Nyt on muutamana päivänä ollut jotenkin tosi raskas olo. Maha tuntuu jo tosi isolta ja sellainenkin yksinkertainen asia kuin käveleminen kaupungilla on tuntunut jotenkin pahalta. Minua ei supistele mitenkään, mutta maha tuntuu PAINAVAN ihan älyttömän paljon. Se jotenkin hölskyy ja tuntuu jotenkin hankalalta. Mutta kuitenkin jaksoin eilen jumpassa olla ihan hyvin. Sanoinkin miehelle, että tuntuu, kuin tämä vauva olisi välillä tulossa täältä ulos! Toivottavasti nyt ei vielä sentään…
Outoja vihlaisuja on myös ollut, eli pari kertaa kun olen vaihtanut asentoa, kumartunut tai noussut esim. sohvalta on kohtua vihlaissut ikävästi. Ja tämä ei ole sellainen tyypillinen liitosvihlaisu tuolla alavatsalla tai nivusissa, vaan juurikin siinä kohdalla missä oletan istukan olevan. Se tietenkin saa mun villit ajatukset liikkeelle että esimerkiksi voiko istukka irrota? Pitäisikö mun olla huolissani tällaisesta äkillisestä repäisykivusta?
Poika on tosi vilkas tapaus, potkuja satelee pitkin päivää. Nyt ne on lähipäivinä tulleet melko alas, että luulen tyypin majailevan perätilassa tällä hetkellä. Kun vaan ei olisi yhtä itsepäinen kuin isosiskonsa, vaan ymmärtäisi vielä kääntyä oikein päin jossain kohtaa. Vaikka oikeastaan sama se – ei mua sektio pelota kun se on jo kerran koettu. Mieluummin ottaisin alatiesynnytyksen mutta jos olen jotain oppinut niin sen, ettei näitä asioita voi päättää etukäteen. On siis ihan turha stressata sitä asiaa.
Vaikka olo onkin välillä raskaasti raskaanaoleva, niin olen silti hyvin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Väsyttää kyllä ja olen täysin kypsä tähän kylmään ilmaan ja loskaan ja lumeen, mutta tiedän että kevät ja kesä ja äitiysloma tulevat väistämättä! Näin eilen ensimmäiset leskenlehdetkin.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
tiistai 10. huhtikuuta 2012
lauantai 7. huhtikuuta 2012
kuinka pelolla rahastetaan
Eräässä keskustelussa täällä internetin ihmeellisessä maailmassa keskusteltiin siitä, miten vanhassa patjassa saattaa olla bakteereita ja sitten vauva voi saada siitä jotain (?) ja tulee kätkytkuolema. ONNEKSI on olemassa kätkythälyttimiä!
Jep. Tai puu kaatuu päälle ulkona tai liukastut itse vauva sylissä tai kaupassa ollessa iskee superinfluenssabakteeri tai tai tai.... vaikka sun mitä. Kaikkeen varmaan löytyy ensin se "tieteellinen artikkeli" tai todeksi kerrottu tarina, jonka jälkeen yllättäen siihenkin pelkoon löytyy ratkaisu joka maksaa vain X euroa!
Kun ostat tämän laitteen niin turvaat lapsesi siltä ja tältä ja kaikelta mahdolliselta! Kai olet hyvä äiti ja haluat suojella lastasi ja antaa hänelle vain parasta?
Jos pelkää koko ajan kaikkea niin äiti varmasti tartuttaa sen pelkonsa lapseensa. Itse haluan, että lapseni tutkivat maailmaa järki päässä mutta rohkein ja avoimin mielin. Jos vanhemmat pelkäävät hysteerisesti koko ajan kaikkea (älä juokse ettet liukastu, älä kiipeä ettet putoa, älä katso, älä koske, älä pistä suuhun, älä sitä tätä tota) niin, eikö se pelko tartu siihen lapseenkin?
Eihän sitä voi elää elämäänsä peläten kaikkea koko ajan. Jos pelkäisin kaikkea sitä, mitä lapselleni voi tapahtua, tulisin hulluksi. Eikä elämää voi elää niin. Milloin sitä ehtii nauttia elämästä jos koko ajan pelkää? Ja tuoreita äitejä pelotellaan sitten niillä kaikilla mahdollisuuksilla ja vakuutetaan, että osta tämä niin ostat itsellesi mielenrauhan ja lapsellesi tulevaisuuden.
