hiljaista

Pahoittelen radiohiljaisuutta! Kauniit ilmat kutsuvat ulos ja jotenkin sanainen arkku on hiukan tyhjä tällä hetkellä... Asiat nyt vaan ovat. En jotenkin jaksa suuremmin ajatella mitään. Käyn töissä kirjoittamassa loppuraporttia mutta eipä hirveesti siellä ole motivaatiota olla juuri nyt. Kun omat hommat loppuu kahden (!) viikon päästä, ei hirveesti kiinnosta panostaa työhön. Kyllähän minä työni loppuun kunnialla saatan, mutta kieltämättä mieli on jo ihan kesälomilla.

Tipu täytti kaksi vuotta ja sitä juhlittiin asianmukaisin juhlallisuuksin.

Tässä pieni päivänsankari odottelee vieraita piirusteluhommissa.

Ensi viikonloppuna menen humputtelemaan koko viikonlopuksi ja sitten viikon päästä onkin se perinnöllisyyspolin aika. Vihdoin. Sitä odotan vähän kummallisin tuntein. Toisaalta pelottaa, toisaalta olen innokas tietämään lisää. Pelkään vaan pahoin, että meille tullaan sanomaan että ei me tiietä. Pelkään että ne sanoo sen voivan olla sitä tai tätä, mutta varmaksi ei voi sanoa mitään. Se olisi ärsyttävää.

No, turha kai sitä etukäteen on liikoja pohtia.

Aion ensi viikonloppuna rellestää oikein olan takaa. Kikattaa, juopotella, pukeutua hienoksi ja tanssia, juopotella, ja vaikka vielä vähän ottaa drinksua. ;) Jospa sitten se olisi viimeinen kerta vaikka sellaiseen reiluun vuoteen...