kypsä

Mä haluaisin jo tämän vauvan syliini ja etenkin tämän mahan pois. Tähän saakka musta on ollut ihan kivaa olla raskaana - kremppoineen kaikkineen. Mut nyt olo on ollut pari päivää tosi inhottava. Maha on kireenä koko ajan kun supistaa, jokainen kumarrus tuntuu tuskaiselta kun joku pää tai peppu (toivottavasti jälkimmäinen) painaa aina keuhkoihin... närästää ihan jatkuvasti ja olen tosi kärttyinen koko ajan.

Ja nyt on vasta rv 36+1. Tässä on vielä matkaa siihen että synnytys oikeasti käynnistyy. Tai no, voihan sitä kuvitella ja toivoa että tämä tulisi jo vaikka viikon, puolentoista päästä mutta mä en kyllä usko. Asenne on muuttunut posiitiivisesta pessimistiseksi - tämä menee yliaikaiseksi, on joku hemmetin neljä ja puoli  kiloa syntyessään ja kun mä oon puskenut sitä ulos jonkun aikaa huomataan että se on jonkinlaisessa virhetarjonnassa ja joudutaan tekemään joku kiireellinen sektio kuitenkin.

*mökötys*

Mä en pysty kävelemään, laittamaan sukkaa jalkaan, kumartumaan enkä kyykistymään. Tai pystyn mutta se kaikki sattuu. Haluaisin hömppäillä jotain vauvajuttuja valmiiksi ja asetella vaikka vaippoja hoitopöydän koriin valmiiksi mut mikään ei kiinnosta kun koko ajan ahdistaa, supistaa ja sattuu ja vihloo.

Toisin sanoen - mä olen ihan kypsä.


*

Alla vertailun vuoksi: vasemmalla tämänhetkinen maha, oikealla maha samaan aikaan kun esikoista odotin... Onhan siinä vähän eroa. :( Ehkä täältä on tulossa joku jättivauva.

Ärsytysvitutusmasennusmaximus!!!!!!

Terveiset synnytystapa-arviosta. Siellä poika olla möllöttää pää alaspäin. Ylhäällä kuitenkin vielä, ei kiinnittyneenä. Kaulaa jäljellä vielä 2,5 cm, kohdun ulkosuu auki, sisäsuu kiinni ja paikat pehmeät. Niin kai näillä viikoilla sopii ollakkin.

Painoarvio tällä hetkellä (rv 35+6) 2867g, syntymäpainoksi laskettuna aikana arvioi 3800g. Eli melko samankokoinen kuin mitä esikoinen oli syntyessään.

Lääkäri sanoi, että ei näe mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.

MUTTA.

Vauvan vatsan ympärys oli muita mittoja suurempi, mikä kuulemma voi olla merkki siitä ,että mulla on sokereissa jotain vikaa. Kiva. Ja tästähän seurasi sitten käsky SOKERIRASITUKSEEN. Voi kilin kellit mä sanon. En ois halunnut mitään tällaista tähän kohtaan enää, en millään! Oisin vaan halunnut nauttia huolettomasta loppuraskaudesta, mut nyt mun pitää alkaa kyttäämään syömisiäni ja pelätä jotain saamarin raskausdiabetesta!!! Ja isoa vauvaa. :(

En halua puskea mitään yli nelikiloista ulos! En halua! Enenenenen! Mä haluan sen normaalin vähän reilu kolmekiloisen vauvan joka syntyy ennen laskettua aikaa siististi ja nätisti siten että äitiä ei pelottaisi jättiläisvauvat tai sokeriarvot tai muut!!!

Haluan sittenkin sektioon... :(

Puuuuh. Mä niin toivoin erilaista fiilistä tästä polikäynnistä. En tällaista. Kai mun raskaushormonit tekee tästä nyt maailman isoimman ongelman, mutta mua ahistaa ihan sikana!!

En halua enempää diagnooseja!!! Meidän perheessä niitä on saatu jo ihan tarpeeksi!!

Mahakuvaa

The Pötsi, raskausviikkoja 35+4

This is it

Mä selvisin!

