten? Sitten on taas vaan koitettava kaivaa rohkeutta jostain siihen raskauden ensimmäiseen puolikkaaseen, uskotella itselleen, että lapsella on oikeasti mahdollisuuksia. Koittaa olla rakastumatta lapseen liikaa ennen kuin koko totuus on selvillä. *huokaus* Miten jaksan sen kaiken taas käydä läpi?
Kuitenkin toivon ja haaveilen, että ensi syksynä meillä olisi täällä pieni vauva. Pienellä tipusellamme olisi pikkusisarus. Vuosi tuntuu ihan kovin kovin pitkältä ajalta odottaa ja nähdä kuinka muilla lapsia syntyy tuosta noin vaan maailmaan. Se on ihan hirveän epäreilua. Toivon, että häät olisivat lähtölaukaus positiivisempaan elämään. Ehkä onnemme kääntyisi vihdoin ja voisimme elää ihan tavallista elämää.
Sairauteni on onneksi kurissa ainakin nyt. Lääkkeet toimii ja saa oloni paremmaksi, vaikka tämä kova lääkekuuri onkin ihan perseestä. Minulla lääkekuuri kestää vielä hetken, onneksi. Syön tällä hetkellä kortisonikuuria ja sen sivuvaikutukset ovat ihan todella ärsyttävät: en nuku kunnolla, olen väsynyt, naama on täynnä finnejä ja se on turvoksissa. Mahaakin koskee välillä sen lääkkeen takia... Reilu viikko jäljellä ja toivottavasti sen jälkeen sitä ei tarvitsisi enää syödä. Naama on kuin petolinnun perse ja muu olo sen mukainen.
Tiedän, että minulle ollaan järjestämässä polttareita mikä on ihanaa. Siksi toivonkin, että tämä typerä lääkekuuri loppuisi pian. Kuurin aikana kun ei saa juoda alkoholia ja jos en saa polttareissani juopotella niin olen kyllä vihainen.... :D Siksi nyt odotetaan lapsenteon kanssa, vaikka se pahalta tuntuukin. Nyt on vaan odotettava ja toivottava, että pian häiden jälkeen meillä onnistuisi raskaaksituleminen ja se raskaus sujuisi normaalisti... Mutta miten pitkältä aika tuntuukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti