Tsemppiä ja jännitystä

Mä olen tsempannut kuluneella viikolla. Nyt on vauvalla hoitotaso, sänky ja turvakaukalo valmiina. Pienet vaatteet on pestynä lipastossa odottamassa ja harsot viikattuna valmiiksi myös. Makuupussi ja imetysliivit pesukoneessa.

Sairaalakassia en oo vielä alkanut pakkaamaan, mut oon vähän haalinut kamaa mitä sinne haluan mukaan. Edelliskerrasta oppineena haluan kassiin juotavaa ja syötävää. Pähkinöitä, pillimehuja, suklaata! Sitten sinne pakataan rintakumit, imetysliivit, liivinsuojia. Vauvalle muutama tutti ja harso. Äidille myös joku hömppä-kioskiromaani niitä hetkiä varten kun uni ei tule ja vauva nukkuu... Ja sitten tietenkin perussettinä kännykän laturi, kamera ja niin edelleen. Hmm... mitähän muuta sinne vielä tunkisi. Ainiin - äidin kotiutumisvaatteet, meikkipussi, hammasharja ja muut hygieniavälineet. Naamarasva, korvatulpat ja silmälaput. EIköhän siinä ole kylliksi. :) Ehkä vielä ipodin voisi napata laukkuun niin voi kuunnella jotain muutakin kuin naapurisängyn naisen vauvan korviaraastavaa itkua... (jostain syystä toisten vauvojen itku on aina liian kovaäänistä tai kimeetä tai muuten vaan kamalan kuuloista).

Niin, ennen sitä mukavaa osastoaikaa on vuorossa se iso S. Ja sepä mua jännittää. Kaksi synnytystä mulla on takana, mutta niistä toinen oli rv 20 ja toinen rv 23. Hiukan eri juttu kuitenkin kuin mennä synnyttämään rv 40. Mä uskon, että kun kuitenkin kohtu on muutaman kerran hoitanut synnytyksen, sillä on joku lihasmuisti ja se osaa homman hyvin. Ponnistusvaihe jännittää ehkä jopa enemmän.... Mulla on sektion vuoksi synnytystapa-arvio rv 36, joten siellä sitten katsotaan että miten tämä poika tulee maailmaan. Uskon, että tyyppi on oikein päin ja mulle suositellaan ihan normaalia alatiesynnytystä. Voihan se siltikin päätyä sektioon, mutta sen näkee sitten vasta.. Go with the flow on mun teemani synnytykseen liittyen.

Mut kyllä se on jo alkanut jännittämään. Hui. Osaankohan mä? Pärjäänköhän mä?

hyvää juhannusta

Published with Blogger-droid v2.0.4

32+0

Taas ne viikot poksuu. Nyt jo 32+0! Eilen iski illalla paniikki, että hitto, kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan! Ei voi olla! Alkoi jännittämään ja tuli sellainen olo että eihän täällä oo mitään valmista!

Sairaalakassi pitää pakata, vauvan vaatteet pitäis kai jotenkin inventoida ja pestä. Missähän on edellisestä äippäpakkauksesta tulleet makuupussi, peitto ja muut tarvikkeet... pitäis vissiin tuttipulloja kaivaa jostain kans ja kattoa että onko ne pullotutit missä kunnossa.

Seisomalauta pitää ostaa rattaisiin, kaukalon pehmusteet pitäis pestä, sänky hakea ja tehdä siihen reunapehmusteet... ja kinuta kaverille lainattuja lakanoita yms. takaisin.

Mistähän sitä alottais?!

Ja kun tämä raskaus on mulla jotenkin fyysisesti nyt raskasta, niin tuntuu että yhden pienen homman jaksaa tehä ja sit jo on ihan puhki. Kävellessä alapäähän vihloo ihan koko ajan! Onkohan tääkin kaveri täällä perätilassa kun niin ottaa tuonne alas... Näiden lisäksi ois tietty kaikki ne muut kotihommat tehtävänä. Typy on vielä tämän viikon päiväkodissa, jonka jälkeen silläkin alkaa loma. Kai pitäisi yrittää nauttia tästä vapaa-ajasta vielä tämän viikon...


