Nyt mua jäi vaivamaan tuo alempi teksti...
Kyllähän meidänkin tyttö kiukuttelee ja uhmaa kuten tuon ikäisen kuuluukin. Ja joillain lapsilla se uhma on todella voimakasta ja uskon, että vanhemmat eivät aina kaikkeen jaksa puuttuakkaan. Kotioloissa olenkin sitä mieltä, että ihan jokaiseen lasten väliseen kinaan ei tarvitse puuttua vaan lapset saavat opetella itsekin sitä ristiriitatilanteiden ratkomista. Mutta...
Kyllä lapsen töykeään käytökseen pitää puuttua. Tönimiset, kiusaamiset, tavaroiden ottaminen toiselta (tai pelin valtaaminen ) on sellaisia asioita, mihin vanhempien pitää puuttua jos ei lapsi itse osaa toimia sellaisissa tilanteissa.
Ei mekään mitään täydellisiä vanhempia olla mutta osataan sentään opettaa meidän lapselle sosiaalisia taitoja.Nih.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Kiltin tytön syndrooma
Haluan kertoa tähän pienen tarinan lastenkasvatuksesta.
Eilen oltiin ravintolassa syömässä ja ruokaa odotellessa meidän tyttö, kohta 3-v, pelasi sitä sellaista lasten kosketusnäyttöpeliä ihan rauhassa ja nätisti, niin eikös siihen änkeä joku ehkä samanikäinen tai hiukan nuorempi poika joka menee kesken toisen pelin sörkkimään! Typy alkaa itkemään ja harmistuu kun peli menee kesken ja koska pojan vanhemmat ei kiinnitä asiaan mitään huomiota, (ylläri!) niin menen ojentamaan tätä vierasta lasta. Sanon, että anna nyt Typyn pelata loppuun niin sitten on sinun vuoro, voitte vuorotellen pelata. Mutta tää poika ei vaan tajua. Mua niin RISOO lapset joilla ei ole mitään käytöstapoja TAI jos vanhemmat ei viitsi vaivautua edes niitä opettamaan. Jos mun lapsi menee tekemään jotain tuollaista niin kyllä minä komennan ja opastan että miten toimitaan. Hitto kun ärsytti.
Mikä siinä on, että jotkut lapset ei vaan tajua? Kyllä mä ymmärrän että lapsia on eri luonteisia, mutta jos tuollainen käytös on sen niin ihanan "kotikasvatuksen" tulos niin kannustan kyllä kaikkia viemään lapsensa päiväkotiin että oppivat miten ollaan muiden lasten kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sitten niistä kasvaa kotona juuri tuollaisia juntteja, joiden vanhemmat eivät joko viitsi tai osaa opastaa lapsiaan toimimaan muiden ihmisten kanssa.
Sitten tietysti on vielä se, että meidän tyttö on tosi kiltti ja vaikka itse sanonkin, myös aika fiksu ikäisekseen. Hän on puhunut pitkiä lauseita jo kaksivuotiaasta saakka ja on kielellisesti lahjakas. Hän ehkä joskus vaikuttaa ikäistään vanhemmalta, varsinkin kun verrataan samanikäisiin poikiin, joilla esimerkiksi joskus puheen kehitys tulee vähän hitaammin. Typy hermostuu jos leikkikaveri ei tajua mitä hän sanoo, eikä ymmärrä että miksi joku toinen lapsi ei vastaa hänelle. Tämä pelin keskeyttänyt poika ei osannut vielä paljon puhua. Kun selitin, että miten voitte vuorotellen pelata, poika sanoi vaan että "too" ihan kuin ymmärtäisi, mutta jatkoi vaan pelin sorkkimista eikä tehnyt elettäkään mennäkseen siksi aikaa sivuun, että Typy saisi pelata pelinsä loppuun. En tiedä, ehkä poika oli vaan juntti ja vailla käytöstapoja, tai sitten hänellä oli puheen viivästymän lisäksi joku vaikeus ymmärtää puhetta. Sama se, mutta miksi pojan vanhemmat eivät kiinnittäneet asiaan mitään huomiota? Hmph.
