Anteeksi anteeksi taas hiljaisuus! Lupaan taas terästäytyä ja laittaa tekstiä vähän tiuhempaan tahtiin.
Vauvantekorintamalla ollaan odottelufiiliksillä, eli siis odottelemme saapuuko rouva punainen lähiaikoina vai ei. Omat ajatukset ovat itseasiassa aika ristiriitaiset sen suhteen. Tiedossa olisi kaasojen palaveri-punaviini-iltaa, ystävien häitä kaksin kappalein ja vielä ne omatkin. Pitäisikö pitää taukoa ja nauttia kesästä ja häistä ja vasta sitten jatkaa vauvantekoajatuksia? En tiedä. Jos nyt sattuisi niin, että olisin raskaana en tiedä mitä ajattelisin. Jee!? Kai?
Koska ei se raskausuutinen ole iloinen uutinen. Iloinen uutinen tulee vasta rakenneultrassa jos sinne asti joskus pääsee. Ensimmäinen puolikas raskaudesta pitää vaan rämpiä läpi. Varautua ajatukseen että se voi taas päättyä huonosti. Menettää monta kuukautta rentoa ja iloista elämää koska pitää pelätä maan murtumista...
Onko tässä mitään järkeä?!
Mutta kuinka paljon kaipaankaan sitä raskaana olemisen tunnetta. Ja kuinka paljon kaipaan sitä pientä vauvaa! Haluaisin ihmetellä hänen pieniä sormiaan, pälyileviä silmiään ja suloisia reisimakkaroitaan. Pohdin mielessäni, että onko meillä ensi vuonna helmivauva? Vai kenties huhtivauva? Tuleeko toinen toukovauva? Tuleeko vasta elokuun vauva? Vai tuleeko sitä enää koskaan?
Mitä jos odottaisimme häihin saakka? Ja mitä jos silti sekin raskaus menee huonosti? Sitten ollaan jo jossain ensi vuoden kevätpuolella ja taas samassa tilanteessa kuin nyt... mitä sitten?
Voi hemmetti tätä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti