Vauvan ruokarytmit

Meidän pikku O:n päivän rytmit puolivuotiaana menee suurin piirtein näin.

Klo 6-7 huomenta!
klo 7-8 aamupalasose (kasvissosetta tai hedelmää tai jotain)
klo ~9 maitoa ja päiväunille
klo ~11 lounas (lihakasvissose)
klo 12-13 maitoa ja päiväunille
klo 14-15 välipalajugurtti
klo 16-17 maitoa ja unille
klo 16-17 Päivällinen?!?
klo 18.30-19 iltapala
klo 19.45 iltamaito ja unille

Yösyöttöjä 1-2 nykyään. klo 00-13 välillä eka ja 04-05 välillä toka.

Joku tässä mättää, koska musta tuntuu että mä aina tarjoan ruokaa väärään aikaan ja se ei maistu. Ja sit yhtäkkiä sillä onkin kaamee nälkä... pitäiskö meidän jo luopua noista unimaidoista ja antaa vaan se tippa ruuan jälkeen mitä sille maistuu? Koska paljon se ei juo ruuan jälkeen...  Päivän aikana menee n. 4-5 purkillista soseita ja noin 4-5 dl maitoa. Lisäksi yöllä menee maitoa 1-2 dl.

Koska maailman rasittavinta on se, kun vauva ei avaa suuta lusikalle kun olet lämmittänyt purkillisen sapuskaa. Hmph. Jos O kiskoo yöllä viiden aikaan desin maitoa, niin mihin aikaan kannattaa tarjota aamupalaa et se maistuu?

No mut joo... ehkä me kokeillaan nyt jättää kaikki nuo unimaidot pois! Annetaan maito ruuan jälkeen ja katsotaan miten käy! Koska musta tuntuu että noi maitoateriat tuolla väleissä (100-150ml kerrallaan) vie sitä nälkää pois ja sit ei maistu....

Minulla on ystävä

Minulla on ystävä
rakastettuni.
Hänen sydämensä on myötäni,
hänen unelmansa
vartioivat minua ja rakkauttani.

Minulla on myös paljon tovereita.
He katsovat minuun ja ystävääni,
he tietävät: rakkaus synnyttää
maailman rakentajia.

Minulla on ystävä,
rakkaus,
tovereita.
Minulla on elämä;
tämä päivä
ja tulevaisuus.

- Arto Turtiainen

Unta!

Pikku O nukkui viime yönä klo 20-05.50 ja heräsi vain yhden kerran syömään. YHDEN KERRAN! Vaikuttaako nukkumiseen se että Nexium -nimisen lääkkeen ansioista se syö vai se lääke ylipäänsä? Eli refluksiko sitä on pitänyt öisin hereillä?

Mutta saa nähdä onko tämä pysyvä muutos vai vain joku päähänpisto. Mutta PLIIS ole pysyvä muutos!!

Ainakin tuo poika on hyvän tuulinen kaveri nyt ollut! Voi kumpa, kumpa nyt jatkuis sama meininki syömisen suhteen ja unien suhteen. Jospa se sitten alkaisi venymään vähän pituuttakin?

Lounas

Kanaa, avokadoa, päärynää ja raejuustoa. Piimää. Nam.

Venytä venytä!

Pikku O kävi 6kk neuvolassa:

Paino 7865 g
pituus 64 cm
pipo 42,8 cm

Pituutta ei oo tullut yhtääääännnn!!!! Millä mä nyt tuota ipanaa venytän, häh? Käydään kuukauden päästä kasvukontrollissa, muutoin ois ollu neuvola vasta 8kk lääkäriaika. Painoa oli tullut kolmessa viikossa 800g. :p JOs se nyt on kerryttänyt tuota painoa vaan noroviruksen yms. jäljiltä?

Muuten kaikki hienosti, saatiin lupa istuttaa kun on niin suorassa selkä!
O:lla on ollut refluksia jonkun verran. Neljän-viiden viikon takaisen noroviruksen jälkeen on refluksi ollut sen verran pahempi että käytiin yksityisellä lääkärillä hakemassa nexium-resepti. O:lla siis ruoka nousi kurkkuun kesken syömisen ja syöminen stoppasi melko lailla puoleenväliin purkkia!

Mut nyt O on alkanut vasta syömään kun ollaan saatu se nexium-lääke käyttöön! Tänään se on mättänyt 5 purkillista ruokaa!!! Ennen lääkettä ruokaa meni päivässä hikeen 3 purkkia. Jospa se pituuskasvukin alkais nyt kun se alkaa syömään taas?

Ei pitäisi huolehtia, sanoi terkka. Mutta tottakai mä huolehdin. Milläs mä nyt tuota venyttäisin?!

Kevät, tule jo!!

 

Mä en oo juurikaan talvi-ihminen. Lumi on kylmää, märkää ja sitä on aina liikaa. Mä en tykkää hiihtää, luistella enkä laskea pulkkamäkeä. Lumi on aina tiellä. Auto pitää raapata ja putsata. Vaunujen työntäminen auraamattomilla teillä on kamalaa ja ärsyttää kun aura-autot jättää risteyksiin isoja lumivalleja ja vaunut saa taistella niiden yli. En pidä talvesta. Ainoa kiva asia talvessa on Joulu. Ja se kun talvi menee pois ja tulee kevät. Kevään takia mä kestän talven. Kevät on ihanaa aikaa! 

Kevät tänä vuonna on myös erityisen ihana. pikku O kasvaa ja alkaa pian liikkumaan. Eilen oli pikku O:n puolivuotispäivä! Kirjoitan erikseen vielä tarkemmin meidän ihanasta puolivuotiaasta nassikasta. On se vaan suloinen ja ihana. Miten kiitollinen olenkaan molemmista lapsistani!

Erään fb kaverin status pysäytti. Pienen tytön leukemia ei talttunut hoidoilla ja nyt heillä on vaan x määrä aikaa lapsen kanssa. En voi ymmärtää maailman julmuutta. Ajatuskin siitä, että jompi kumpi pienistä rakkaistani joutuisi vaikean sairauden vuoksi sairaalahoitoon tai että jopa olisi näin kamala kohtalo on liian hirvittävä edes ajatella. Mutta mistä sitä koskaan tietää tätä maailmaa. Se voi puukottaa selkään milloin vain, kukaan ei voi ennalta tällaisia kohtaloita tietää. Nyt keskitynkin nauttimaan ihanista lapsistani. <3

Tästä lähdetään

 

Tässä olis nyt semmoinen lähtöpaino. Ennen O:n raskautta mä painoin 58 kiloa. Sinne pitäis päästä ennen kesää! Ja oikeastaan tavoite olis 55 kiloa. :p Vaikka sinänsä mulle on ihan sama mitä toi lukema tuossa näyttää, kunhan nää makkarat tuosta mahasta katoaa ja voin käyttää taas trikoopaitoja ja farkkuja ilman että joka paikasta tursuaa jotakin. Se ällöttää! Tärkeintä ei oo se paino vaan se miltä peilikuva näyttää ja miltä olo tuntuu.

Nythän mä oon käynyt kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja kyllä se lihaksissa tuntuu. Joka treenin lopuksi mä vielä vedän hikeä pintaan crosstrainerilla, ja nyt mä jaksan just ja just sen minimimäärän eli 10 minsaa. Katotaan sitten toukokuussa että joko mä sit jaksaisin kauemmin! Tavoitteena on saada keskivartalon tukilihakset kuntoon ettei mun selkä menisi niin helposti rikki ja tietty samalla muutkin lihakset kuntoon. Olo on ollut niin pullamössölöllö että pakko näin kolmenkympin kriisin kunniaksi kiskaista kroppa kuntoon!