väsyttää

Väsymys on kyllä ihan infernaalista just nyt. Meillä ei todellakaan oo tehty mitään joulusiivousta. Siivosin mä ihan normisti, piti lattiatkin pestä mut en jaksanut sitten kuitenkaan. Sauna on pesemättä, pölyt pyyhkimättä... musta tuntuu että täällä on jopa sotkuisempaa kuin yleensä! No, ei olla aattoa kotona niin eipä se haittaa. :)

Jouluruuat meille tänä vuonna valmistaa saarioinen, hk ja muut ihanat ystävät. Ei vaan puhti riitä. Lihapullia teen ite ja bataattilaatikon viemisiksi koti-kotiin, jossa vietämme siis joulun. Mut huh. Miten ihmeessä mä tuun selviämään tammikuusta kun töitäkin pitäisi jaksaa tehdä?

Nytkin uni painaa silmiä ja kello on kahdeksan. Taidan käydä suihkussa, syödä iltapalaa ja painua sänkyyn heti kun tipunen on nukahtanut... ainiin, lahjoja on paketoimatta! En voikkaan ihan vielä... zzz...





Mutta jos en ehdi palata ennen joulua, niin toivotan jokaiselle lukijalle lämpöistä joulua!!!

nimi paperissa

Noniin, nyt on sitten nimi työsopparissa. Kävipä tämä kaikki nopeasti! Perjantaina haastattelukutsu, maanantaina haastattelu ja keskiviikkona nimi paperiin. :D

Jännittää tosiaan kovasti oma jaksaminen, mutta kuitenkin kevättä kohti mennään niin eiköhän se siitä suttaannu. Muistan edellisestä syksystä kun olin raskaana ja kuljetin lasta päiväkotiin ja kävin itse töissä... niin siis en muista. Muistan vaan että olin väsynyt. Infernaalisen väsynyt. Muistan, että oli pimeää ja että oli raskasta, mutta en juurikaan mitään muuta. Saapi nähdä katoaako minulta koko alkuvuosi tämän väsymyksen ja uuden työn ja kaiken muun siihen liittyvän alle... 

Koitan kuitenkin ottaa kaiken positiivisella mielellä vastaan: ainakin uusi työpaikka estää pohtimasta raskautta 24/7, ainakin autottomuus tarkoittaa sitä, että tulee ainakin vähän liikuntaa joka päivä, ainakin taloustilanteemme kohenee niin, että saatan saada jopa rahaa säästöön nihkeämpiä tulevia kotikuukausia varten.

Jännittää myös, miten lapsi tottuu taas päiväkotiarkeen, mutta eiköhän se siitä. Onneksi miehellä on vuorotyö, niin ei Tipusen tarvitse olla megapitkiä päiviä hoidossa. Varmaan päivät tulee olemaan 7-15 ja 10-17. Vuorotyössä on tietenkin myös huonot puolensa, sillä iltavuoroviikkoina emme tule tapaamaan mieheni kanssa ollenkaan. Eli rankat ajat edessäpäin, mutta kyllä tämä työkokemus on kullan arvoinen minulle tulevaisuutta ajatellen. Ja myös kullan arvoinen äitiyspäivärahan suuruuden suhteen. ;)

Tällaisissa tunnelmissa tänään! Ainiin, onko joku joulukin tässä jossain.... no kuusi kimmeltää jo olohuoneessa. :) Voin sanoa että nyt on aika hyvä mieli. Joko nyt meidän onnemme kääntyisi? Joko nyt alkaa asiat luistamaan? Uusi vuosi alkaa hyvissä merkeissä...

oho!

Ja niinhän se meni, että sain työpaikan! Hui sentään!

