Terveiset synnytystapa-arviosta. Siellä poika olla möllöttää pää alaspäin. Ylhäällä kuitenkin vielä, ei
kiinnittyneenä. Kaulaa jäljellä vielä 2,5 cm, kohdun ulkosuu auki, sisäsuu
kiinni ja paikat pehmeät. Niin kai näillä viikoilla sopii ollakkin.
Painoarvio
tällä hetkellä (rv 35+6) 2867g, syntymäpainoksi laskettuna aikana
arvioi 3800g. Eli melko samankokoinen kuin mitä esikoinen oli syntyessään.
Lääkäri sanoi, että ei näe mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.
MUTTA.
Vauvan
vatsan ympärys oli muita mittoja suurempi, mikä kuulemma voi olla
merkki siitä ,että mulla on sokereissa jotain vikaa. Kiva. Ja tästähän
seurasi sitten käsky SOKERIRASITUKSEEN. Voi kilin kellit mä sanon. En
ois halunnut mitään tällaista tähän kohtaan enää, en millään! Oisin vaan
halunnut nauttia huolettomasta loppuraskaudesta, mut nyt mun pitää
alkaa kyttäämään syömisiäni ja pelätä jotain saamarin
raskausdiabetesta!!! Ja isoa vauvaa. :(
En halua puskea mitään
yli nelikiloista ulos! En halua! Enenenenen! Mä haluan sen normaalin vähän reilu
kolmekiloisen vauvan joka syntyy ennen laskettua aikaa siististi ja
nätisti siten että äitiä ei pelottaisi jättiläisvauvat tai sokeriarvot
tai muut!!!
Haluan sittenkin sektioon... :(
Puuuuh. Mä
niin toivoin erilaista fiilistä tästä polikäynnistä. En tällaista. Kai
mun raskaushormonit tekee tästä nyt maailman isoimman ongelman, mutta
mua ahistaa ihan sikana!!
En halua enempää diagnooseja!!! Meidän perheessä niitä on saatu jo ihan tarpeeksi!!
maanantai 16. heinäkuuta 2012
lauantai 14. heinäkuuta 2012
perjantai 13. heinäkuuta 2012
This is it
Mä selvisin!
Miehen neljän viikon kesäloma alkaa just nyt! Seuraavan neljän viikon aikana tämä vauva tulee täältä ulos - vaikka väkisin. :D
Seuraavan kerran kun mies menee töihin me ollaan nelihenkinen perhe.
Paras ois olla. Mä en aio nimittäin neljän viikon päästä rv 40 + jäädä typyn kanssa kotiin kun mies palaa töihin... :d
Miehen neljän viikon kesäloma alkaa just nyt! Seuraavan neljän viikon aikana tämä vauva tulee täältä ulos - vaikka väkisin. :D
Seuraavan kerran kun mies menee töihin me ollaan nelihenkinen perhe.
Paras ois olla. Mä en aio nimittäin neljän viikon päästä rv 40 + jäädä typyn kanssa kotiin kun mies palaa töihin... :d
torstai 12. heinäkuuta 2012
Uneksi, lennä!
Pienempää, myöhään, vähemmän, puolet
Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa
nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!
Kun on saanu aina alottaa kaiken alusta
ei oo näkyny tyhjän paperin kauhua
Kaikki kel on sakset osaa leikata
jos mokaatte, kukaan ei muista sitä huomenna
Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä
siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä
Sä voit tehdä ja mennä
Tehän ootte jo oikein
kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette
ja se miten te ootte
Hunninko maailmankartalle
(PMMP: Tytöt)
Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa
nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!
Kun on saanu aina alottaa kaiken alusta
ei oo näkyny tyhjän paperin kauhua
Kaikki kel on sakset osaa leikata
jos mokaatte, kukaan ei muista sitä huomenna
Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä
siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä
Sä voit tehdä ja mennä
Tehän ootte jo oikein
kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette
ja se miten te ootte
Hunninko maailmankartalle
(PMMP: Tytöt)
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Äitiysloma
Se olisi sitten raskausviikkoja kasassa 35+0 ja äitiysloma alkoi. Hurjaa ajatella, että oikeasti vasta nyt voisi jäädä pois töistä! En olisi millään kyennyt olemaan töissä näin pitkään... Onneksi sain sairauslomaa ja sain olla kotona.
Olo on ihan jees siihen nähden että kannan ylimääräistä 15 kiloa mukanani, ja että poika venyttää mahanahkaani joskus oikein urakalla - niin että sattuu. Päätä se poraa johonkin tuonne alas ja saa paikat vihlomaan... auh. Yöt on yhtä tuskaa kun lantiota särkee. Vaihdan kylkeä ehkä sata kertaa yössä kun aina puutuu ja särkee ja käyn ainakin kolme kertaa pissalla.
Käväisin neuvolassakin tuossa viikko sitten, kaikki oli mallillaan. Terkan mielestä poika oli pää alaspäin kuten kuuluukin. Hemoglobiinikin oli vähän noussut ja tuntuu nyt pysyttelevän tuolla 116 huitteilla. Kelpaa mulle. Ja tämä ilman lisärautaa - aloin vaan syömään raskausajan monivitamiinia ja se korjaantui sillä. Koska kukaan ei mua ole mitenkään ohjeistanut että miten tämä mun krooninen sairauteni (CU) ja siihen syömäni lääkkeet vaikuttaa raskausajan kaikkiin arvoihin, löysin jännittävää tietoa itse. "saattaa vaikuttaa foolihapon aiheenvaihduntaan, ja raskauden aikana annetaan tämän takia foolihappoa, käyttäen esim. Matrifolin-nimistä preparaattia, joka sisältää sekä rautaa että foolihappoa." Jep. Eikä kukaan missään tällaista mulle osannut kertoa, ennen kuin itse googlailin että mikäs auttaisi alhaisiin veren rauta-arvoihin kun ei kovia rautalääkkeitä halua syödä.
No, onneksi löysin tiedon ja rauta-arvot korjaantui kun lisäsin foolihappoa ja rautaa ihan vain tuon raskausajan monivitamiinin muodossa.
Mies on vielä tämän viikon töissä jonka jälkeen hänellä alkaa neljän viikon kesäloma. Jonka jälkeen vielä muutama viikko isyyslomaa. Onneksi. Tämä alkaa käymään raskaaksi olla tuon tytön kanssa kaksistaan, vaikka ihan hurmaava tapaus se onkin. Mun pinna vaan ei kestä yhtään ja sen venymiskapasiteetti on vähentynyt huomattavasti. En. vaan. jaksa. Tytön uhma on hyvin pientä mutta mä en muuta tarviikkaan kun hermot menee...
Viikon päästä olisi synnytystapa-arvio. Kahden viikon päästä tämä vauva on ns. täysiaikainen. Silloin alan kuuraamaan lattioita kontillani että saan tämän ulos ennen laskettua aikaa. :d Vaikka juu juu, tiedän ettei mikään välttämättä auta ja että lapsi tulee kun se on valmis ja blaadi blaa. :D Mut MÄ alan jo kohta olemaan valmis. Kypsä. Iso.
Enkä ole vieläkään pakannut sitä sairaalakassia.
Olo on ihan jees siihen nähden että kannan ylimääräistä 15 kiloa mukanani, ja että poika venyttää mahanahkaani joskus oikein urakalla - niin että sattuu. Päätä se poraa johonkin tuonne alas ja saa paikat vihlomaan... auh. Yöt on yhtä tuskaa kun lantiota särkee. Vaihdan kylkeä ehkä sata kertaa yössä kun aina puutuu ja särkee ja käyn ainakin kolme kertaa pissalla.
Käväisin neuvolassakin tuossa viikko sitten, kaikki oli mallillaan. Terkan mielestä poika oli pää alaspäin kuten kuuluukin. Hemoglobiinikin oli vähän noussut ja tuntuu nyt pysyttelevän tuolla 116 huitteilla. Kelpaa mulle. Ja tämä ilman lisärautaa - aloin vaan syömään raskausajan monivitamiinia ja se korjaantui sillä. Koska kukaan ei mua ole mitenkään ohjeistanut että miten tämä mun krooninen sairauteni (CU) ja siihen syömäni lääkkeet vaikuttaa raskausajan kaikkiin arvoihin, löysin jännittävää tietoa itse. "saattaa vaikuttaa foolihapon aiheenvaihduntaan, ja raskauden aikana annetaan tämän takia foolihappoa, käyttäen esim. Matrifolin-nimistä preparaattia, joka sisältää sekä rautaa että foolihappoa." Jep. Eikä kukaan missään tällaista mulle osannut kertoa, ennen kuin itse googlailin että mikäs auttaisi alhaisiin veren rauta-arvoihin kun ei kovia rautalääkkeitä halua syödä.
No, onneksi löysin tiedon ja rauta-arvot korjaantui kun lisäsin foolihappoa ja rautaa ihan vain tuon raskausajan monivitamiinin muodossa.
Mies on vielä tämän viikon töissä jonka jälkeen hänellä alkaa neljän viikon kesäloma. Jonka jälkeen vielä muutama viikko isyyslomaa. Onneksi. Tämä alkaa käymään raskaaksi olla tuon tytön kanssa kaksistaan, vaikka ihan hurmaava tapaus se onkin. Mun pinna vaan ei kestä yhtään ja sen venymiskapasiteetti on vähentynyt huomattavasti. En. vaan. jaksa. Tytön uhma on hyvin pientä mutta mä en muuta tarviikkaan kun hermot menee...
Viikon päästä olisi synnytystapa-arvio. Kahden viikon päästä tämä vauva on ns. täysiaikainen. Silloin alan kuuraamaan lattioita kontillani että saan tämän ulos ennen laskettua aikaa. :d Vaikka juu juu, tiedän ettei mikään välttämättä auta ja että lapsi tulee kun se on valmis ja blaadi blaa. :D Mut MÄ alan jo kohta olemaan valmis. Kypsä. Iso.
Enkä ole vieläkään pakannut sitä sairaalakassia.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Antti-Kristo Lucifer vai Sherlock MacGyver?
Meille lapsen nimellä on suuri merkitys. Niinkuin varmaan kaikille tuleville vanhemmille. Lapsen nimi mietitään tarkkaan ja nimien merkitykset ja selitykset ovat meille tärkeitä. Haluamme, että nimi kantaa lasta ja tietenkin että lapsi kantaa nimeään ilolla. Jotenkin näen, että vahva nimi lapsella antaa vahvuutta elämään.
Esikoisemme on tyttö, ja hänen nimensä on valittu tietyllä periaatteella. Ensimmäinen nimi, eli kutsumanimi, on valittu nimen soinnin ja kauneuden perusteella. Ensimmäinen nimi meillä on supisuomalainen, liittyy luontoon ja se sointuu kauniisti meidän tavalliseen suomalaiseen sukunimeen. Emme koskaan halunneet sellaista nimeä, josta lapsi joutuisi selittämään että kamilla koolla tai nico ceellä. Kuitenkin kutsumanimeksi halusimme erikoisemman ja harvinaisemman nimen. Sellaisen, jota ei ole kovin montaa samalla luokalla... Nimi saa olla erikoinen mutta ei outo.
Toinen nimi on valittu merkityksen perusteella - tyttäremme toinen nimi tarkoittaa eräänlaista jalokiveä. Kolmas nimi on Amanda, jolla on latinankielinen merkitys. (rakastettava, ystävällinen).