Jep. Tai puu kaatuu päälle ulkona tai liukastut itse vauva sylissä tai kaupassa ollessa iskee superinfluenssabakteeri tai tai tai.... vaikka sun mitä. Kaikkeen varmaan löytyy ensin se "tieteellinen artikkeli" tai todeksi kerrottu tarina, jonka jälkeen yllättäen siihenkin pelkoon löytyy ratkaisu joka maksaa vain X euroa!
Kun ostat tämän laitteen niin turvaat lapsesi siltä ja tältä ja kaikelta mahdolliselta! Kai olet hyvä äiti ja haluat suojella lastasi ja antaa hänelle vain parasta?
Jos pelkää koko ajan kaikkea niin äiti varmasti tartuttaa sen pelkonsa lapseensa. Itse haluan, että lapseni tutkivat maailmaa järki päässä mutta rohkein ja avoimin mielin. Jos vanhemmat pelkäävät hysteerisesti koko ajan kaikkea (älä juokse ettet liukastu, älä kiipeä ettet putoa, älä katso, älä koske, älä pistä suuhun, älä sitä tätä tota) niin, eikö se pelko tartu siihen lapseenkin?
Eihän sitä voi elää elämäänsä peläten kaikkea koko ajan. Jos pelkäisin kaikkea sitä, mitä lapselleni voi tapahtua, tulisin hulluksi. Eikä elämää voi elää niin. Milloin sitä ehtii nauttia elämästä jos koko ajan pelkää? Ja tuoreita äitejä pelotellaan sitten niillä kaikilla mahdollisuuksilla ja vakuutetaan, että osta tämä niin ostat itsellesi mielenrauhan ja lapsellesi tulevaisuuden.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Yli puolenvälin!
Tänään raskautta on kestänyt 21 viikkoa. Vauva liikkuu pitkin päivää ja potkiskelee hellästi ja tiheään tahtiin. Olo on melko hyvä, mitään suurempia kremppoja ei närästystä lukuunottamatta juuri nyt ole. Lonkissa lonksuu, ainakin zumbic-tunnilla huomasin että sieltä kuuluu lonks klonks, mutta kipeää ei tee. Kai ne vaan on vähän löysällä...
Satuin erään keskustelun kautta löytämään tieni kurkkaamaan tällaista blogia, jossa kolmosvauvat olivat syntyneet rv 25. Voi hurja miten pieniä ne olivatkaan, mutta selvisivät kaikki. Ajatella, meillä tuohon raskausviikkojen määrään on enää muutama viikko! Tietysti toivon, että poika pysyy hyvin tiukasti masussa sinne elokuulle saakka, ennen sitä ei parane nokkaansa näyttää kohdun tällä puolen. Mutta lähinnä ajatus siitä, että muutaman viikon päästä tälläkin lapsella olisi pienet mahdollisuudet selvitä on jotenkin hurja.
Mutta rakenneultran jälkeen on pelko kyllä suurimmaksi osaksi haihtunut. En kuulostele joka päivä vauvan liikkeitä (ei tarvitse kun tyyppi on sen verran vilkas tapaus) ja hankin jo mielelläni vauvan tarvikkeita valmiiksi ja mietin muutenkin tulevaa.
Alan uskomaan siihen, että meistä oikeasti on tulossa nelihenkinen perhe! Ihanaa!
Ollaan jo alettu vaivihkaa miettimään lapselle nimeäkin. Kylläpäs poikien nimet onkin vaikeita, ei meinaa löytyä sellaista mikä miellyttäisi!
Väsyneenä, kyrsiintyneenä tähän lumeen mutta muuten hyvällä mielellä.
rv 21+0
Satuin erään keskustelun kautta löytämään tieni kurkkaamaan tällaista blogia, jossa kolmosvauvat olivat syntyneet rv 25. Voi hurja miten pieniä ne olivatkaan, mutta selvisivät kaikki. Ajatella, meillä tuohon raskausviikkojen määrään on enää muutama viikko! Tietysti toivon, että poika pysyy hyvin tiukasti masussa sinne elokuulle saakka, ennen sitä ei parane nokkaansa näyttää kohdun tällä puolen. Mutta lähinnä ajatus siitä, että muutaman viikon päästä tälläkin lapsella olisi pienet mahdollisuudet selvitä on jotenkin hurja.
Mutta rakenneultran jälkeen on pelko kyllä suurimmaksi osaksi haihtunut. En kuulostele joka päivä vauvan liikkeitä (ei tarvitse kun tyyppi on sen verran vilkas tapaus) ja hankin jo mielelläni vauvan tarvikkeita valmiiksi ja mietin muutenkin tulevaa.
Alan uskomaan siihen, että meistä oikeasti on tulossa nelihenkinen perhe! Ihanaa!
Ollaan jo alettu vaivihkaa miettimään lapselle nimeäkin. Kylläpäs poikien nimet onkin vaikeita, ei meinaa löytyä sellaista mikä miellyttäisi!
Väsyneenä, kyrsiintyneenä tähän lumeen mutta muuten hyvällä mielellä.
rv 21+0
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Lapset turvaan
Taas ammuskeluja koulussa.
Vakuutun yhä enemmän ja enemmän siitä, että haluan laittaa lapseni yksityiseen kouluun. En usko, että opetus yksityisessä koulussa on yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin normaalissakaan julkisessa koulussa, mutta ehkä siellä olisi vähemmän näitä hulluja?
Mitä enemmän näitä sattuu, sitä enemmän mua pelottaa laittaa tuota lastani kouluun. Haluan, että hän saa käydä koulua rauhassa, olla lapsi rauhassa ilman pelkoja tällaisista hulluista. Ja minä pelkään!
Olkoon vain porvarillista, olkoon mitä hyvänsä, mutta jos niillä koulumaksuilla saan lapselleni hiukan enemmän turvaa niin en epäröi hetkeäkään. Vakavassa harkinnassa on meillä Steiner-koulu. Pedagogiikka uppoaa tällaiseen semihihhuliin hyvin. Luonto, taito- ja taideaineiden arvostus, yksilöllisyys, turvallisuus. Siinä avainsanoja jotka iskevät meikäläiseen.
Kohta sitä vois alkaa hakemusta rustailemaan...
Vakuutun yhä enemmän ja enemmän siitä, että haluan laittaa lapseni yksityiseen kouluun. En usko, että opetus yksityisessä koulussa on yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin normaalissakaan julkisessa koulussa, mutta ehkä siellä olisi vähemmän näitä hulluja?
Mitä enemmän näitä sattuu, sitä enemmän mua pelottaa laittaa tuota lastani kouluun. Haluan, että hän saa käydä koulua rauhassa, olla lapsi rauhassa ilman pelkoja tällaisista hulluista. Ja minä pelkään!
Olkoon vain porvarillista, olkoon mitä hyvänsä, mutta jos niillä koulumaksuilla saan lapselleni hiukan enemmän turvaa niin en epäröi hetkeäkään. Vakavassa harkinnassa on meillä Steiner-koulu. Pedagogiikka uppoaa tällaiseen semihihhuliin hyvin. Luonto, taito- ja taideaineiden arvostus, yksilöllisyys, turvallisuus. Siinä avainsanoja jotka iskevät meikäläiseen.
Kohta sitä vois alkaa hakemusta rustailemaan...
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Puolivälissä
Toisiin aiheisiin...
Olen puolivälissä raskautta. Voitteko uskoa? Mä en. En jotenkin uskonut silloin joulukuussa kun itsenäisyyspäivänä ne kaksi viivaa ilmestyi testiin, että olisin vielä tässä. Että ihan oikeasti meille odotetaan lasta, ja tällä kertaa ihan todella!
Mieli karkailee töissä jatkuvasti muualle. On jotenkin tosi vaikeaa keskittyä töihin, ja vielähän sitä tässä olisi muutama kuukausi jäljellä ennen lomailuja... Kunhan kevät pääsee kunnolla vauhtiin niin eiköhän se siittä taas. Mut jotenkin energiat on vähissä - aaamulla kun herää olen aina väsynyt. Pitkin päivää vaan haukottelen, vaikka oisin nukkunutkin ihan hyvin. Nyt olenkin onneksi nukkunut ihan ok, en ole hirveesti heräillyt öisin.
Vointi on aika hyvä. Masu on söpö pieni pallukka, ei vielä liikaa edessä. Liitoskipuja ei vielä pahemmin ole, joinain öinä kyllä vähän särkee lantiota, mutta ei mitään kovin vakavaa vielä. Vauva liikkuu kiitettävästi, potkuja tuntuu joka päivä. :) Närästys on tullut jäädäkseen, kahvi ja omenamehu yhdet niistä pahimmista. Mutta vielä sekin on siedettävää niin en ole niistäkään luopunut...
Painoa on tullut raskauden alusta tähän päivään sellaiset 5 kiloa kaiketi, saman verran tuli Typystäkin aikanaan. Kokonaissaldo typystä oli silloin 15 kiloa, toivottavasti tässäkin tapauksessa ollaan suurinpiirtein samoilla linjoilla.
Kävelyssä alkaa jo huomaamaan raskauden. Kuvittelen käveleväni nopeasti, mutta kaikki menee musta ohi kaupungilla. :D Liian kovaa jos kävelee, niin alkaa tuntumaan tuolla lantionseudulla ja pienenä kiristyksen tunteena masussa. Varsinaisia harkkasupistuksia on tullut muutamia, ei mitään mainitsemisen arvoisia.
Mutta tässä sitä ollaan. Puolivälissä. "About 139 days to go" sanoo mun laskurini. Noin neljä ja puoli kuukautta. Hiphei! Kolmisen kuukautta töitä, jesh.
Tänään rv 20+1
Mitä lapselle näillä viikoilla tapahtuu? Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa täältä.
Olen puolivälissä raskautta. Voitteko uskoa? Mä en. En jotenkin uskonut silloin joulukuussa kun itsenäisyyspäivänä ne kaksi viivaa ilmestyi testiin, että olisin vielä tässä. Että ihan oikeasti meille odotetaan lasta, ja tällä kertaa ihan todella!
Mieli karkailee töissä jatkuvasti muualle. On jotenkin tosi vaikeaa keskittyä töihin, ja vielähän sitä tässä olisi muutama kuukausi jäljellä ennen lomailuja... Kunhan kevät pääsee kunnolla vauhtiin niin eiköhän se siittä taas. Mut jotenkin energiat on vähissä - aaamulla kun herää olen aina väsynyt. Pitkin päivää vaan haukottelen, vaikka oisin nukkunutkin ihan hyvin. Nyt olenkin onneksi nukkunut ihan ok, en ole hirveesti heräillyt öisin.
Vointi on aika hyvä. Masu on söpö pieni pallukka, ei vielä liikaa edessä. Liitoskipuja ei vielä pahemmin ole, joinain öinä kyllä vähän särkee lantiota, mutta ei mitään kovin vakavaa vielä. Vauva liikkuu kiitettävästi, potkuja tuntuu joka päivä. :) Närästys on tullut jäädäkseen, kahvi ja omenamehu yhdet niistä pahimmista. Mutta vielä sekin on siedettävää niin en ole niistäkään luopunut...
Painoa on tullut raskauden alusta tähän päivään sellaiset 5 kiloa kaiketi, saman verran tuli Typystäkin aikanaan. Kokonaissaldo typystä oli silloin 15 kiloa, toivottavasti tässäkin tapauksessa ollaan suurinpiirtein samoilla linjoilla.
Kävelyssä alkaa jo huomaamaan raskauden. Kuvittelen käveleväni nopeasti, mutta kaikki menee musta ohi kaupungilla. :D Liian kovaa jos kävelee, niin alkaa tuntumaan tuolla lantionseudulla ja pienenä kiristyksen tunteena masussa. Varsinaisia harkkasupistuksia on tullut muutamia, ei mitään mainitsemisen arvoisia.
Mutta tässä sitä ollaan. Puolivälissä. "About 139 days to go" sanoo mun laskurini. Noin neljä ja puoli kuukautta. Hiphei! Kolmisen kuukautta töitä, jesh.
Tänään rv 20+1
Mitä lapselle näillä viikoilla tapahtuu? Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)