tiistai 12. kesäkuuta 2012
SIellä kasvaa ihminen
"Ompa se VALTAVA!"
"Siellä on varmaan kaksoset..."
"Nyt jo noin iso, siitä tulee varmaan mahtavan kokoinen maha vielä!"
"Ihan varmasti tulee yli nelikiloinen, eikös teidän esikoinekin ollut 3800? Joo, nelikiloinen ainakin"
"Ai elokuussa vasta laskettu aika?"
" Joko se masu painaa kun se on Niiiiiin iso?"
Joo on se iso. Siellä kasvaa ihminen!!
Ja ihan kiitos on mitat keskikäyrillä että se on JUST sen kokoinen kuin sen kuuluukin nyt olla!
Nih.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Poijaan menopelit
Tällaiset löytyi käytettyinä meidän poikaselle. On nyt menopelit sitten... maastokuviointi ei oo ihan mikään ykkösjuttu mulle mutta vähän joustan tässä kun on muuten niin hyvässä kunnossa. Ja en jaksanut enää metsästää. :D
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
elämä on jatkuvaa muutosta
Nyt saatiin veivattua meidän ompelu/askartelupöytä pois makkarista ja siirrettyä olkkariin. Vähän haasteellista kun lapsi kiukuttelee huomiota ja miestä ei huvittaisi siirrellä mitään ja piti vielä narista että olkkarista tulee ruma ja ahdas ja kaikkea... Ja voiko ne askartelutarvikkeet sitten olla siinä pöydällä levällään? Ei se pöytä sit aina oo siistinä... ja valivali.
*huokaus*
Olin kärsivällinen ja en suuttunut vaikka mieli teki. Jos perheseen tulee yksi henkilö lisää niin kyllä sille pitää tehdä tilaa, valitettavasti. Murh. "Voihan ne vaipat vaihtaa vaikka sängyn päällä" no voi, mut miks mä vaihtaisin jos meillä kerran on olemassa hoitopöytä?! Joka mahtuu makkariin ja johon saa lähelle kaikki vaatteet, purkit ja hoitotuotteet ja vaipat?
*huokaus taas*
Kun ei valitettavasti ole enempää tilaa tässä kämpässä. Kun on sopeuduttava. Kun on vaan keksittävä ratkaisut ja tehtävä vauvalle tilaa. Teki mieli kiukustua tosissaan: vauva muuttaa asioita jos et muista! Jälleen kerran! Askartelupöydän paikka on mm. yksi sellainen. Sitten se on olohuoneessa, mitä sitten? Kun poika kasvaa ja mekin varmaan jossain kohtaa etsitään isompi asunto niin sitten varmaan saadaan taas enemmän tilaa ja paikka jossa mies voi levitellä tavaroitaan rauhassa.
Mies osaa kehittää kyllä kaikesta jonkun ison ongelman tai stressin nykyään. Koitan vaan sanoa sille rauhallisesti, että rentoudu ja rauhoitu - elämä on jatkuvaa muutosta, varsinkin kun vauva tulee taas kuvioihin. Koita tottua siihen että aikataulut ei aina sovi, että vauvan myötä myös moni muu asia mutkistuu...
No, tästä se tilan raivaaminen lasta varten alkaa. Odottakaapas vaan kun huomenna haetaan vauvan vaunut ja niille pitää löytyä joku paikka... minkähänlaisen ongelman tuo mies siitä keksii?!
*huokaus*
*huokaus*
Olin kärsivällinen ja en suuttunut vaikka mieli teki. Jos perheseen tulee yksi henkilö lisää niin kyllä sille pitää tehdä tilaa, valitettavasti. Murh. "Voihan ne vaipat vaihtaa vaikka sängyn päällä" no voi, mut miks mä vaihtaisin jos meillä kerran on olemassa hoitopöytä?! Joka mahtuu makkariin ja johon saa lähelle kaikki vaatteet, purkit ja hoitotuotteet ja vaipat?
*huokaus taas*
Kun ei valitettavasti ole enempää tilaa tässä kämpässä. Kun on sopeuduttava. Kun on vaan keksittävä ratkaisut ja tehtävä vauvalle tilaa. Teki mieli kiukustua tosissaan: vauva muuttaa asioita jos et muista! Jälleen kerran! Askartelupöydän paikka on mm. yksi sellainen. Sitten se on olohuoneessa, mitä sitten? Kun poika kasvaa ja mekin varmaan jossain kohtaa etsitään isompi asunto niin sitten varmaan saadaan taas enemmän tilaa ja paikka jossa mies voi levitellä tavaroitaan rauhassa.
Mies osaa kehittää kyllä kaikesta jonkun ison ongelman tai stressin nykyään. Koitan vaan sanoa sille rauhallisesti, että rentoudu ja rauhoitu - elämä on jatkuvaa muutosta, varsinkin kun vauva tulee taas kuvioihin. Koita tottua siihen että aikataulut ei aina sovi, että vauvan myötä myös moni muu asia mutkistuu...
No, tästä se tilan raivaaminen lasta varten alkaa. Odottakaapas vaan kun huomenna haetaan vauvan vaunut ja niille pitää löytyä joku paikka... minkähänlaisen ongelman tuo mies siitä keksii?!
*huokaus*
tiistai 5. kesäkuuta 2012
noin 10 jäljellä
Viimeinen työpäivä (toivottavasti lääkäri on samaa mieltä),
kymmenen viikkoa laskettuun (tai vähän vähemmän tai ehkä enemmän),
aika päästä tekemään listoja (pitäiskö vauvalle jotain hankkia?)
aika päästä miettimään makuuhuoneen järjestystä (mahtuuko se sänky sinne?)
aika antaa huomiota esikoiselle ("Äiti, äiti! Joko se pikkuveli huomenna syntyy?")
aika kastella tomaatintaimia takapihalla (meillä on oma pieni kasvihuone!)
Nyt on aika siirtyä taas eteenpäin.
Kotiinpäin.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Ku ei vaan JAKSA
Tämän viikon ensimmäinen työpäivä ohi. Makaan sängyllä. Sohvalla. Makaan. En JAKSA tehdä mitään. Onneksi on miehen aamuvuoroviikko ja hän on ollut typyn kanssa pihalla ja lähti vielä pyöräilemäänkin tytön kanssa.
Minä katselen ympärilleni ja haluaisin laittaa pyykkiä. Keittiön lattia pitäisi pestä. Olkkarissa on roinaa. Tytön vaatekaappi pitäis siivota. Ja oma. Vauvan kamojakin ois kiva jo laittaa. Mulla on nyt vähän raskausmasennus. Haluaisin pystyä tekemään jotain mut kun ei niin ei. :( Sattuu, uuvuttaa, supistaa.
Ja tunnen olevani laiska paska, vaikka mä en oikeasti pysty just nyt tekemään mitään. Mulla on sellainen olo, et jos mä vielä jatkan tätä töissäkäymistä tää lapsi syntyy takuulla ennen aikojaan. Aikamoisia supistuksia tullut pitkin päivää työtuolissa istuessani... ja vihloo kohdunsuuta ihan sikana. Huoh. Lepoahan se huutaa tämä kroppa.
Huomiselle on varattu aika työterveyslääkärille. Se taitaa olla tässä tämä minun työurani tällä kertaa.
Huoh.
AINIIN! Tänään on rv 30+0!!!
USKOMATONTA!
(ja mitään ei ole vauvaa varten tehtynä... :p )
Minä katselen ympärilleni ja haluaisin laittaa pyykkiä. Keittiön lattia pitäisi pestä. Olkkarissa on roinaa. Tytön vaatekaappi pitäis siivota. Ja oma. Vauvan kamojakin ois kiva jo laittaa. Mulla on nyt vähän raskausmasennus. Haluaisin pystyä tekemään jotain mut kun ei niin ei. :( Sattuu, uuvuttaa, supistaa.
Ja tunnen olevani laiska paska, vaikka mä en oikeasti pysty just nyt tekemään mitään. Mulla on sellainen olo, et jos mä vielä jatkan tätä töissäkäymistä tää lapsi syntyy takuulla ennen aikojaan. Aikamoisia supistuksia tullut pitkin päivää työtuolissa istuessani... ja vihloo kohdunsuuta ihan sikana. Huoh. Lepoahan se huutaa tämä kroppa.
Huomiselle on varattu aika työterveyslääkärille. Se taitaa olla tässä tämä minun työurani tällä kertaa.
Huoh.
AINIIN! Tänään on rv 30+0!!!
USKOMATONTA!
(ja mitään ei ole vauvaa varten tehtynä... :p )
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Ajatuksia tulevasta ja kipuja
Jännittää tuleva. Ei niinkään synnytys vaan se vauva-arki. Mitenhän sitä pärjää? Mitenhän sen imetyksen kanssa tulee sujumaan? Osaanko ottaa lunkisti vai tuleeko siitä taas sellainen stressin ja paskaäiti-fiiliksen lähde? Ei kyllä tarttis tulla... kovasti puhutaan siitä, että rintamaidolla kasvaa terveitä lapsia. No, meidän tyttö sai just hikeen kolme kuukautta tissimaitoa ja on ihan tosi terveenä ollut. Viime talvena vissiin kaks flunssaa ja vesirokko. Ei mitään muuta. Ei korvatulehduksia, ei allergoita, ei astmaa, ei tautikierteitä. Kun taas olen huomannut, että monella pitkään imetetyllä lapsella taas on joka hemmetin korvatulehduskierre ja vaikka mitä. Että kuinkahan suuri todenperäisyys sillä on, että väitetään rintamaidon vaikuttavan lasten terveyteen... no, meillä ainakin on terve tyttö vaikka imetys ei ollutkaan kovin onnistunut. Ja älykäs ja kaikkea. Eli sen puoleen ei tarvitsisi sitä stressata. Mutta kuitenkin se on mielessä kun se oli silloin NIIN iso asia meillä. Huoh. Ja sehän selviää vasta sitten kun lapsi on maailmassa!
Njoo... selkäkivut on kadonneet mutta tilalla on JÄRKYTTÄVÄT liitoskivut. Se voi olla että ensi viikolla lähtee soittoa työterveyteen ja mä sanon että tästä ei vaan tuu mitään. Viime viikolla kun työnsin tyttöä rattailla päiväkodista kotiin iltapäivällä meinasin oikeasti vain itkeä. Sattui niin paljon! Ja oli miehen iltavuoroviikko, ja mun piti pärjätä kotona ihan yksin ja SATTUI. Jokainen kyykistyminen ja kyljenkääntö ynnä muu sattuu hirmusti. Toivottavasti loppuu vielä jossain kohtaa!!
Keskiviikkona kävin neuvolassa, kaikki hyvin! Hb edelleen alhainen, eli 104, mut ei ollut ainakaan laskenut. Painoa oli tullut taas (miksi neuvolan vaaka näyttää aina enemmän kuin kotona?!). Kurkattiin ultralla ja vauva oli poikittain! Kiva. Sehän on oikein hyvä tarjonta... prkl. No tilaahan siellä on vielä kääntyillä, että toivotaan kaverin tajuavan kiepsahtaa oikein päin. Ja pojalta se edelleen näytti. Hyvin selvästi. :D
Njoo... selkäkivut on kadonneet mutta tilalla on JÄRKYTTÄVÄT liitoskivut. Se voi olla että ensi viikolla lähtee soittoa työterveyteen ja mä sanon että tästä ei vaan tuu mitään. Viime viikolla kun työnsin tyttöä rattailla päiväkodista kotiin iltapäivällä meinasin oikeasti vain itkeä. Sattui niin paljon! Ja oli miehen iltavuoroviikko, ja mun piti pärjätä kotona ihan yksin ja SATTUI. Jokainen kyykistyminen ja kyljenkääntö ynnä muu sattuu hirmusti. Toivottavasti loppuu vielä jossain kohtaa!!
Keskiviikkona kävin neuvolassa, kaikki hyvin! Hb edelleen alhainen, eli 104, mut ei ollut ainakaan laskenut. Painoa oli tullut taas (miksi neuvolan vaaka näyttää aina enemmän kuin kotona?!). Kurkattiin ultralla ja vauva oli poikittain! Kiva. Sehän on oikein hyvä tarjonta... prkl. No tilaahan siellä on vielä kääntyillä, että toivotaan kaverin tajuavan kiepsahtaa oikein päin. Ja pojalta se edelleen näytti. Hyvin selvästi. :D
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





