Tänään on lapsettomien lauantai. Toivon kaikesta sydämestäni, että kaikki lapsettomuudesta kärsivät saisivat haaveensa todeksi ja saisivat kantaa lasta kohdussaan, sylissään ja sydämessään. Jos minulla olisi valtaa, soisin sen jokaiselle.
Seuraan lapsettomien blogeja jonkun verran, olen seurannut itseasiassa aina ensimmäisestä raskaudenkeskeytyksestä lähtien. Vaikka en samassa tilanteessa ole koskaan ollutkaan, sain pahoina hetkinä paljon lohtua näistä blogeista. Kun kaipuu lapseen on suuri, sitä kaipaa vertaistukea ja tietoa siitä, että ei ole toiveidensa kanssa yksin.
Sitä kaipuun ja tuskan määrää ei kukaan muu voi tietää kuin itse oikeasti lapsettomuudesta kärsivä, mutta me muut voimme yrittää ymmärtää ja olla tukena. Ja muistaa, että utelut lastenhankinnasta voivat satuttaa hyvin syvältä keskustelukumppania. Siksi on parempi jättää se keskustelunaihe vähemmälle, ja unohtaa utelut tuoreelta pariskunnalta niistä pikkujalkojen tepsutuksesta.
Olen äärettömän kiitollinen omasta pienestä tyttärestäni ja mahassa potkivasta tulokkaasta.
Äärettömän kiitollinen.
1 kommentti:
Minusta on Elina jotenkin kovin lohdullista lukea blogiasi, kurkistaa tätä kautta elämääsi. Olen toivonut puolestasi parasta mahdollista tämän raskautesi alusta alkaen ja olen kovin onnellinen, että kaikki on mennyt hyvin. Vaikka en edes tunne sinua.
Minulle merkitsee paljon tuo, mitä kirjoitit. Se, että joku toinen osoittaa tukea ja haluaa ymmärtää. Ylipäätään ihmisten välisessä kanssakäymisessä olisi niin paljon helpompaa, jos erilaiset ihmiset edes yrittäisivät ymmärtää toisenlaista elämää, toisenlaisia murheita, toisenlaisia iloja.
En pysty kuvittelemaankaan, mitä sinä olet kokenut elämässäsi. Mutta pystyn sanomaan, että minä kuulen, mitä sinä kerrot, kuulen sinun tarinasi. Ja nämä tarinat ovat tärkeitä. Kiitos, että olet jakanut omaasi ja että olen saanut tutustua siihen täällä. <3
Lähetä kommentti