Taas ammuskeluja koulussa.
Vakuutun yhä enemmän ja enemmän siitä, että haluan laittaa lapseni yksityiseen kouluun. En usko, että opetus yksityisessä koulussa on yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin normaalissakaan julkisessa koulussa, mutta ehkä siellä olisi vähemmän näitä hulluja?
Mitä enemmän näitä sattuu, sitä enemmän mua pelottaa laittaa tuota lastani kouluun. Haluan, että hän saa käydä koulua rauhassa, olla lapsi rauhassa ilman pelkoja tällaisista hulluista. Ja minä pelkään!
Olkoon vain porvarillista, olkoon mitä hyvänsä, mutta jos niillä koulumaksuilla saan lapselleni hiukan enemmän turvaa niin en epäröi hetkeäkään. Vakavassa harkinnassa on meillä Steiner-koulu. Pedagogiikka uppoaa tällaiseen semihihhuliin hyvin. Luonto, taito- ja taideaineiden arvostus, yksilöllisyys, turvallisuus. Siinä avainsanoja jotka iskevät meikäläiseen.
Kohta sitä vois alkaa hakemusta rustailemaan...
perjantai 30. maaliskuuta 2012
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Puolivälissä
Toisiin aiheisiin...
Olen puolivälissä raskautta. Voitteko uskoa? Mä en. En jotenkin uskonut silloin joulukuussa kun itsenäisyyspäivänä ne kaksi viivaa ilmestyi testiin, että olisin vielä tässä. Että ihan oikeasti meille odotetaan lasta, ja tällä kertaa ihan todella!
Mieli karkailee töissä jatkuvasti muualle. On jotenkin tosi vaikeaa keskittyä töihin, ja vielähän sitä tässä olisi muutama kuukausi jäljellä ennen lomailuja... Kunhan kevät pääsee kunnolla vauhtiin niin eiköhän se siittä taas. Mut jotenkin energiat on vähissä - aaamulla kun herää olen aina väsynyt. Pitkin päivää vaan haukottelen, vaikka oisin nukkunutkin ihan hyvin. Nyt olenkin onneksi nukkunut ihan ok, en ole hirveesti heräillyt öisin.
Vointi on aika hyvä. Masu on söpö pieni pallukka, ei vielä liikaa edessä. Liitoskipuja ei vielä pahemmin ole, joinain öinä kyllä vähän särkee lantiota, mutta ei mitään kovin vakavaa vielä. Vauva liikkuu kiitettävästi, potkuja tuntuu joka päivä. :) Närästys on tullut jäädäkseen, kahvi ja omenamehu yhdet niistä pahimmista. Mutta vielä sekin on siedettävää niin en ole niistäkään luopunut...
Painoa on tullut raskauden alusta tähän päivään sellaiset 5 kiloa kaiketi, saman verran tuli Typystäkin aikanaan. Kokonaissaldo typystä oli silloin 15 kiloa, toivottavasti tässäkin tapauksessa ollaan suurinpiirtein samoilla linjoilla.
Kävelyssä alkaa jo huomaamaan raskauden. Kuvittelen käveleväni nopeasti, mutta kaikki menee musta ohi kaupungilla. :D Liian kovaa jos kävelee, niin alkaa tuntumaan tuolla lantionseudulla ja pienenä kiristyksen tunteena masussa. Varsinaisia harkkasupistuksia on tullut muutamia, ei mitään mainitsemisen arvoisia.
Mutta tässä sitä ollaan. Puolivälissä. "About 139 days to go" sanoo mun laskurini. Noin neljä ja puoli kuukautta. Hiphei! Kolmisen kuukautta töitä, jesh.
Tänään rv 20+1
Mitä lapselle näillä viikoilla tapahtuu? Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa täältä.
Olen puolivälissä raskautta. Voitteko uskoa? Mä en. En jotenkin uskonut silloin joulukuussa kun itsenäisyyspäivänä ne kaksi viivaa ilmestyi testiin, että olisin vielä tässä. Että ihan oikeasti meille odotetaan lasta, ja tällä kertaa ihan todella!