Tarkoituksena on valita tälle pojalle nimi saman periaatteen mukaan: ensimmäinen nimi sointinsa ja kauneutensa vuoksi, toinen nimi tulee olla joku, millä on jokin merkitys. Esim. Toivo, Onni, Voitto jne. Kolmas nimi valitaan samalla periaatteella kuin tytöllekin, eli sillä tulee olla joku latinankielinen merkitys.
Nimenvalintaprosessi meillä menee siten, että kirjoitamme omia suosikkejamme lapsen isän kanssa vihkoon. Sitten aina silloin tällöin lueskellaan niitä ääneen ja viivaillaan yli niitä jotka eivät enää tunnu hyviltä vaihtoehdoilta. Tälle pojalle on nimi jo valikoitunut, ainakin todennäköisesti kutsumanimi on nyt päätetty. Ellei joku yllättäjä hyökkää takavasemmalta. :) Toinen ja kolmas nimi ovat vielä hakusessa, mutta monta hyvää vaihtoehtoa on niihinkin jo.
Kun sain tietää että odotamme poikaa, mulle iski paniikki - nimipaniikki! Tytölle olisin löytänyt roppakaupalla hyviä nimivaihtoehtoja, mutta poika. Niin vaikeaa keksiä pojalle nimeä! Onneksi nyt on kuitenkin kaivamisen ja pohtimisen tuloksena löytynyt yksi sellainen, joka tuntuu meistä molemmista hyvältä.
Esikoisemme on tyttö, ja hänen nimensä on valittu tietyllä periaatteella. Ensimmäinen nimi, eli kutsumanimi, on valittu nimen soinnin ja kauneuden perusteella. Ensimmäinen nimi meillä on supisuomalainen, liittyy luontoon ja se sointuu kauniisti meidän tavalliseen suomalaiseen sukunimeen. Emme koskaan halunneet sellaista nimeä, josta lapsi joutuisi selittämään että kamilla koolla tai nico ceellä. Kuitenkin kutsumanimeksi halusimme erikoisemman ja harvinaisemman nimen. Sellaisen, jota ei ole kovin montaa samalla luokalla... Nimi saa olla erikoinen mutta ei outo.
Toinen nimi on valittu merkityksen perusteella - tyttäremme toinen nimi tarkoittaa eräänlaista jalokiveä. Kolmas nimi on Amanda, jolla on latinankielinen merkitys. (rakastettava, ystävällinen).
Tarkoituksena on valita tälle pojalle nimi saman periaatteen mukaan: ensimmäinen nimi sointinsa ja kauneutensa vuoksi, toinen nimi tulee olla joku, millä on jokin merkitys. Esim. Toivo, Onni, Voitto jne. Kolmas nimi valitaan samalla periaatteella kuin tytöllekin, eli sillä tulee olla joku latinankielinen merkitys.
Nimenvalintaprosessi meillä menee siten, että kirjoitamme omia suosikkejamme lapsen isän kanssa vihkoon. Sitten aina silloin tällöin lueskellaan niitä ääneen ja viivaillaan yli niitä jotka eivät enää tunnu hyviltä vaihtoehdoilta. Tälle pojalle on nimi jo valikoitunut, ainakin todennäköisesti kutsumanimi on nyt päätetty. Ellei joku yllättäjä hyökkää takavasemmalta. :) Toinen ja kolmas nimi ovat vielä hakusessa, mutta monta hyvää vaihtoehtoa on niihinkin jo.
Kun sain tietää että odotamme poikaa, mulle iski paniikki - nimipaniikki! Tytölle olisin löytänyt roppakaupalla hyviä nimivaihtoehtoja, mutta poika. Niin vaikeaa keksiä pojalle nimeä! Onneksi nyt on kuitenkin kaivamisen ja pohtimisen tuloksena löytynyt yksi sellainen, joka tuntuu meistä molemmista hyvältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)