Tällaisissa tilanteissa minussa herää aina vähän sellainen tiikeriäiti. Kukaan junttieinari ei tallo meidän kiltin tytön varpaille vain siksi, että hän on KILTTI ja osaa käyttäytyä nätisti muiden lasten seurassa. Lopputuloshan oli se, että Typy tuli suu mutrussa istumaan meidän kanssa pöytään ja tämä junttieinari sai pelin itselleen kun sen valtasi. Jos mulla ois enemmän pokkaa, oisin napannut poikaa kiinni ja siirtänyt sivuun siksi aikaa että saan selitettyä mitä tarkoittaa pelataan vuorotellen. Koska ilmeisesti pojan vanhemmat eivät sitä ole lapselleen opettaneet. Murh.
En halua, että meidän lapselle tulee se kiltin tytön syndrooma. Mutta rakastan sitä, että meidän tyttö on oikeasti kiltti, sosiaalinen ja osaa käyttäytyä. Miten selittää kiltille tytölle, että kaikki eivät vaan ole kilttejä... ja miten opastaa toimimaan tilanteessa, jossa tulee syrjäytetyksi vain sen vuoksi, että ei ole tarpeeksi agressiivinen vaatiakseen itselleen asioita? En halua opettaa, että agressiivisuudella ja töykeydellä saavutetaan asioita. Miten opettaa lastaan pitämään puolensa ilman, että tarvitsee luopua siitä kiltteydestä?
No, niin kauan kun Typy on vielä pieni, aion käyttää äitinä tätä "tiikeriäiti"-ominaisuuttani reilusti ja pitää lapseni puolia. Aion myös jatkossa pistää muidenkin lapset kuriin jos niiden vanhemmat ei sitä tee.
Kylä kasvattaa ja silleen...
*muoks
Korjaan nyt tännekin vielä että lapset eivät ole juntteja vaan niiden vanhemmat usein on... lapsi on aina lapsi ja niillä on uhmaa ja niillä on vaikka mitä mut vahemmilla ei ole syytä sivuuttaa lastensa huonoa käytöstä.
Eilen oltiin ravintolassa syömässä ja ruokaa odotellessa meidän tyttö, kohta 3-v, pelasi sitä sellaista lasten kosketusnäyttöpeliä ihan rauhassa ja nätisti, niin eikös siihen änkeä joku ehkä samanikäinen tai hiukan nuorempi poika joka menee kesken toisen pelin sörkkimään! Typy alkaa itkemään ja harmistuu kun peli menee kesken ja koska pojan vanhemmat ei kiinnitä asiaan mitään huomiota, (ylläri!) niin menen ojentamaan tätä vierasta lasta. Sanon, että anna nyt Typyn pelata loppuun niin sitten on sinun vuoro, voitte vuorotellen pelata. Mutta tää poika ei vaan tajua. Mua niin RISOO lapset joilla ei ole mitään käytöstapoja TAI jos vanhemmat ei viitsi vaivautua edes niitä opettamaan. Jos mun lapsi menee tekemään jotain tuollaista niin kyllä minä komennan ja opastan että miten toimitaan. Hitto kun ärsytti.
Mikä siinä on, että jotkut lapset ei vaan tajua? Kyllä mä ymmärrän että lapsia on eri luonteisia, mutta jos tuollainen käytös on sen niin ihanan "kotikasvatuksen" tulos niin kannustan kyllä kaikkia viemään lapsensa päiväkotiin että oppivat miten ollaan muiden lasten kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sitten niistä kasvaa kotona juuri tuollaisia juntteja, joiden vanhemmat eivät joko viitsi tai osaa opastaa lapsiaan toimimaan muiden ihmisten kanssa.
Sitten tietysti on vielä se, että meidän tyttö on tosi kiltti ja vaikka itse sanonkin, myös aika fiksu ikäisekseen. Hän on puhunut pitkiä lauseita jo kaksivuotiaasta saakka ja on kielellisesti lahjakas. Hän ehkä joskus vaikuttaa ikäistään vanhemmalta, varsinkin kun verrataan samanikäisiin poikiin, joilla esimerkiksi joskus puheen kehitys tulee vähän hitaammin. Typy hermostuu jos leikkikaveri ei tajua mitä hän sanoo, eikä ymmärrä että miksi joku toinen lapsi ei vastaa hänelle. Tämä pelin keskeyttänyt poika ei osannut vielä paljon puhua. Kun selitin, että miten voitte vuorotellen pelata, poika sanoi vaan että "too" ihan kuin ymmärtäisi, mutta jatkoi vaan pelin sorkkimista eikä tehnyt elettäkään mennäkseen siksi aikaa sivuun, että Typy saisi pelata pelinsä loppuun. En tiedä, ehkä poika oli vaan juntti ja vailla käytöstapoja, tai sitten hänellä oli puheen viivästymän lisäksi joku vaikeus ymmärtää puhetta. Sama se, mutta miksi pojan vanhemmat eivät kiinnittäneet asiaan mitään huomiota? Hmph.
Tällaisissa tilanteissa minussa herää aina vähän sellainen tiikeriäiti. Kukaan junttieinari ei tallo meidän kiltin tytön varpaille vain siksi, että hän on KILTTI ja osaa käyttäytyä nätisti muiden lasten seurassa. Lopputuloshan oli se, että Typy tuli suu mutrussa istumaan meidän kanssa pöytään ja tämä junttieinari sai pelin itselleen kun sen valtasi. Jos mulla ois enemmän pokkaa, oisin napannut poikaa kiinni ja siirtänyt sivuun siksi aikaa että saan selitettyä mitä tarkoittaa pelataan vuorotellen. Koska ilmeisesti pojan vanhemmat eivät sitä ole lapselleen opettaneet. Murh.
En halua, että meidän lapselle tulee se kiltin tytön syndrooma. Mutta rakastan sitä, että meidän tyttö on oikeasti kiltti, sosiaalinen ja osaa käyttäytyä. Miten selittää kiltille tytölle, että kaikki eivät vaan ole kilttejä... ja miten opastaa toimimaan tilanteessa, jossa tulee syrjäytetyksi vain sen vuoksi, että ei ole tarpeeksi agressiivinen vaatiakseen itselleen asioita? En halua opettaa, että agressiivisuudella ja töykeydellä saavutetaan asioita. Miten opettaa lastaan pitämään puolensa ilman, että tarvitsee luopua siitä kiltteydestä?
No, niin kauan kun Typy on vielä pieni, aion käyttää äitinä tätä "tiikeriäiti"-ominaisuuttani reilusti ja pitää lapseni puolia. Aion myös jatkossa pistää muidenkin lapset kuriin jos niiden vanhemmat ei sitä tee.
Kylä kasvattaa ja silleen...
*muoks
Korjaan nyt tännekin vielä että lapset eivät ole juntteja vaan niiden vanhemmat usein on... lapsi on aina lapsi ja niillä on uhmaa ja niillä on vaikka mitä mut vahemmilla ei ole syytä sivuuttaa lastensa huonoa käytöstä.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Rakenneultra
Rakenneultra takanapäin ja voidaan huokaista helpotuksesta. Kaikki on hyvin! Masussa köllii pienen pieni poika joka vastasi kooltaan täysin viikkoja ja jonka kaikki rakenteet oli kunnossa. =)
Meille tulee elokuussa poika! <3
Meille tulee elokuussa poika! <3
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Ai *¤%&#/()"(#*!!
Mun poski räjähtää kohta. Jep. Poskiontelontulehdus täällä sitten... huoh.
Antibiootit aloitin tänään, alkaispa pian pelittää. Sattuu!! Ihan kamalaa! Kuin superpaha hammassärky!
Ompahan jotain muuta mietittävää huomisen suhteen. Mut nukkumisesta ei varmaan tuu mitään... panadolia otan sen sallitun määrän, vielä nappaan ennen nukkumaanmenoa 2 x 500 mg. Mut eihän ne hitto mitään auta. Mä tarttisin jotain tujumpaa. Buranaa! Panacodia! Morfiinia! Jotainmitänytvoisolla!
AUH!!!
Antibiootit aloitin tänään, alkaispa pian pelittää. Sattuu!! Ihan kamalaa! Kuin superpaha hammassärky!
Ompahan jotain muuta mietittävää huomisen suhteen. Mut nukkumisesta ei varmaan tuu mitään... panadolia otan sen sallitun määrän, vielä nappaan ennen nukkumaanmenoa 2 x 500 mg. Mut eihän ne hitto mitään auta. Mä tarttisin jotain tujumpaa. Buranaa! Panacodia! Morfiinia! Jotainmitänytvoisolla!
AUH!!!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
panikointia
Keskiviikkona se ois. Rakenne uä. Pelottaa niin vitusti.
Mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin? mitä jos taas kerran maailma kaatuu ja murtuu? Mut eihän se toimiva virtsarakko voi kadota sieltä mihinkään kun on kerran jo löydetty, eihän?
Pelottaa Niin Vitusti.
Tänään rv 19+0
Mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin? mitä jos taas kerran maailma kaatuu ja murtuu? Mut eihän se toimiva virtsarakko voi kadota sieltä mihinkään kun on kerran jo löydetty, eihän?
Pelottaa Niin Vitusti.
Tänään rv 19+0
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
neuvolaa ja sairastamista
Perjantaina oli neuvola, siellä oli kaikki kuten pitääkin. Painoa on tullut, mutta tulkoon. ;) Raskauden alusta tähän asti on tullut noin viisi kiloa. No, toivotaan että se hidastuisi ettei nyt ihan hirveesti tulisi kiloja... Ihan oman hyvinvoinnin vuoksi olisi pidettävä joku kontrolli painon kanssa. Vielä en ole huolissani, sillä tämä painonnousu on vallan sopiva ja asiaankuuluva.Tämän laskurin mukaan olen vallan kerryttänyt painoa kuten kuuluukin.
Perjantain neuvolassa:
Lauantaina typy lähti aamupäivällä mummilaan yökylään. On niin ihanaa, että tuo tyttö rakastaa isovanhempiaan. Aamulla kun silmänsä ekaa kertaa aukaisi, alkoi kuiskimaan että "tänään pääsen mummille ja vaalille yökylään.". Suosittelen kaikkia, joilla on lapsen isovanhemmat lähellä, että viette mahdollisuuksien mukaan lasta hoitoon ja yökylään pienestä pitäen. Ainakin meidän tyttö saa siitä ihan hirveästi iloa ja samoin isovanhemmat nauttivat kun saavat touhuta rakkaan lapsenlapsensa kanssa. Meidän tyttö on kyllä siitä ihana, että hän ei ole koskaan jäänyt itkemään kun ollaan jätetty hoitoon mummilaan tai toisen mummin luo. Eikä kyllä muuallakaan. Silloin kun aloitti päiväkodin, niin silloin oli pientä itkuisuutta tietenkin, mutta sen jälkeen ei ollenkaan. Eilenkin tuskin malttoi heipat sanoa kun lähti ovesta ulos käsi kädessä vaarin kanssa. Kun on pienestä pitäen tottunut olemaan isovanhemmillaan hoidossa, niin siitä tulee erikoista ja kivaa kun sinne pääsee hoitoon. :) Koska mummi ja vaari kun hoitaa, niin ne jaksaa touhuta lapsen kanssa ihan koko ajan. Äiti ja iskä kun touhuaa kaikkea muutakin tylsää, kuten siivoaa tai tekee muita kotihommia. Mutta mummilassa saa huomiota koko ajan! :D
Meillä oli siis miehen kanssa vapaa viikonloppu ihan kahdestaan. Ja mitä me tehtiin? maattiin kotona koko lauantai. :( Olen ollut flunssassa ja harmitti tosi paljon, että tämä vapaa viikonloppu meni nyt sairastaessa. Eilen olin niin kipeä, etten jaksanut tehdä mitään. No, ainakin sain sairastaa rauhassa. On se sohvalla makaaminenkin joskus ihan kivaa, mutta vähän tuntuu että meni lauantai ihan hukkaan...
Olo on vieläkin aika kipeä, en tiedä menenkö huomenna töihin. Mulla on kiva työ, mutta siinä on huonotkin puolensa. Kun omalla vastuulla on tiettyjä projekteja, niin sairastaminen ottaa aina omalletunnolle. Jos tietää että töissä olisi tärkeitä asioita hoidettavana, ja joutuu sairastamaan kotona niin heti alkaa olemaan syyllisyyden tuskia. Mutta minkäs sille voi, jos on kipeä, on kipeä. :/
Mutta sellaisissa tunnelmissa täällä näin sunnuntaiaamuna. Huomenna vaihtuu taas uusi raskausviikko. Kylläpä aika nyt juoksee...
rv 18+6
Perjantain neuvolassa:
Sykkeitä saatiin metsästää vähän aikaa kun se istukka on tuossa etuseinässä. Mutta sieltä ne sitten löytyi ja ihana tok-tok-tok-tok sieltä kuului.
Lauantaina typy lähti aamupäivällä mummilaan yökylään. On niin ihanaa, että tuo tyttö rakastaa isovanhempiaan. Aamulla kun silmänsä ekaa kertaa aukaisi, alkoi kuiskimaan että "tänään pääsen mummille ja vaalille yökylään.". Suosittelen kaikkia, joilla on lapsen isovanhemmat lähellä, että viette mahdollisuuksien mukaan lasta hoitoon ja yökylään pienestä pitäen. Ainakin meidän tyttö saa siitä ihan hirveästi iloa ja samoin isovanhemmat nauttivat kun saavat touhuta rakkaan lapsenlapsensa kanssa. Meidän tyttö on kyllä siitä ihana, että hän ei ole koskaan jäänyt itkemään kun ollaan jätetty hoitoon mummilaan tai toisen mummin luo. Eikä kyllä muuallakaan. Silloin kun aloitti päiväkodin, niin silloin oli pientä itkuisuutta tietenkin, mutta sen jälkeen ei ollenkaan. Eilenkin tuskin malttoi heipat sanoa kun lähti ovesta ulos käsi kädessä vaarin kanssa. Kun on pienestä pitäen tottunut olemaan isovanhemmillaan hoidossa, niin siitä tulee erikoista ja kivaa kun sinne pääsee hoitoon. :) Koska mummi ja vaari kun hoitaa, niin ne jaksaa touhuta lapsen kanssa ihan koko ajan. Äiti ja iskä kun touhuaa kaikkea muutakin tylsää, kuten siivoaa tai tekee muita kotihommia. Mutta mummilassa saa huomiota koko ajan! :D
Meillä oli siis miehen kanssa vapaa viikonloppu ihan kahdestaan. Ja mitä me tehtiin? maattiin kotona koko lauantai. :( Olen ollut flunssassa ja harmitti tosi paljon, että tämä vapaa viikonloppu meni nyt sairastaessa. Eilen olin niin kipeä, etten jaksanut tehdä mitään. No, ainakin sain sairastaa rauhassa. On se sohvalla makaaminenkin joskus ihan kivaa, mutta vähän tuntuu että meni lauantai ihan hukkaan...
Olo on vieläkin aika kipeä, en tiedä menenkö huomenna töihin. Mulla on kiva työ, mutta siinä on huonotkin puolensa. Kun omalla vastuulla on tiettyjä projekteja, niin sairastaminen ottaa aina omalletunnolle. Jos tietää että töissä olisi tärkeitä asioita hoidettavana, ja joutuu sairastamaan kotona niin heti alkaa olemaan syyllisyyden tuskia. Mutta minkäs sille voi, jos on kipeä, on kipeä. :/
Mutta sellaisissa tunnelmissa täällä näin sunnuntaiaamuna. Huomenna vaihtuu taas uusi raskausviikko. Kylläpä aika nyt juoksee...
rv 18+6
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
No miltä nyt tuntuu
Mieli tekee....
...makeaa. Suklaata! Jäätelöä jäätelöä jäätelöä! Jäätelö erilaisilla kastikkeilla. Kinuskikastike mmm...
...Subin patonkeja, Sinuhen patonkeja, Cafe Picnicin salaatteja. Ah. Ja joskus myös Hesen kana-ateriaa. Ei inspaa makarooni ja jauheliha sitten yhtään! Eikä perunamuusi ja lihapullat tai mikään muukaan kotona loihdittu. Höh.
....hedelmiä ja tuoremehuja. Slurps.
...jukurttia, piimää, maitotuotteita. =)
....nauttia auringosta, kaipaan lämpöä! Tule nopeammin lämmin kevät!
... käpertyä sohvannurkkaan silittelemään masua ja odottelemaan pelon ja toivon sekaisin tuntein ensi viikon rakenneultraa
En halua...
...mössöruokaa. Kokolihakin on vähän niin ja näin. yh.
...tai jaksa tehdä töitä. Tai siis ei vaan huvittaisi yhtään. Mun työmotivaatio on ihan kateissa! Enää reilu kolme kuukautta olisi töitä jäljellä ja sit ois suunnitelmissa jäädä saikun kautta mammalomalle. KOLME kuukautta enää. Kyllähän mä sen jaksan... ehkä.
...pelätä enää. En jaksaisi kantaa tätä taakkaa koko ajan mukanani. Enkä puhu nyt tästä pienestä potkurikoneesta vaan tästä menneisyyden ja pelon painolastista. Jonkinlainen pelko tulee olemaan mukana varmaan aina, mutta olisipa se rakenneultra jo ohi että voisi vaan olla rauhassa!
Raskaus tuntuu...
....nivusissa ja lantiossa. Yöllä lantiota särkee aamuyöstä, eli ystävämme liitoskivut ovat löytäneet tiensä tänne.
...kurkussa, nimittäin närästys vaivaa aika ajoin ja tiedän sen vain lisääntyvän.
...Ihanalta! Rakastan kasvavaa masuani. Se on jo kauniin pyöreä, vaikka pohdinkin koko ajan että onko se oikean mallinen, onkohan kaikki niinkuin pitää... huoh.
...pieninä potkuina jotka saa hymyn huulille. :)
...jo myös selässä. Olen kärsinyt typyä odottaessani selkäsärystä tuossa rv 25 tietämillä ja nyt se antaa jo pienen pieniä viitteitä tulevasta. Auts. Toivottavasti ei mene pahaksi!
...harjoitussupistuksina autossa istuessa.
...ihanalta. Ihanalta! Rakastan olla raskaana, kremppoineen kaikkineen.
Olen...
...peloissani mutta haluaisin olla vain onnellinen. Ehkä tämä helpottuu ensi viikon jälkeen.
...väsynyt koska nukun niin huonosti. Herään joka yö siinä 4-5 aikaan johonkin; milloin syynä on typy, milloin liitoskivut, milloin puolison kuorsaus, tai joku hämmentävä uni. Uuvuttaa.