Mieli karkailee töissä jatkuvasti muualle. On jotenkin tosi vaikeaa keskittyä töihin, ja vielähän sitä tässä olisi muutama kuukausi jäljellä ennen lomailuja... Kunhan kevät pääsee kunnolla vauhtiin niin eiköhän se siittä taas. Mut jotenkin energiat on vähissä - aaamulla kun herää olen aina väsynyt. Pitkin päivää vaan haukottelen, vaikka oisin nukkunutkin ihan hyvin. Nyt olenkin onneksi nukkunut ihan ok, en ole hirveesti heräillyt öisin.
Vointi on aika hyvä. Masu on söpö pieni pallukka, ei vielä liikaa edessä. Liitoskipuja ei vielä pahemmin ole, joinain öinä kyllä vähän särkee lantiota, mutta ei mitään kovin vakavaa vielä. Vauva liikkuu kiitettävästi, potkuja tuntuu joka päivä. :) Närästys on tullut jäädäkseen, kahvi ja omenamehu yhdet niistä pahimmista. Mutta vielä sekin on siedettävää niin en ole niistäkään luopunut...
Painoa on tullut raskauden alusta tähän päivään sellaiset 5 kiloa kaiketi, saman verran tuli Typystäkin aikanaan. Kokonaissaldo typystä oli silloin 15 kiloa, toivottavasti tässäkin tapauksessa ollaan suurinpiirtein samoilla linjoilla.
Kävelyssä alkaa jo huomaamaan raskauden. Kuvittelen käveleväni nopeasti, mutta kaikki menee musta ohi kaupungilla. :D Liian kovaa jos kävelee, niin alkaa tuntumaan tuolla lantionseudulla ja pienenä kiristyksen tunteena masussa. Varsinaisia harkkasupistuksia on tullut muutamia, ei mitään mainitsemisen arvoisia.
Mutta tässä sitä ollaan. Puolivälissä. "About 139 days to go" sanoo mun laskurini. Noin neljä ja puoli kuukautta. Hiphei! Kolmisen kuukautta töitä, jesh.
Tänään rv 20+1
Mitä lapselle näillä viikoilla tapahtuu? Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa täältä.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
höyryn laskeuduttua
Nyt mua jäi vaivamaan tuo alempi teksti...
Kyllähän meidänkin tyttö kiukuttelee ja uhmaa kuten tuon ikäisen kuuluukin. Ja joillain lapsilla se uhma on todella voimakasta ja uskon, että vanhemmat eivät aina kaikkeen jaksa puuttuakkaan. Kotioloissa olenkin sitä mieltä, että ihan jokaiseen lasten väliseen kinaan ei tarvitse puuttua vaan lapset saavat opetella itsekin sitä ristiriitatilanteiden ratkomista. Mutta...
Kyllä lapsen töykeään käytökseen pitää puuttua. Tönimiset, kiusaamiset, tavaroiden ottaminen toiselta (tai pelin valtaaminen ) on sellaisia asioita, mihin vanhempien pitää puuttua jos ei lapsi itse osaa toimia sellaisissa tilanteissa.
Ei mekään mitään täydellisiä vanhempia olla mutta osataan sentään opettaa meidän lapselle sosiaalisia taitoja.Nih.
Kyllähän meidänkin tyttö kiukuttelee ja uhmaa kuten tuon ikäisen kuuluukin. Ja joillain lapsilla se uhma on todella voimakasta ja uskon, että vanhemmat eivät aina kaikkeen jaksa puuttuakkaan. Kotioloissa olenkin sitä mieltä, että ihan jokaiseen lasten väliseen kinaan ei tarvitse puuttua vaan lapset saavat opetella itsekin sitä ristiriitatilanteiden ratkomista. Mutta...
Kyllä lapsen töykeään käytökseen pitää puuttua. Tönimiset, kiusaamiset, tavaroiden ottaminen toiselta (tai pelin valtaaminen ) on sellaisia asioita, mihin vanhempien pitää puuttua jos ei lapsi itse osaa toimia sellaisissa tilanteissa.
Ei mekään mitään täydellisiä vanhempia olla mutta osataan sentään opettaa meidän lapselle sosiaalisia taitoja.Nih.
Kiltin tytön syndrooma
Haluan kertoa tähän pienen tarinan lastenkasvatuksesta.
Eilen oltiin ravintolassa syömässä ja ruokaa odotellessa meidän tyttö, kohta 3-v, pelasi sitä sellaista lasten kosketusnäyttöpeliä ihan rauhassa ja nätisti, niin eikös siihen änkeä joku ehkä samanikäinen tai hiukan nuorempi poika joka menee kesken toisen pelin sörkkimään! Typy alkaa itkemään ja harmistuu kun peli menee kesken ja koska pojan vanhemmat ei kiinnitä asiaan mitään huomiota, (ylläri!) niin menen ojentamaan tätä vierasta lasta. Sanon, että anna nyt Typyn pelata loppuun niin sitten on sinun vuoro, voitte vuorotellen pelata. Mutta tää poika ei vaan tajua. Mua niin RISOO lapset joilla ei ole mitään käytöstapoja TAI jos vanhemmat ei viitsi vaivautua edes niitä opettamaan. Jos mun lapsi menee tekemään jotain tuollaista niin kyllä minä komennan ja opastan että miten toimitaan. Hitto kun ärsytti.
Mikä siinä on, että jotkut lapset ei vaan tajua? Kyllä mä ymmärrän että lapsia on eri luonteisia, mutta jos tuollainen käytös on sen niin ihanan "kotikasvatuksen" tulos niin kannustan kyllä kaikkia viemään lapsensa päiväkotiin että oppivat miten ollaan muiden lasten kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sitten niistä kasvaa kotona juuri tuollaisia juntteja, joiden vanhemmat eivät joko viitsi tai osaa opastaa lapsiaan toimimaan muiden ihmisten kanssa.
Sitten tietysti on vielä se, että meidän tyttö on tosi kiltti ja vaikka itse sanonkin, myös aika fiksu ikäisekseen. Hän on puhunut pitkiä lauseita jo kaksivuotiaasta saakka ja on kielellisesti lahjakas. Hän ehkä joskus vaikuttaa ikäistään vanhemmalta, varsinkin kun verrataan samanikäisiin poikiin, joilla esimerkiksi joskus puheen kehitys tulee vähän hitaammin. Typy hermostuu jos leikkikaveri ei tajua mitä hän sanoo, eikä ymmärrä että miksi joku toinen lapsi ei vastaa hänelle. Tämä pelin keskeyttänyt poika ei osannut vielä paljon puhua. Kun selitin, että miten voitte vuorotellen pelata, poika sanoi vaan että "too" ihan kuin ymmärtäisi, mutta jatkoi vaan pelin sorkkimista eikä tehnyt elettäkään mennäkseen siksi aikaa sivuun, että Typy saisi pelata pelinsä loppuun. En tiedä, ehkä poika oli vaan juntti ja vailla käytöstapoja, tai sitten hänellä oli puheen viivästymän lisäksi joku vaikeus ymmärtää puhetta. Sama se, mutta miksi pojan vanhemmat eivät kiinnittäneet asiaan mitään huomiota? Hmph.
Tällaisissa tilanteissa minussa herää aina vähän sellainen tiikeriäiti. Kukaan junttieinari ei tallo meidän kiltin tytön varpaille vain siksi, että hän on KILTTI ja osaa käyttäytyä nätisti muiden lasten seurassa. Lopputuloshan oli se, että Typy tuli suu mutrussa istumaan meidän kanssa pöytään ja tämä junttieinari sai pelin itselleen kun sen valtasi. Jos mulla ois enemmän pokkaa, oisin napannut poikaa kiinni ja siirtänyt sivuun siksi aikaa että saan selitettyä mitä tarkoittaa pelataan vuorotellen. Koska ilmeisesti pojan vanhemmat eivät sitä ole lapselleen opettaneet. Murh.
En halua, että meidän lapselle tulee se kiltin tytön syndrooma. Mutta rakastan sitä, että meidän tyttö on oikeasti kiltti, sosiaalinen ja osaa käyttäytyä. Miten selittää kiltille tytölle, että kaikki eivät vaan ole kilttejä... ja miten opastaa toimimaan tilanteessa, jossa tulee syrjäytetyksi vain sen vuoksi, että ei ole tarpeeksi agressiivinen vaatiakseen itselleen asioita? En halua opettaa, että agressiivisuudella ja töykeydellä saavutetaan asioita. Miten opettaa lastaan pitämään puolensa ilman, että tarvitsee luopua siitä kiltteydestä?
