manaajakohtaus

Pikku O ei oikein diggaile kaurapuurosta. Sinnikkäästi ollaan sitä kuitenkin yritetty aina antaa koska jotenkin tuo kaurapuuro tuntuu kuuluvan tähän suomalaiseen aamu- ja iltapalameininkiin. No, tänään illalla O söi hiukan kaurapuuroa persikkasoseella ja jo siinä syödessä alkoi vähän puskea tavara ylöspäin kurkusta. No minähän en uskonut että mikään on vialla ja syötin vaan, puoliväkisin.

Ja kuinkas käy?!

Iltapesujen jälkeen rasvailujen ja vaipanlaiton lomassa tulee oksennus. Höntti vauva ei tajua kääntää päätään ja kakoo vaan selällään sitä puuroa kurkustaan. No tästä selvittiin ja sitten 45 min puuron jälkeen annoin iltamaitoa, johon sekoitin kauravelliä ajatellen että kun se kerran oksensi sitä puuroa niin on sit vähän tujumpaa... no O juo silmät ummessa melkein 170ml, nostan sen olkaani vasten ja samantien tyhjenee mahalaukku makkarin lattialle sellaisella manaajameiningillä!!!!

SWOOOOOOSH!!!

Ja tää ei oo eka kerta kun O oksentaa puuroa. Sillä siis on melko lailla refluksia, pulauttelut ja oksentelut on ihan arkipäivää meillä mut ei mitään tällaista oo normaalisti!!! JA MIKS mä taas kokeilin sitä puuroa, en tiiä!!! Ärsyttää! Voisko nyt idioottiäitikin uskoa että se ei taida sopia meidän pikkuisen pojan masulle...

OKEI. Nyt mä tajusin. Vähän käy hitaalla tää mutsi joskus. Kai me aletaan sit kiskomaan kanaa ja makaronia tai jotain muuta tuhtia sapuskaa iltaisin. Aamuunkin pitää keksiä joku sose. Joku kasvissose vois toimia...

Mut joo. Saapi nähdä millainen yö tulee kun kaverin masu on tyhjänä... huoh.

voihan... voihan... vee!

Voihan vauva ja vauvan rytmit.

Meillä on nyt jotenkin tosi hukassa päivän ruoka ja unirytmit! O herää ihan hirrrrveen aikaisin! Tänäänkin puoli kuudelta heräsi! Se herää KAKKAAMAAN. Ehkä ärsyttävintä ikinä. Maitoa on turha koittaa siinä välissä antaa kun sängystä kuuluu että: "blöblöblöblö hääääää, uguuuu, gyyyy, ba-ba-pu puppa- ppa -pa" ja niin edelleen.

No sit pikku O söi bataatti-maissisosetta aamupalaksi (joku ihmeen puuroangsti sillä menossa) puoli seitsemältä. No sit vielä maitoa ennen ekoja päiväunia mitkä alkoi jo kahdeksan aikaan. Sitten vauveli heräsi puoli kymmeneltä ja vaikutti kärttyiseltä niin päätin kaikessa tyhmydyessäni antaa sille maitovälipalan kun oli niin nälkäisen oloinen. "koska eihän kymmeneltä voi vielä syödä lounasta". Hm. No eihän se ruoka sitten maistunut kunnolla ollenkaan ja sitten taas ennen unia piti juoda melkein pari desiä maitoa.

Mä haluan tuupata tuohon lapseen RUOKAA että se nukkuis!!!

Kattelin just vanhan blogin juttuja siitä minkälainen rytmi isosiskolla aikanaan oli... sepä nukkui joka aamu kahdeksaan saakka! Voi kun tääkin nukkuis siihen seitsemään, ois täydellistä! Mut sen kakkaamisen jälkeen on ihan turha enää yrittää saada sitä nukkumaan.

Eikä näemmä auttanut sekään että laitettiin se vasta ysiltä nukkumaan illalla!.

Voi rytmi! Löytyis nyt!
Voi pikku O, ala syömään ja nukkumaan kunnolla!

Vieläkin tuntuu et elämä on yhtä sekasortoa kun se noronperkele tuli ja sekoitti kaiken! Tai sit tää johtuu vaan siitä et pikku O on vauva. Vauvoilla kun on tapana olla ei-niin-säännönmukaisia kaikissa toiminnoissaan.

Pah. Vauvat.

Nojoo. Vauvat. <3

Ulkonäkökriisi

Mä haluan laihtua. Mä haluaisin, että voisin vielä käyttää bikinejä! Mun pitäis oikeesti pudottaa 5 kiloa niin oisin samassa painossa ku ennen raskautta, mut todellisuudessa mä haluaisin pudottaa 8 kiloa! Ja haluaisin timmimmän kropan.

Mähän oon nyt aloittanut salitreenin, että käyn kaks kertaa viikossa salilla. Mut se ruokavalio. Nnnnnngggh. Miten ihmeessä mä saisin pidettyä dietin yllä kun muu perhe tarvii sitä makaroonilaatikkoa?

Ja sit iso kysymys:

Miten mä selitän mun dietin tuolle liian fiksulle pian nelivuotiaalle tytölle?! Se kysyy että miksi äiti ei syö meidän kanssa, miksi äiti ei syö samaa ruokaa. En haluaisi puhua laihduttamisesta! Jos jollain ois joku hyvä vinkki niin kuulisin mielelläni!

Kriisistä kriisiin...

Tämä on se vuosi. Se vuosi kun täytän KOLMEKYMMENTÄ. Missä vaiheessa tähän tultiin? Nuoruus meni ohi niin että hujahti! Viimeiset kymmenen vuotta ovat vain vilisseet ohi. No, onhan mulla kyllä ollut hauskaakin. Että ei mun mitään tarvitse katua että voi kun olisin elänyt nuoruuttani siten ja täten. Eletty on. Juopoteltu on. (:D) Opiskeltu ja reissattu. Kaikkea sellaista. Elämää.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen mm:
Asunut Tampereella, Korpilahdella, Jyväskylässä, Oulussa sekä nyt täällä Päijät-Hämeessä. ( Yhteensä 9 eri osoitteessa!)
Valmistunut ammattikorkeakoulusta
Tehnyt pätkätöitä
Ollut neljä ketaa raskaana, synnyttänyt kaksi lasta
Menettänyt kaksi lasta
Oppinut suremaan
Mennyt naimisiin
Oppinut olemaan äiti
Oppinut vain olemaan (nyt mä osaan sen liiankin hyvin)
Lihonut (hmph. vielä ois 5 kiloa että oisin ennen raskautta -mitoissa!)
Hankkinut auton
Opetellut uudestaan virkkaamaan ja käyttämään ompelukonetta
Vieraantunut toisista ystävistä ja lähentynyt toisten kanssa

Hmm. Mitähän muuta.

Mä oon alkanut miettimään, että mitä mä sitten haluan tehdä kun pitää palata työelämään. Mä tykkään mun ammatista hirveesti, mutta sellaista hyvää ihannetyöpaikkaa on supervaikea löytää. Ei sellaisia ole. Ellei ala yrittäjäksi. Mä olen siis kulttuurituottaja ammatiltani. Tapahtumatuotanto, lastenkulttuuri yms. on ollut mun vahvuusalueitani. Mut häitä suunnitellessani mä huomasin, että sekin oli kivaa. Harmi kun Suomessa ei vissiin oo tarvetta wedding plannereille. Mä oisin huippuhyvä sellainen.

Haluaisin myös sen oman kodin. Mieluiten talon, mutta rivariasuntokin kävis. Samoissa hinnoissa ne kyllä liikkuu täällä päin. Mutta se hanke on riippuvainen pankista. Ja jos mulla ei ole työpaikkaa mihin palata, niin antaako mikään pankki meille lainaa. Hmph.

Ja sitten, jossain tuolla aivojen uumenissa kytee pienen pieni kipuna kolmannesta lapsesta. Hyss. Mä tiedän, että se on hurja ajatuskin meidän historialla. Voisiko sitä kohtaloa uhmata? Voisiko maailmankaikkeus suoda meille muka vielä yhden terveen lapsen? Mulla on jo kaksi ihanaa, voinko mä, kehtaisinko mä haaveilla edes enempää? No, onneksi se ei kuitenkaan ole tämän ajan murhe. Sitten joskus. Ehkä. Mies ei ehkä myöskään ole samaa mieltä.... vielä. Mut sitä sitten harkitaan tarkkaan jos joskus tulee ajankohtaiseksi. Jaksaisiko sen pelon ja paniikin jälleen? Entä jos vastassa olisikin jälleen keskeytys? Miten siitä selviäisi? Alanko mä olemaan liian vanha tällaiseen? Nojaa. Jätetään se kipuna sinne aivojen perukoille ja pysyköön nyt siellä.

Ja koska mulla on lähestyvä kolmenkympin kriisi niin mä aion selättää sen hankkimalla tatuoinnin. Hah. Siitäs saat. Mut sitäpaitsi, vaikka kolmekymmentä tulee tänä vuonna täyteen niin pääni sisällä mä oon edelleen joku 25. Saa nähdä kasvanko mä koskaan.

Sapuskaa

Pikku O tykkää itsetehdyistä soseista. Tässä kuvassa kattilassa kiehuu bataattia, parsakaalia, naudanlihaa ja pieni pala sipulia. Hyvää tuli. 

herrrrrrrrrmo!

tänään ennen klo 9 isosisko ehti vetää kilarit seuraavista asioista:

"äiti MINÄ olisin halunnut soittaa päiväkotiin!" BYÄÄÄÄÄÄ--- ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! (tästä seurasi se että O alkoi itkeä ja nappasin sen syliin, sitten typy uikuttaa että MINÄ haluan sinun syliiii-IIIIIIN! YÄÄÄ! huoh. )

"Tämä t-paita on äiti liian pieni! Ääääärrr! ääää! ÄÄÄÄÄÄÄ!"

"MINÄ olisin halunnut kaataa maidon puuroon!!!!! YHYYYYYYYY!"

"Tämä voisilmä ei äiti sula tähän ollenkaan. Yääää!!!!"

"Haluan toiset tumput!!!"



"EN pue!"
"oletko sä sitten vauva joka pitää pukea"
" EN ole vauva! YÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!"



Ja sitten, kun kiehun jo ja temmon sille ipanalle kenkiä jalkaan O:n huutaessa vaunuissaan pää punaisena, niin se kysyy loukkaantuneella äänellä, että miksi sinä äiti olet tänään niin kiukkuinen....

NNNNGGGGHHH!
Milloin tämä narinavaihe loppuu?! Haluan takaisin sen 2-vuotiaan suloisen pienen tytön joka ei kiukutellut ja narissut JOKA asiasta! Hermo menee!

Ihania kirjoja

Meidän typy on saanut mummiltaan lahjaksi ihania kirjoja.Näissä seikkailee pienet puunuket, kokeshit. Kirjat on suorastaan herkullisen värisiä ja tarinoissa esitellään hauskasti japanilaista kulttuuria lapsille sopivalla tavalla. Kivat tarinat ja luukkuja ja muita yllätyksiä on kirjoissa!

Suosittelen kyllä ostamaan pienille tytöille jos tulee vastaan. :)