Elämä on nyt jotenkin taas pysähdyksissä. Häistä on selvitty ja nyt pitäisi sitten elämällään tehdä jotain. Tähän saakka olen voinut käyttää häitä tekosyynä kaikkeen... olen alkanut harkitsemaan tosiaan alanvaihtoa, haluaisin saada oppisopimuspaikan jostain ja löytää sitä kautta uuden uran. Vielä on vaan hyvin hakusessa että mikä se voisi olla...
Elämä on taas niin ristiriitaista. Haluaisin tulla raskaaksi ja samalla ajatuskin siitä ahdistaa. Jos tulisin pian raskaaksi, jättäisin työnhaun ja oppisopimusasiat nätisti taka-alalle ja jäisin kotiin tipusen kanssa. Mutta sitä kun ei voi etukäteen tietää, niin kai on mielummin koitettava ajatella eteenpäin kohti tulevaa muusta näkökulmasta.
Olen tämän viikon ollut ihan kamalan laiska. En ole saanut aikaiseksi MITÄÄN. Odottelen, että milloin se uusi tienristeys tulee eteen ja minkälaisia tienviittoja risteyksessä näkyy. Tuleeko se eteen piankin, sen kyllä haluaisin tietää. Kun elämässä ei tapahdu mitään, se saa oloni levottomaksi. Inhoan sitä odottelua, sitä että tiedän että jotain pitäisi tapahtua tai että jotain pitäisi tehdä, mutta ei ole käsitystä että mitä. Jos saisin luvalla olla laiskana kotona murehtimatta työllistymistä tai olemaan ajattelematta tulevaisuutta niin nauttisin tästä enemmän.
En kyllä yhtään tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Mutta koska en tiedä mitä tehdä, niin pitäisikö vaan nojata taaksepäin ja nauttia matkasta? Olla murehtimatta ja mennä virran mukana sinne minne elämä vie? Toisaalta koen suurta tarvetta tehdä jotain, ja haluaisin löytää taas jonkun asian mistä voisin innostua. Odottaminen ja passiivisuus ei tunnu hyvältä kun sille ei näy loppua. Jos tietäisin varmasti mitä edessä on, en olisi niin malttamaton. Mutta nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa, koittaa aktivoitua työnhaussa ja pitää vaan pää kylmänä ja olla mahdollisimman huoleton.
Jep. Sepä vasta onkin helppoa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti