Haloo haloo, täällä ollaan. Elämä kulkee jotenkin omia uomiaan, vähän laiskanpuoleisesti. Mitään uutta tänne ei kuulu, ei töitä (muutama haku menossa joista saattaa jotain poikia) eikä raskautta. Ei oikein ole ollut mitään kirjoitettavaakaan.
Nyt alan laittamaan kotiin joulua pikkuhiljaa; valoja, kynttilöitä ja tunnelmaa. Lapsi on jo sen ikäinen, että osallistuu mielellään kaikkeen askartelupuuhaan, joten kodin joulusisustus ei varmaan tule näyttämään ihan samalta kuin sisustuslehdissä. Pitäähän lapsenkin kädenjälki näkyä kotona.
Joulukortit ja häiden kiitoskortit pitää saada valmiiksi ja muutaman viikon sisään postiin myös. Meillä menee tänä vuonna kaksi kärpästä yhdellä iskulla - eli joulukortit ja kiitoskortit samoissa kuorissa. (Onkohan niissä joulumerkeissä joku painoraja?)
Sitten pitää suunnitella mitä annetaan päiväkodin tädeille joulumuistamiseksi, suunittelin itse koristeltua paperitötteröä, jossa olisi sitten vaikka itsetehtyjä namusia... jos on hyviä vinkkejä että minkälaisia namusia voisi tehdä niin laittakaa kommenttiboksiin viestiä! Myös tanhuryhmän opeille pitää jotain kivaa keksiä, ehkä saman voisi tehdä kaikille...
Joululahjoja ei ole vielä hankittu yhtään, mutta mielessä on jo että mitä hankitaan. Ainakin suurimmalle osalle. Sitten ne pitää enää hakea ja paketoida. Se onkin ihanaa puuhaa - kun lapsi on nukkumassa niin illan hämyssä ja kynttilän valossa kääriä lahjoja paketteihin.
Sitten voitaisiin typyn kanssa tehdä piparitalo jonka ipana saisi koristella ihan itse, äiti avustaisi vain teknisesti ja lapsi pääsisi käyttämään luovuuttaan. Joulukuu on pimeä ja nähtävästi märkä, onneksi siis on kaikkea puuhaa jota voidaan tytön kanssa touhuilla ettei elo käy tylsäksi. (En nimittäin todellakaan saa mitään intoa lähteä ulos pimeällä ja sateisella kelillä vain siksi kun lapsen kanssa pitää mennä ulos... onneksi päiväkodissa ulkoillaan säännöllisesti.) Kyllä me jonkun verran ulkoillaankin. Mut aina ei vaan huvita.
Vuosi alkaa lähenemään loppuaan. Vielä pitää jaksaa tsempata jonkun aikaa. Odotan, että uusi vuosi toisi tullessaan jotain uutta myös minun ja meidän elämäämme. Toivottavasti lapsen, mutta myös toivottavasti jotain muuta uutta. Kaipaan niin uutta suuntaa elämälleni... sen löytäminen vaan ei ole helppoa.
Kuulumisiin - lupaan aktivoitua taas täällä blogissakin!
3 kommenttia:
Joulumerkeissä on painoraja 20g. Mekin lähetettiin aikoinaan kiitoskortit ja joulukortit samassa, mutta piti lähettää tavallisella merkillä kun painoi liikaa (plus se oli kauniimpaa kun oli häiden väriteema postimerkeissä myös kiitoskorteissa).
Hyväksikoettu namuresepti vuosien takaa:
125g kookosrasvaa
0,75dl kaakaojauhetta
0,75dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria (tai jos käyttää vanilliinia 1,5-2tl)
0,5dl kermaa
kaakaojauhetta kuorrutukseen
Ohje on Vegaaniliitolta ja siinä käytetään soijakermaa, mutta myös tavallinen kerma käy.
Sulata kookosrasva. Sekoita kuivat aineet kulhossa, lisää kerma. Sekoita lämmin kookosrasva joukkoon ja vatkaa kunnes rasva on jäähtynyt.
Seos on valmista, kun se on selvästi vaalentunut ja kuohkeutunut. Laita kylmään noin tunniksi.
Ota jäähtyneestä massasta teelusikallisen kokoisia paloja, pyörittele palloiksi ja kaakaojauheessa.
En tiedä kuulutko niihin kirjoittajiin jotka haluavat palautetta kirjoituksistaan, vai niihin jotka haluavat vain selkään taputteluja ja kannustusta. En halua loukata sinua, älä ota tätä henkilökohtaisesti. Kyse on vain yhdestä kirjoituksesta ja siitä miten minä otin sen vastaan, ei sinusta ihmisenä.
Mutta lukiessani tätä päivitystäsi tulin hirveän surulliseksi. Melkein joka kappaleessa muistat korostaa kuinka teet asioita lapsen kanssa. Olen niin järjettömän kateellinen, että voit jakaa joulun ihanuuden lapsen kanssa, että en taida pystyä lukemaan blogiasi ennen kuin joulu on ohi.
Tämä on muutenkin vaikeaa aikaa kun joka puolella on lapsiperheitä ja mainoksia lapsiperheille, mitään ei voi lukea eikä tehdä saamatta muistutusta omasta lapsettomuudestaan. Siksi en kaipaa sitä muistutusta blogimaailmastakin. Anteeksi, tiedän ettei sinulla ole helppoa enkä toivo sinulle mitään ikävyyksiä vaan kaikkea parasta. Jatkan blogisi lukemista taas joulun jälkeen paremmalla mielellä.
ps. kirjoitin tämän mielessäni toive, että vastaavanlaisia mielipiteitä kirjoitusten aiheuttamista ajatuksista alettaisiin vaihdella eri blogeissa aktiivisemmin. Niin positiivisia kuin negatiivisia, yhtä arvokkaita tuntemuksia kumpikin.
Hei Kerttu!
Kiitos reseptistä, kuulostaa aika hyvältä! =)
Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että joskus jonkun blogin lukeminen on liian raskasta ja saa mielen surulliseksi. Minä en vieläkään pysty kovin helposti lukemaan raskausblogeja enkä vauvablogeja, kaikkine valituksineen raskausajan vaivoista tai arjesta pienen vauvan kanssa... omat muistot viime raskaudesta ovat vielä melko kipeitä.
Mutta tiedän myös että jokainen kokee elämänsä sellaisena kuin se heillä on juuri nyt ja ne vaikeudet siinä. Eikä ne ole siinä hetkessä yhtään vääriä tai huonoja tunteita. Mun on vaan tässä elämäntilanteessa joskus vaikeaa lukea niitä. Joten ymmärrän että lähestyvä joulunaika saa mielen suruisaksi. Meilläkin olisi tänä jouluna kuulunut olla kaksi lasta...
No, kaiken tämän sepustuksen jälkeen tarkoitan sanoa että tervetuloa joulun jälkeen tai heti kun siltä vaan tuntuu lukemaan blogia. :)
Ja mielelläni otan kaikenlaisia kommentteja vastaan kunhan ne eivät ole liian tuomitsevia tai riitaa aiheuttavia. Sinun kommenttisi oli hyvin kirjoitettu ja en missään nimessä ottanut itseeni. :)
Lähetä kommentti