Nyt pitää ihan tosissaan siis kahden viikon päästä lähteä töihin! Hienoahan se on, mutta jännittää miten jaksan ilman autoa kuskata tyttöä päväkotiin ja kulkea bussilla töihin... No, kyllä sen jaksaa kun tietää että kevät tulee ja valoa kohden mennään. =)

Mutta tuntuupa hienolle, oikeastaan ensimmäinen kerta kun minut on palkattu kahdeksan haastatellun joukosta johonkin työhön. Minulle sanottiin, kun sain tämän mukavan puhelun, että olin juuri sellainen henkilö, jota he olivat etsineetkin. Mahtavaa! Paikka on määräaikainen, mutta kuitenkin!

Ja samalla kun olen superiloinen tästä uudesta elämänvaiheesta, tunnen olevani rikollinen kun en ole kertonut heille olevani raskaana. Mutta tämä on kuitenkin näin alussa ja kyllähän raskaana olevakin tarvitsee töitä... ja se ei muuta minun osaamistani mitenkään. Joosain vaiheessa minun on se paljastettava esimiehelleni jonka kanssa tulen olemaan samassa työhuoneessa ja projektissa.

Mutta niin se vaan tämä vuosi näytti muuttavan suuntaansa loppua kohti. <3
Nyt toivotaan, että jaksan alkuvuoden puuskuttaa tuiskussa ja lumessa. Keväällä jaksan mitä vaan!

huijari

Pahoittelen että täällä tulee nyt vaan raskausaiheisia postauksia, lupasin kyllä laittaa muutakin mutta tämä on nyt niin sanotusti aika iso juttu...

Olen käynyt nyt kahdessa työhaastattelussa. Miksi minusta tuntuu, että minä huijaan ihmisiä kun menen raskaana ollessa työhaastatteluun? Vaikka siinä ei pitäisi olla mitään moraalitonta tai väärää, niin silti tunnen oloni jotenkin rikolliseksi. Hienosti se yhteiskunta saa meidät tuntemaan että raskaana olevat eivät kuulu joukkoon. Hmph. Eipä tämän ikäisellä lapsia haluavalla naisella ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä työelämään tulee sitten raskaaksi tai ei, eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä?

Olo on oksettava. Väsynyt. Yh. Selvästi raskaana ollaan. Eipähän tarvitse murehtia, että onko tuolla masussa oikeasti joku. Ainakin olo on niin kaamee. Mikä on tietysti hyvä juttu! Niin kauan kun se on siedettävä enkä oksenna, voin sanoa että nautin tästä olotilasta. Mutta tietenkin samalla pelkään että kärsin sen turhaan. :/

Jostain olisi kaivettava se lasikupu taas esiin. Se kupu, jonka alle voisin piiloutua kaikelta pahalta ja leikkiä että kaikki on hyvin. Silloin pystyisin nauttimaan tästä vielä enemmän.

Nyt ei kykene enempää. Tipunen on unilla. Mä meen kans.... zzzz.

rv 6+0

voi ei

Huomaan ajatukseni vaivihkaa eksyvän sellaisiin asioihin kuin että miten sitä oppii elämään kahden lapsen kanssa, mitenhän Tipunen suhtautuu sisarukseen, onkohan se tyttö vai poika.... kunnes muistan, että on pakko lisätä iso JOS näihin kaikkiin. JOS kaikki menee hyvin. JOS meille oikeasti tulee vauva. Vielä mieli on niin epäuskoinen, että jotenkin en vaan uskalla ajatella niin pitkälle. Voi ei - en saisi ajatella niin pitkälle mutta väkisin näen mielessäni jo ensi syksyn. Pelkään vaan että matto riuhtaistaan alta ja taas olen kuvitellut elämää kahden lapsen kanssa turhaan.