No, niin kauan kun Typy on vielä pieni, aion käyttää äitinä tätä "tiikeriäiti"-ominaisuuttani reilusti ja pitää lapseni puolia. Aion myös jatkossa pistää muidenkin lapset kuriin jos niiden vanhemmat ei sitä tee.
Kylä kasvattaa ja silleen...
*muoks
Korjaan nyt tännekin vielä että lapset eivät ole juntteja vaan niiden vanhemmat usein on... lapsi on aina lapsi ja niillä on uhmaa ja niillä on vaikka mitä mut vahemmilla ei ole syytä sivuuttaa lastensa huonoa käytöstä.
Eilen oltiin ravintolassa syömässä ja ruokaa odotellessa meidän tyttö, kohta 3-v, pelasi sitä sellaista lasten kosketusnäyttöpeliä ihan rauhassa ja nätisti, niin eikös siihen änkeä joku ehkä samanikäinen tai hiukan nuorempi poika joka menee kesken toisen pelin sörkkimään! Typy alkaa itkemään ja harmistuu kun peli menee kesken ja koska pojan vanhemmat ei kiinnitä asiaan mitään huomiota, (ylläri!) niin menen ojentamaan tätä vierasta lasta. Sanon, että anna nyt Typyn pelata loppuun niin sitten on sinun vuoro, voitte vuorotellen pelata. Mutta tää poika ei vaan tajua. Mua niin RISOO lapset joilla ei ole mitään käytöstapoja TAI jos vanhemmat ei viitsi vaivautua edes niitä opettamaan. Jos mun lapsi menee tekemään jotain tuollaista niin kyllä minä komennan ja opastan että miten toimitaan. Hitto kun ärsytti.
Mikä siinä on, että jotkut lapset ei vaan tajua? Kyllä mä ymmärrän että lapsia on eri luonteisia, mutta jos tuollainen käytös on sen niin ihanan "kotikasvatuksen" tulos niin kannustan kyllä kaikkia viemään lapsensa päiväkotiin että oppivat miten ollaan muiden lasten kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sitten niistä kasvaa kotona juuri tuollaisia juntteja, joiden vanhemmat eivät joko viitsi tai osaa opastaa lapsiaan toimimaan muiden ihmisten kanssa.
Sitten tietysti on vielä se, että meidän tyttö on tosi kiltti ja vaikka itse sanonkin, myös aika fiksu ikäisekseen. Hän on puhunut pitkiä lauseita jo kaksivuotiaasta saakka ja on kielellisesti lahjakas. Hän ehkä joskus vaikuttaa ikäistään vanhemmalta, varsinkin kun verrataan samanikäisiin poikiin, joilla esimerkiksi joskus puheen kehitys tulee vähän hitaammin. Typy hermostuu jos leikkikaveri ei tajua mitä hän sanoo, eikä ymmärrä että miksi joku toinen lapsi ei vastaa hänelle. Tämä pelin keskeyttänyt poika ei osannut vielä paljon puhua. Kun selitin, että miten voitte vuorotellen pelata, poika sanoi vaan että "too" ihan kuin ymmärtäisi, mutta jatkoi vaan pelin sorkkimista eikä tehnyt elettäkään mennäkseen siksi aikaa sivuun, että Typy saisi pelata pelinsä loppuun. En tiedä, ehkä poika oli vaan juntti ja vailla käytöstapoja, tai sitten hänellä oli puheen viivästymän lisäksi joku vaikeus ymmärtää puhetta. Sama se, mutta miksi pojan vanhemmat eivät kiinnittäneet asiaan mitään huomiota? Hmph.