...iloinen keväästä! Työssäolon parhaita puolia on lounastauot aurinkoisena päivänä - kipittelen ihanassa säässä läheiseen cafe picniciin syömään salaattia tai patonkia tai keittoja. Ah.
...Onnellinen ja kiitollinen. Kumpa tämä olisi nyt ihan oikeasti totta. Voi olisipa kaikki hyvin ja voisin olla vihdoin onnellinen täydestä sydämestäni.
...makeaa. Suklaata! Jäätelöä jäätelöä jäätelöä! Jäätelö erilaisilla kastikkeilla. Kinuskikastike mmm...
...Subin patonkeja, Sinuhen patonkeja, Cafe Picnicin salaatteja. Ah. Ja joskus myös Hesen kana-ateriaa. Ei inspaa makarooni ja jauheliha sitten yhtään! Eikä perunamuusi ja lihapullat tai mikään muukaan kotona loihdittu. Höh.
....hedelmiä ja tuoremehuja. Slurps.
...jukurttia, piimää, maitotuotteita. =)
....nauttia auringosta, kaipaan lämpöä! Tule nopeammin lämmin kevät!
... käpertyä sohvannurkkaan silittelemään masua ja odottelemaan pelon ja toivon sekaisin tuntein ensi viikon rakenneultraa
En halua...
...mössöruokaa. Kokolihakin on vähän niin ja näin. yh.
...tai jaksa tehdä töitä. Tai siis ei vaan huvittaisi yhtään. Mun työmotivaatio on ihan kateissa! Enää reilu kolme kuukautta olisi töitä jäljellä ja sit ois suunnitelmissa jäädä saikun kautta mammalomalle. KOLME kuukautta enää. Kyllähän mä sen jaksan... ehkä.
...pelätä enää. En jaksaisi kantaa tätä taakkaa koko ajan mukanani. Enkä puhu nyt tästä pienestä potkurikoneesta vaan tästä menneisyyden ja pelon painolastista. Jonkinlainen pelko tulee olemaan mukana varmaan aina, mutta olisipa se rakenneultra jo ohi että voisi vaan olla rauhassa!
Raskaus tuntuu...
....nivusissa ja lantiossa. Yöllä lantiota särkee aamuyöstä, eli ystävämme liitoskivut ovat löytäneet tiensä tänne.
...kurkussa, nimittäin närästys vaivaa aika ajoin ja tiedän sen vain lisääntyvän.
...Ihanalta! Rakastan kasvavaa masuani. Se on jo kauniin pyöreä, vaikka pohdinkin koko ajan että onko se oikean mallinen, onkohan kaikki niinkuin pitää... huoh.
...pieninä potkuina jotka saa hymyn huulille. :)
...jo myös selässä. Olen kärsinyt typyä odottaessani selkäsärystä tuossa rv 25 tietämillä ja nyt se antaa jo pienen pieniä viitteitä tulevasta. Auts. Toivottavasti ei mene pahaksi!
...harjoitussupistuksina autossa istuessa.
...ihanalta. Ihanalta! Rakastan olla raskaana, kremppoineen kaikkineen.
Olen...
...peloissani mutta haluaisin olla vain onnellinen. Ehkä tämä helpottuu ensi viikon jälkeen.
...väsynyt koska nukun niin huonosti. Herään joka yö siinä 4-5 aikaan johonkin; milloin syynä on typy, milloin liitoskivut, milloin puolison kuorsaus, tai joku hämmentävä uni. Uuvuttaa.
...iloinen keväästä! Työssäolon parhaita puolia on lounastauot aurinkoisena päivänä - kipittelen ihanassa säässä läheiseen cafe picniciin syömään salaattia tai patonkia tai keittoja. Ah.
...Onnellinen ja kiitollinen. Kumpa tämä olisi nyt ihan oikeasti totta. Voi olisipa kaikki hyvin ja voisin olla vihdoin onnellinen täydestä sydämestäni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)