Eilen illalla vessassa käydessäni paperiin jäi hieman punaista. Sitä oli vähän ja tänään oli vain ruskeaa, joten en usko sen olevan mitään ihmeellistä. Näitä pikkuvuotoja tulee suurimmalle osalle alkuraskaudessa. Mutta kyllä se taas muistutti minua, että vaikka en sitä keskenmenoa varsinaisesti pelkääkkään, en voi sivuuttaa sitäkään. Se on hyvin mahdollista myös meidän kohdalla. Ihan tavallinen keskenmeno. No, sellaista ei nyt ainakaan ole näköpiirissä ja toivotaan ettei tulekaan. En minä sitä mielelläni kokisi ja tulisin siitä kyllä kovin surulliseksi. Mutta mielummin ottaisin keskenmenon kuin keskeytyksen puolessa välissä raskautta. Tiedättehän.

Mutta silti... ajatus karkailee ensi kesään. Olenko isosti raskaana vai surullisena puoli-ihmisenä? Olenko valmistautumassa vauvan tuloon vai missä elämä on ensi kesänä? Minkähänlainen lapsi meille tulee? Siis jos se tulee? Miksi ei voisi olla sellaista ennustajaa, joka voisi sanoa nyt minulle suoraan miten asiat tulee menemään niin voisin sitten jo alkaa valmistautumaan siihen.... hyvässä tai pahassa.

auvoinen olo

 - NOT.

Kyllä mä tämän pienen ällötysolon siedän mutta tämä flunssa se on mikä ärsyttää. Niistän, niistän, yskin ja taas vähän niistän. Yyh. Inhaa. Ja tähän kun liitetään tämä alkuraskauden kaamea väsymys ja oksetusolo niin avot. Jopas on olo auvoinen eli ei. = raato.

Mutta niin se menee, Tipusta odottaessa oli samoilla viikoilla huonon olon ekat aallot, ja sitä kesti sitten seuraavat neljä-viisi viikkoa. No kyllä se kestetään kun jokainen huonon olon aalto tarkoittaa sitä, että siellä myttyräinen on olemassa ja kasvaa. Paha olo tulee lähinnä sitten kun ruokailusta on kulunut tietty aika. Eli noin kaksi tuntia... siksi minun pitääkin syödä koko ajan.

Ensimmäinen himotus minkä nyt olen löytänyt, eli mikä vain maistuu tosi hyvälle suussani varsinkin kun huonon olon aalto iskee on sellainen kammotus kuin nuudelit. Ne aromivahvennenuudelit. Suolaa... mmmmm..... Näin aikaisin on turha vielä mennä sanomaan mitään, mutta täytyy seurata että mikä tässä raskaudessa alkaa maistumaan. Nimittäin tyttöraskauksissa olen ollut kaiken makean perään, kun taas siinä yhdessä poikaraskaudessa olin suolaisen perään.  ;)

Nyt kuumaa glögiä ja sohvalle viltin alle. Huomenna olisi kaiken huipuksi työhaastattelu sellaisessa paikassa jossa olen ollut ennenkin töissä, eli mahdollisuudet ovat ihan hyvät. Mutta huh... töihin tammikuussa?! Kääk. Juuri nyt kun olisi sellainen olo että voisi vaan völliä kotona ja kasvatella masua... Se tekisi kyllä minulle aika hyvää päästä vähäksi aikaa töihin tuulettumaan taas ennen äitiyslomaa ja kotonaolemista. Ei tulisi myöskään niin hysteerisenä kytättyä omaa raskausoloakaan kun ei olisi aikaa. Mutta tosiaan, nyt lepuuttamaan että huomenna olen aamulla virkeänä... onneksi tipunen nukahti tänään nopeasti ja jo kymmenen yli kahdeksan.

Joulumuistamisia

suklaatehtaan tuotoksia

Itsetehty joululahja: kuppi kirpputorilta, kynttilä vanhoista steariininjämistä ja sydänlangasta ja lautasella itsetehtyjä suklaatryffeleitä.

Tipun kanssa askarreltiin päiväkodin tädeille joulumuistamiset: harsopussukassa suklaakonvehteja ja hieno kortti, joka on askarreltu yhteistyössä Tipusen kanssa. :)