Tällaisissa tilanteissa minussa herää aina vähän sellainen tiikeriäiti. Kukaan junttieinari ei tallo meidän kiltin tytön varpaille vain siksi, että hän on KILTTI ja osaa käyttäytyä nätisti muiden lasten seurassa. Lopputuloshan oli se, että Typy tuli suu mutrussa istumaan meidän kanssa pöytään ja tämä junttieinari sai pelin itselleen kun sen valtasi. Jos mulla ois enemmän pokkaa, oisin napannut poikaa kiinni ja siirtänyt sivuun siksi aikaa että saan selitettyä mitä tarkoittaa pelataan vuorotellen. Koska ilmeisesti pojan vanhemmat eivät sitä ole lapselleen opettaneet. Murh.
En halua, että meidän lapselle tulee se kiltin tytön syndrooma. Mutta rakastan sitä, että meidän tyttö on oikeasti kiltti, sosiaalinen ja osaa käyttäytyä. Miten selittää kiltille tytölle, että kaikki eivät vaan ole kilttejä... ja miten opastaa toimimaan tilanteessa, jossa tulee syrjäytetyksi vain sen vuoksi, että ei ole tarpeeksi agressiivinen vaatiakseen itselleen asioita? En halua opettaa, että agressiivisuudella ja töykeydellä saavutetaan asioita. Miten opettaa lastaan pitämään puolensa ilman, että tarvitsee luopua siitä kiltteydestä?
No, niin kauan kun Typy on vielä pieni, aion käyttää äitinä tätä "tiikeriäiti"-ominaisuuttani reilusti ja pitää lapseni puolia. Aion myös jatkossa pistää muidenkin lapset kuriin jos niiden vanhemmat ei sitä tee.
Kylä kasvattaa ja silleen...
*muoks
Korjaan nyt tännekin vielä että lapset eivät ole juntteja vaan niiden vanhemmat usein on... lapsi on aina lapsi ja niillä on uhmaa ja niillä on vaikka mitä mut vahemmilla ei ole syytä sivuuttaa lastensa huonoa käytöstä.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Rakenneultra
Rakenneultra takanapäin ja voidaan huokaista helpotuksesta. Kaikki on hyvin! Masussa köllii pienen pieni poika joka vastasi kooltaan täysin viikkoja ja jonka kaikki rakenteet oli kunnossa. =)
Meille tulee elokuussa poika! <3
Meille tulee elokuussa poika! <3
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Ai *¤%&#/()"(#*!!
Mun poski räjähtää kohta. Jep. Poskiontelontulehdus täällä sitten... huoh.
Antibiootit aloitin tänään, alkaispa pian pelittää. Sattuu!! Ihan kamalaa! Kuin superpaha hammassärky!
Ompahan jotain muuta mietittävää huomisen suhteen. Mut nukkumisesta ei varmaan tuu mitään... panadolia otan sen sallitun määrän, vielä nappaan ennen nukkumaanmenoa 2 x 500 mg. Mut eihän ne hitto mitään auta. Mä tarttisin jotain tujumpaa. Buranaa! Panacodia! Morfiinia! Jotainmitänytvoisolla!
AUH!!!
Antibiootit aloitin tänään, alkaispa pian pelittää. Sattuu!! Ihan kamalaa! Kuin superpaha hammassärky!
Ompahan jotain muuta mietittävää huomisen suhteen. Mut nukkumisesta ei varmaan tuu mitään... panadolia otan sen sallitun määrän, vielä nappaan ennen nukkumaanmenoa 2 x 500 mg. Mut eihän ne hitto mitään auta. Mä tarttisin jotain tujumpaa. Buranaa! Panacodia! Morfiinia! Jotainmitänytvoisolla!
AUH!!!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
panikointia
Keskiviikkona se ois. Rakenne uä. Pelottaa niin vitusti.
Mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin? mitä jos taas kerran maailma kaatuu ja murtuu? Mut eihän se toimiva virtsarakko voi kadota sieltä mihinkään kun on kerran jo löydetty, eihän?
Pelottaa Niin Vitusti.
Tänään rv 19+0
Mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin? mitä jos taas kerran maailma kaatuu ja murtuu? Mut eihän se toimiva virtsarakko voi kadota sieltä mihinkään kun on kerran jo löydetty, eihän?
Pelottaa Niin Vitusti.
Tänään rv 19+0
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)