38+0

Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Eilisen sisätutkimuksen jäljiltä koko illan jomotteli ja tulipa niitä kipeähköjä suppareitakin yötä myöten. Yhdessä kohtaa ihan säännöllisestikin. Kunnes ne loppuivat yöllä. Ja tänään  - ei mitään. Pah.

Tule jo vauva!!!
En olis uskonut sanovani näin mutta: haluaisin jo synnyttää, kiitos.

Terveiset äitiyspolilta!!

rv 37+6
painoarvio tällä hetkellä 3560 g.

Kahdelle sormelle auki, kanavaa noin 1 cm jäljellä. =)
Et hyvältä vaikuttaa!

Kattoi myös tuon lantion ja sanoi että hyvin mahtuu vauva tulemaan, ei mitään ihmeellistä siellä. Sattui se ronkkiminen ihan kunnolla, mut hyvä vaan!!! Ehkä se tästä sit vielä vähän vauhdittuis...

Toi vauvan koko mua ensin säikäytti mut sit se lääkäri näytti niitä käyriä että ihan keskikäyrällä menee. :) Reisiluu ja maha pikkasen muita mittoja isompia, mut se on vaan vauvan ominaisuus.Muistelen, että Typyn  rakenneultrassa silloin mitattiin se reisi niin sekin oli raskausviikkoja edellä, et mä luulen että meidän lapsilla vaan on pitkät reiret. ;)

Mukavasti jäi supistelemaan tuon kohdunkaulan ronkkimisen jälkeen.... eipä sitä tiedä vaikka jo tällä viikolla pääsis synnyttämään!!!

Sokereista rasittunut

En ole! Eli kaikki arvot olivat raja-arvojen alla, eli ei rheittoja sokeriarvoissa eikä mitään viitteitä raskausdiabetekseen. Jiihaa! Sen kunniaksi söin iiiison palan mansikkarahkatorttua!!!

Maanantaina on vielä kontrolliaika polilla, joten pääsen vielä näkemään miten poika kasvaa. Ja toivottavasti kohdunsuuntilanne tarkistetaan myös ronskeilla otteilla niin että saadaan vaikka vähän meininkiä aikaiseksi...


Näillä tiedoilla on kiva lähteä viikonlopun viettoon!!!

*

Kun poika tuodaan kotiin

Hänet puetaan näihin vaatteisiin. No, puuvillapukuun jos on viileää.
Ja jos on vielä viileämpää niin heitetään vielä kaukalon päälle viltti.

Täysiaikainen

Se on 37+0, eli hurraa hurraa! Kuulkaa kaikki kansa: vauva on täysiaikainen! Saat tulla poikaseni maailmaan - tervetuloa vaan!! Äiti ja isi ja hyvin malttamaton isosisko sinua täällä jo odottelee...

Mutta tiedetään.
Vielä kolme viikkoa laskettuun aikaan.
Ja mahdollisesti vielä pari viikkoa yli.

Vaikka synnytys mua jännittää niin täytyy sanoa että just nyt mä alan oikeesti ODOTTAMAAN sitä.

Poika puskee ihan hirveesti tuolla mahassa. Venyttää ja mönkii. Tekee suorastaan ilkeetä ja sattuu... tarkistelen illalla suihkun jälkeen onko mustelmia jossain kun se niin kovaa punkee ulos noita raajojaan.

Positiivista: mönkiminen saa usein aikaiseksi supistuksia. Tänään tullut jo aika tiuhaan niitä, kivuttomia mutta tiukkoja. Jes jes. Hyvä että edes JOTAIN, vaikka juu juu, tiedetään - ne ei välttämättä merkkaa vielä mitään mihinkään suuntaan.

Alapään vuoto-osastokin on muuttunut eilisen ja tämän päivän aikana hiukan normaalia limaisemmaksi ja venyvämmäksi... hyvä merkki sekin. Ainakin jotain tapahtuu, ja ehkä tämä lapsi oikeasti tulee täältä ulos ihan itsekseenkin vielä!

Nyt kun selviän kunnialla torstain sokerirasituksesta ja jospa maanantaina äippäpolin kontrollissa ne runnois vähän kovemmalla kädellä tuon sisätutkimuksen... ensi viikko vois olla oikein hyvä viikko vaikka syntyä.

Kuulitkos poikaseni?

Neuvolakuulumiset rv 36+6

Painonmuutos + 921 (öhöm)
turvotus + -
RR 110/77
Pissa puhdas
hemppa: 120
Sf 33 (supisti kyl vähän samaan aikaan et voi olla syy suurehkoon mittaan)
Lapsiveden määrä N
Tarjonta RT
Syke 168
Liikkeet ++

Ei ollu oma terkka tällä kertaa ja sitä nauratti kauheesti kun poika ei rauhoittunut ollenkaan. Koko ajan mylläs menemään... :D Sykkeetkin oli koko ajan tuolla jossain 170 paremmalla puolella...

Ja sit koko ajan tuli supistuksia, ei siis kipeitä supistuksia, mut tän terkan mielestä mä en enää mee seuraavaan neuvolaan kahen viikon päästä... et oon muka synnyttänyt ennen sitä. :D Mä en nyt ihan ehkä uskois... ja sit se sanoi että vauva kun on jo kolmikiloinen niin hyvin voi jo tulla jos on tullakseen että siitä vaan kuuraamaan lattioita. =)

Pää tosi alhaalla mutta ei kiinnittynyt, sen verran vielä pääsee kääntyilemään ja kierimään. :)
Et kaikki on niinkuin pitääkin...

Torstaina sokerirasitukseen. Puuh. :/

vaikka ulisen

Mä olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että mulla on hyvin eläväinen vauva masussa. Ja että mulla ylipäänsä on vauva masussa, todennäköisesti terve lapsi. Ja tiedän, että on vaikeaa kuunnella näitä loppuraskauden valituksia, varsinkin jos toivoisi itse olevansa samassa tilanteessa. Muistan sen nimittäin varsin hyvin kun ystäväni oli raskaana ja itse olin juuri menettänyt lapseni ja hän valitteli kovaan ääneen kipujaan ja olojaan. Muistan ajatelleeni että voisiko se olla hiljaa kun mähän ottaisin mielelläni ne kaikki vaivat ja krempat.... jos vain saisin sen vauvani takaisin!

Kuitenkin elämä kulkee polkujaan, eikä se loppuraskauden kipuilu ja ahdistus ole yhtään sen lievempi minullakaan, vaikka kuinka olen kokenut menetyksiä ja vaikka kuinka olen kiitollinen tästä raskaudesta. Silti siihen lantioon särkee yöllä ihan tuhottomasti, silti ahdistaa ja silti toivon että saisin tämän pian syliini.

Joten, vaikka täällä nyt valitan ja ulisenkin väsymystäni ja kipujani, tietänette että olen äärettömän onnellinen ollessani tässä tilanteessa juuri nyt. Mutta raskautta ei kutsuta sillä nimellä huvin vuoksi - tämä on joskus todella raskasta. Varsinkin nyt kun on jo yksi tiitiäinen hoivattavana ja ei voi levätä aina kun haluaa...

Mutta todella onnellinen olen kun poika on maailmassa. Noin kolmen viikon sisään... hui!!! Hui!!!!! HUI!!!! :D :D

*