Miehen neljän viikon kesäloma alkaa just nyt! Seuraavan neljän viikon aikana tämä vauva tulee täältä ulos - vaikka väkisin. :D

Seuraavan kerran kun mies menee töihin me ollaan nelihenkinen perhe.

Paras ois olla. Mä en aio nimittäin neljän viikon päästä rv 40 + jäädä typyn kanssa kotiin kun mies palaa töihin... :d

Uneksi, lennä!

Pienempää, myöhään, vähemmän, puolet
Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa

nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!

Kun on saanu aina alottaa kaiken alusta
ei oo näkyny tyhjän paperin kauhua
Kaikki kel on sakset osaa leikata
jos mokaatte, kukaan ei muista sitä huomenna
Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä
siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä

Sä voit tehdä ja mennä
Tehän ootte jo oikein
kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette
ja se miten te ootte
Hunninko maailmankartalle

(PMMP: Tytöt)

Äitiysloma

Se olisi sitten raskausviikkoja kasassa 35+0 ja äitiysloma alkoi. Hurjaa ajatella, että oikeasti vasta nyt voisi jäädä pois töistä! En olisi millään kyennyt olemaan töissä näin pitkään... Onneksi sain sairauslomaa ja sain olla kotona.

Olo on ihan jees siihen nähden että kannan ylimääräistä 15 kiloa mukanani, ja että poika venyttää mahanahkaani joskus oikein urakalla - niin että sattuu. Päätä se poraa johonkin tuonne alas ja saa paikat vihlomaan... auh. Yöt on yhtä tuskaa kun lantiota särkee. Vaihdan kylkeä ehkä sata kertaa yössä kun aina puutuu ja särkee ja käyn ainakin kolme kertaa pissalla.

Käväisin neuvolassakin tuossa viikko sitten, kaikki oli mallillaan. Terkan mielestä poika oli pää alaspäin kuten kuuluukin. Hemoglobiinikin oli vähän noussut ja tuntuu nyt pysyttelevän tuolla 116 huitteilla. Kelpaa mulle. Ja tämä ilman lisärautaa - aloin vaan syömään raskausajan monivitamiinia ja se korjaantui sillä. Koska kukaan ei mua ole mitenkään ohjeistanut että miten tämä mun krooninen sairauteni (CU) ja siihen syömäni lääkkeet vaikuttaa raskausajan kaikkiin arvoihin, löysin jännittävää tietoa itse. "saattaa vaikuttaa foolihapon aiheenvaihduntaan, ja raskauden aikana annetaan tämän takia foolihappoa, käyttäen esim. Matrifolin-nimistä preparaattia, joka sisältää sekä rautaa että foolihappoa."  Jep. Eikä kukaan missään tällaista mulle osannut kertoa, ennen kuin itse googlailin että mikäs auttaisi alhaisiin veren rauta-arvoihin kun ei kovia rautalääkkeitä halua syödä.

No, onneksi löysin tiedon ja rauta-arvot korjaantui kun lisäsin foolihappoa ja rautaa ihan vain tuon raskausajan monivitamiinin muodossa.

Mies on vielä tämän viikon töissä jonka jälkeen hänellä alkaa neljän viikon kesäloma. Jonka jälkeen vielä muutama viikko isyyslomaa. Onneksi. Tämä alkaa käymään raskaaksi olla tuon tytön kanssa kaksistaan, vaikka ihan hurmaava tapaus se onkin. Mun pinna vaan ei kestä yhtään ja sen venymiskapasiteetti on vähentynyt huomattavasti. En. vaan. jaksa. Tytön uhma on hyvin pientä mutta mä en muuta tarviikkaan kun hermot menee...

Viikon päästä olisi synnytystapa-arvio. Kahden viikon päästä tämä vauva on ns. täysiaikainen. Silloin alan kuuraamaan lattioita kontillani että saan tämän ulos ennen laskettua aikaa. :d Vaikka juu juu, tiedän ettei mikään välttämättä auta ja että lapsi tulee kun se on valmis ja blaadi blaa. :D Mut MÄ alan jo kohta olemaan valmis. Kypsä. Iso.

Enkä ole vieläkään pakannut sitä sairaalakassia.

ihana päivä

Published with Blogger-droid v2.0.4