Elämässä sitä sattuu ja tapahtuu. Blogi on ollut hissukseen, sillä mielessä on pyörinyt oma vointi nyt lähiaikoina. Olin viime viikolla sairaalassa muutamia päiviä, kun minulla todettiin krooninen sairaus joka kaipasi lääkitystä heti ja suoraan suoneen.
Olen tällä hetkellä ihan hyvävointinen kun lääkitys on saatu alkuun, mutta voin sanoa että alkaa pikkuhiljaa riittää tämä tällainen. Lääkkeet pitävät tautini kurissa, mutta se on osa minua tästä lähtien aina. Rankkaa on, en voi muuta sanoa. Sairaus ei ole kovin vakava, mutta lääkkeitä pitää syödä ehkä koko loppuelämä.
Pääasia on kuitenkin, että olen kunnossa. Ja lääkitys ei ole este perheenlisäykselle, joten vauvahaavetta ei kokonaan tarvitse haudata. Ehkä ihan hyväkin, että tämä sairaus pisti pelin poikki vielä hetkeksi. Ei nyt olisi oikea aika tulla raskaaksi, mielummin sitten häiden jälkeen ja kun on saatu uusi elämänvaihe alkuun.
Mutta tämä vuosi tähän saakka on ollut pelkkää alamäkeä. Surua, murhetta, sairautta, itkua. Jospa tästä aallonpohjalta seuraavaksi kammettaisiin ylöspäin, parempaa loppuvuotta kohti. Onnellisempia aikoja kohti. Se olisi jo aika, alkaa nimittäin kohta minullakin jaksaminen ja huumori loppua.
Ymmärrän, että kohtalolleen ei mitään voi. Sairaus kun iskee se voi iskeä keneen vaan ja milloin vaan. Miksi ei myös minuun? Joten nyt on vain otettava tämä sairaus osaksi elämää tästä eteenpäin, koitettava setviä tässä elämässä sitä perusonnellista elämää kohti, jota kaipaan.
Puoliso, lapset, terveys, työ, koti. Ja perusonnellinen elämä. Sitä minä haluan seuraavaksi.
... Ja tietenkin superhienot häät! Tällä viikolla teemana on korttien askartelu. Siitä lisää myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti