Lintuset

Ensimmäinen tatuointini. Yksi lintu jokaiselle lapselle. 

Kuume iski heti - haluan lisää!  (Ai miten niin kolmenkympin kriisi lähenee)

Siniset kynnet ovat peruja tiistain PiNKin konsertista! Pitihän mun lakata rokkikynnet rokkikeikalle! Mutta vihdoin peilistä mua alkaa katsomaan sen näköinen nainen, jonka tunnistan! Päätin olla punapää ainakin tämän kesän, tuossa kuvassa se ei näytä niin punaiselta kuin oikeasti on. Ulkona luonnonvalossa se suorastaan säkenöi kirkkaan punaisena! Ah!

Olen myös tammikuun jälkeen saanut neljä kiloa pois ja vyötäröltä yli 10 cm! Kiitos kuntosalin ja pilateksen sekä ruokavaliomuutoksen. Vielä mahalöllö tuossa löllöttää mut ehkä se siitä pikkuhiljaa katoaa. Bikinikuntoon en täksi kesäksi pääse mutta tavoitteena on ensi kesänä olla taas siinä kunnossa että kehtaan olla biksuissa rannalla! :D Nyt siis paino on suurin piirtein sama kuin ennen raskautta. Siitä toiveena ois vielä pudottaa muutama kilo ja kiinteyttää vielä yltympäriinsä.

Kohta se kuuluisa 30 on täällä mut mä oon valmis! Bring it on!

Neljävuotias

Auringon kulta hiuksissaan
tuhannet tarinat kielellä.

Rohkeus polkea edellä
kaipaus käpertyä kainaloon.
Niin kömpelöt jalat,
mustelmia polvissa.

Metrin mittaisessa tukassa takkuja
leikeissä kuvitelmia villejä
- leijona ja seepra ovat aina kavereita.

Hymykuoppa poskella,
riehakas laulu!
naurun pulputus, kikatus!

Sellainen on nelivuotias pieni
Iso ja pieni,
mustelmainen ja mustaripsinen
kiukkuinen ja kultatukkainen.

Hellä ja huumorintajuinen,
täynnä tarinoita ja kuvitelmia.
Kikatusta kainalossa.

Mun rakas. Nelivuotias.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa.

Kylläpä laiskottaa. :D Blogi on vähän hiljaisella tolalla nykyään... koitan parantaa tapani.

Ihan ensiksi kerron, että olemme löytäneet avun pikku Oon atopiaan!!! Eräs hihhulikaveri vinkkasi että kokeilkaa MeineBase mineraalisuolaa. Ja jopas jotakin, sepä toimii! Kutinaa on huomattavasti vähemmän ja iho pysyy paremmassa kunnossa!

Käytämme sitä ihan kylpysuolana sekä sitten aamuin ja illoin pistetään rasvan sekaan että siitä tulee tavallaan tahnaa/ kuorinta-ainetta. Jos iho on auki niin se voi kirvellä hiukan mutta pieni kirvely kestetään jos sillä päästään eroon kortisonivoiteista!

Kokeilin itsellenikin tätä ihmesuolaa kasvoihin ja tein pari kertaa kuorinnan viime viikolla... jopas puskee nyt sitten finniä pihalle. Eli kai ihon epäpuhtaudet sieltä poistuu...

Sitten muihin aiheisiin. Pikku oo on kipeä. Räkää, limaa, rohinaa ja semmoista. Samaan aikaan väsätään hampaita joita alhaalla on jo kaksi ja kolmas on siihen viereen tulossa. Ja Oo kuolaa. PALJON. Paidat on ihan litimärkänä koko ajan. Kuolalappu auttaa sen kymmenen minuuttia kunnes sekin on litimärkä. Huoh.

Viime yönä piti pitää pikku oota nukkumassa sylissä vähän aikaa kun ressukka ei saanut henkeä kunnolla. :( Tänään mennääkin käymään lääkärissä tarkistamassa korvat ja keuhkot!

Nyt ei kerkii taas enempää. Palaillaan!

Tasa-arvon päivänä

... on tehtävä niinkuin kuuluu.

Allekirjoita. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus avioitua sen henkilön kanssa, jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa seksuaalinen suuntautuminen ei saa olla este avioliitolle!

ALLEKIRJOITA KANSALAISALOITE TÄSTÄ



.

Menopeli meidän mukulalle

Haettiin tällainen meidän pikku Oolle. Jospa se auttais vähän tuohon jatkuvaan narinaan ja kiukkuun. Ainakin helpottaisi mun päiviä et saan sen hetkeksi ees viihtymään jossain. ...

ohhoh. ompas ollut negatiivista.

Kylläpä nyt on ollutkin negatiivista lähiaikoina! Oo on ihana ihana vauva ja mulla on ihana perhe ja meillä on taloudellinen tilannekkin jotenkin hyvissä kantimissa. Jotenkin tää vaihe vaan vauvan kanssa ja tämä talvi tuottaa nyt kovasti mulle vaikeuksia. Se meinaa perhana selättää mut!

Kun on aamu, kello kuusi ja katson kuinka ulkona tuiskuttaa lunta ja tiedän, että pitää hetken päästä lähteä lykkimään rattaita hankeen kun viedään isosisko päiväkotiin.... niin meinaa itku päästä. Monena aamuna on sellainen voimaton ja uupunut olo. Perhana!

Mä oon ollut ihan mölliäitikin joka ei jaksa mitään kivaa. Mut minkäs teet kun ei saa nukkua.... kele.

MUTTA pikku Oon ekat hampaat tuli läpi! Tai ihan eka tuli jo ja toka tulee varmaan hetkenä minä hyvänsä. Kunhan ne on pihalla niin ehkä sitten ne yöt paranee... tää on yhtä ehkää tää vauvaelämä. :) Mut unikoulua pukkaa toivottavasti ens viikonloppuna!

Ja mun kuntoilupuoli... Paino ei meinaa pudota millään! Olin karppausdietillä mut ei se kestänyt kauaa kun tuli niin kauhee leipäkaipuu et oli pakko alkaa syömään leipääkin. Mut koitan pitää sokerin ja vaaleat nopeat hiilarit minimissään ja tarkkailla annoskokoja ja liikkua ja jättää herkut pois. Mulle taitaa tosiaan sopia parhaiten sellainen normaali ruokavalio. Semmoinen missä ei ole mitään omituista. Mutta kuntosalilla oon käynyt nyt 10 kertaa ja se tuntuu ihan kivalta. Oon jopa lisännyt painoja joihinkin ja ehkä jossain jotain edistystä tapahtuu vaikka varsinaisesti missään se ei näy vielä.

Mut kyllä tää taas tästä iloksi muuttuu. Kunhan lumet sulaa ja pikku Oo lähtee liikkeelle niin kyl se siit sit...

seitsemänkuisen kitinät

Jepulis. Pikku O on jo 7 kk! IStua tapittaa ilman tukea itsekseen lelukopan ääressä ja tutkii tavaroita. Ottaa lelun käteensä ja sitten kääntelee kättä ja heiluttelee sitä ja tuijottaa lelua. Jos siitä lähtee kilinää tai muuta kivaa ääntä niin sitten sitä pitää heiluttaa tosi kovaa ja hymyillä riemastuneesti sille äänelle. Sitten se lelu vintataan menemään ja kaivetaan uusi tilalle.

Pikku O haluaisi kävellä. Kun joku viitsii nostaa hänet kävelyasentoon ja seisomaan kasvoille puhkeaa niin suloisen riemastunut hymy että siinä sulaa kuka vain! Ja huvittavaa on kun tuo pikku tappi ottaa ihan oikeita kävelyaskeleita tuettaessa. Höntti.

Koitin selittää pikku Oolle että kuules muru, hienosti menee kävelykin mutta ensin pitäis opetella vähän muita juttuja. Esimerkiksi vaikka konttaamaan. Ryömimään tuo lapsi ei lähde koskaan, se on varma se. Masullaan ei ole hetkeäkään! Kai sitä ois pitänyt vähän enemmän sietää sitä itkua jos se olis tottunut siihen masullaan olemiseen paremmin? No jaa, ken tietää. Ehkä se refluksi tekee sen että ei halua siellä olla. No ei se mitään, pääsee sitä muutenkin liikkeelle.

Pikku O kränää. Istuu lattialla ja komentaa kovaan ääneen. Voi kuvitella mitä se sanoo: "tule äiti tänne! haluan mennä tuonne missä on johto! äiti! äääää! haluan NYT!" Kova olisi halu liikkua mutta ihan vielä ei taidot riitä.

Pikku Oo varmasti lähtee liikkeelle samoin kuin siskonsa aikoinaan, eli istuma-asennosta sitten konttimaan. Nyt jo Oo menee pitkälle eteen kun tavoittelee lelua! Siitä se lähtee kun se alkaa varaamaan painoa enemmän sinne käsille ja joku kerta se ottaa käsillä koko painon vastaan. Siitä se sitten toivottavasti pikkuhiljaa...

Mutta nyt. Suu on turvoksissa. Ja sinne kutittaa ja sattuu. Hampaat tekee kovasti tuloaan mutta vieläkään niitä ei näy! Oolla tuli myös yhtäkkinen ripuli viime keskiviikkona. Se on jatkunut enemmän tai vähemmän näihin päiviin saakka, vatsan toiminta on jotenkin tosi outoa nyt.

Ja koska atopiakaan ei vielä ole helpottanut niin päätettiin VIELÄ KERRAN kokeilla maidotonta diettiä. Ostin apteekista soijamaitokorviketta ja onneksi Oo juo sitä ihan mielellään. Katsotaan onko siitä mitään apua levottomiin öihin ja kutisevaan ihoon tai mihinvaan.

Hiukan rankka vaihe menossa kun Oota saa kantaa ja viihdyttää KOKO AJAN kun se ei viihdy yhtään itsekseen. Huoh. No kylsetästä. :)