Mutta positiivisella mielellä oon vaikka vähän meinaa sitä paniikkia pukata.
Kahdeksan viikkoa!

ensi syksylle jotain muutakin odotettavaa

Huomisen synttärini kunniaksi ostin tänään tällaisen:





















Ompahan jotain kivaa odotettavissa ensi joulukuulle!!! :D



'

SIellä kasvaa ihminen

"Ompa se VALTAVA!"
"Siellä on varmaan kaksoset..."
"Nyt jo noin iso, siitä tulee varmaan mahtavan kokoinen maha vielä!"
"Ihan varmasti tulee yli nelikiloinen, eikös teidän esikoinekin ollut 3800? Joo, nelikiloinen ainakin"
"Ai elokuussa vasta laskettu aika?"
" Joko se masu painaa kun se on Niiiiiin iso?"

Joo on se iso. Siellä kasvaa ihminen!!
Ja ihan kiitos on mitat keskikäyrillä että se on JUST sen kokoinen kuin sen kuuluukin nyt olla!

Nih.

Poijaan menopelit

Tällaiset löytyi käytettyinä meidän poikaselle. On nyt menopelit sitten... maastokuviointi ei oo ihan mikään ykkösjuttu mulle mutta vähän joustan tässä kun on muuten niin hyvässä kunnossa. Ja en jaksanut enää metsästää. :D

elämä on jatkuvaa muutosta

Nyt saatiin veivattua meidän ompelu/askartelupöytä pois makkarista ja siirrettyä olkkariin. Vähän haasteellista kun lapsi kiukuttelee huomiota ja miestä ei huvittaisi siirrellä mitään ja piti vielä narista että olkkarista tulee ruma ja ahdas ja kaikkea...  Ja voiko ne askartelutarvikkeet sitten olla siinä pöydällä levällään? Ei se pöytä sit aina oo siistinä... ja valivali.

*huokaus*


Olin kärsivällinen ja en suuttunut vaikka mieli teki. Jos perheseen tulee yksi henkilö lisää niin kyllä sille pitää tehdä tilaa, valitettavasti. Murh. "Voihan ne vaipat vaihtaa vaikka sängyn päällä" no voi, mut miks mä vaihtaisin jos meillä kerran on olemassa hoitopöytä?! Joka mahtuu makkariin ja johon saa lähelle kaikki vaatteet, purkit ja hoitotuotteet ja vaipat?

*huokaus taas*

Kun ei valitettavasti ole enempää tilaa tässä kämpässä. Kun on sopeuduttava. Kun on vaan keksittävä ratkaisut ja tehtävä vauvalle tilaa. Teki mieli kiukustua tosissaan: vauva muuttaa asioita jos et muista! Jälleen kerran! Askartelupöydän paikka on mm. yksi sellainen. Sitten se on olohuoneessa, mitä sitten? Kun poika kasvaa ja mekin varmaan jossain kohtaa etsitään isompi asunto niin sitten varmaan saadaan taas enemmän tilaa ja paikka jossa mies voi levitellä tavaroitaan rauhassa.

Mies osaa kehittää kyllä kaikesta jonkun ison ongelman tai stressin nykyään. Koitan vaan sanoa sille rauhallisesti, että rentoudu ja rauhoitu - elämä on jatkuvaa muutosta, varsinkin kun vauva tulee taas kuvioihin. Koita tottua siihen että aikataulut ei aina sovi, että vauvan myötä myös moni muu asia mutkistuu...

No, tästä se tilan raivaaminen lasta varten alkaa. Odottakaapas vaan kun huomenna haetaan vauvan vaunut ja niille pitää löytyä joku paikka... minkähänlaisen ongelman tuo mies siitä keksii?!

*huokaus*