Lounas

Kanaa, avokadoa, päärynää ja raejuustoa. Piimää. Nam.

Venytä venytä!

Pikku O kävi 6kk neuvolassa:

Paino 7865 g
pituus 64 cm
pipo 42,8 cm

Pituutta ei oo tullut yhtääääännnn!!!! Millä mä nyt tuota ipanaa venytän, häh? Käydään kuukauden päästä kasvukontrollissa, muutoin ois ollu neuvola vasta 8kk lääkäriaika. Painoa oli tullut kolmessa viikossa 800g. :p JOs se nyt on kerryttänyt tuota painoa vaan noroviruksen yms. jäljiltä?

Muuten kaikki hienosti, saatiin lupa istuttaa kun on niin suorassa selkä!
O:lla on ollut refluksia jonkun verran. Neljän-viiden viikon takaisen noroviruksen jälkeen on refluksi ollut sen verran pahempi että käytiin yksityisellä lääkärillä hakemassa nexium-resepti. O:lla siis ruoka nousi kurkkuun kesken syömisen ja syöminen stoppasi melko lailla puoleenväliin purkkia!

Mut nyt O on alkanut vasta syömään kun ollaan saatu se nexium-lääke käyttöön! Tänään se on mättänyt 5 purkillista ruokaa!!! Ennen lääkettä ruokaa meni päivässä hikeen 3 purkkia. Jospa se pituuskasvukin alkais nyt kun se alkaa syömään taas?

Ei pitäisi huolehtia, sanoi terkka. Mutta tottakai mä huolehdin. Milläs mä nyt tuota venyttäisin?!

Kevät, tule jo!!

 

Mä en oo juurikaan talvi-ihminen. Lumi on kylmää, märkää ja sitä on aina liikaa. Mä en tykkää hiihtää, luistella enkä laskea pulkkamäkeä. Lumi on aina tiellä. Auto pitää raapata ja putsata. Vaunujen työntäminen auraamattomilla teillä on kamalaa ja ärsyttää kun aura-autot jättää risteyksiin isoja lumivalleja ja vaunut saa taistella niiden yli. En pidä talvesta. Ainoa kiva asia talvessa on Joulu. Ja se kun talvi menee pois ja tulee kevät. Kevään takia mä kestän talven. Kevät on ihanaa aikaa! 

Kevät tänä vuonna on myös erityisen ihana. pikku O kasvaa ja alkaa pian liikkumaan. Eilen oli pikku O:n puolivuotispäivä! Kirjoitan erikseen vielä tarkemmin meidän ihanasta puolivuotiaasta nassikasta. On se vaan suloinen ja ihana. Miten kiitollinen olenkaan molemmista lapsistani!

Erään fb kaverin status pysäytti. Pienen tytön leukemia ei talttunut hoidoilla ja nyt heillä on vaan x määrä aikaa lapsen kanssa. En voi ymmärtää maailman julmuutta. Ajatuskin siitä, että jompi kumpi pienistä rakkaistani joutuisi vaikean sairauden vuoksi sairaalahoitoon tai että jopa olisi näin kamala kohtalo on liian hirvittävä edes ajatella. Mutta mistä sitä koskaan tietää tätä maailmaa. Se voi puukottaa selkään milloin vain, kukaan ei voi ennalta tällaisia kohtaloita tietää. Nyt keskitynkin nauttimaan ihanista lapsistani. <3

Tästä lähdetään

 

Tässä olis nyt semmoinen lähtöpaino. Ennen O:n raskautta mä painoin 58 kiloa. Sinne pitäis päästä ennen kesää! Ja oikeastaan tavoite olis 55 kiloa. :p Vaikka sinänsä mulle on ihan sama mitä toi lukema tuossa näyttää, kunhan nää makkarat tuosta mahasta katoaa ja voin käyttää taas trikoopaitoja ja farkkuja ilman että joka paikasta tursuaa jotakin. Se ällöttää! Tärkeintä ei oo se paino vaan se miltä peilikuva näyttää ja miltä olo tuntuu.

Nythän mä oon käynyt kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja kyllä se lihaksissa tuntuu. Joka treenin lopuksi mä vielä vedän hikeä pintaan crosstrainerilla, ja nyt mä jaksan just ja just sen minimimäärän eli 10 minsaa. Katotaan sitten toukokuussa että joko mä sit jaksaisin kauemmin! Tavoitteena on saada keskivartalon tukilihakset kuntoon ettei mun selkä menisi niin helposti rikki ja tietty samalla muutkin lihakset kuntoon. Olo on ollut niin pullamössölöllö että pakko näin kolmenkympin kriisin kunniaksi kiskaista kroppa kuntoon!

manaajakohtaus

Pikku O ei oikein diggaile kaurapuurosta. Sinnikkäästi ollaan sitä kuitenkin yritetty aina antaa koska jotenkin tuo kaurapuuro tuntuu kuuluvan tähän suomalaiseen aamu- ja iltapalameininkiin. No, tänään illalla O söi hiukan kaurapuuroa persikkasoseella ja jo siinä syödessä alkoi vähän puskea tavara ylöspäin kurkusta. No minähän en uskonut että mikään on vialla ja syötin vaan, puoliväkisin.

Ja kuinkas käy?!

Iltapesujen jälkeen rasvailujen ja vaipanlaiton lomassa tulee oksennus. Höntti vauva ei tajua kääntää päätään ja kakoo vaan selällään sitä puuroa kurkustaan. No tästä selvittiin ja sitten 45 min puuron jälkeen annoin iltamaitoa, johon sekoitin kauravelliä ajatellen että kun se kerran oksensi sitä puuroa niin on sit vähän tujumpaa... no O juo silmät ummessa melkein 170ml, nostan sen olkaani vasten ja samantien tyhjenee mahalaukku makkarin lattialle sellaisella manaajameiningillä!!!!

SWOOOOOOSH!!!

Ja tää ei oo eka kerta kun O oksentaa puuroa. Sillä siis on melko lailla refluksia, pulauttelut ja oksentelut on ihan arkipäivää meillä mut ei mitään tällaista oo normaalisti!!! JA MIKS mä taas kokeilin sitä puuroa, en tiiä!!! Ärsyttää! Voisko nyt idioottiäitikin uskoa että se ei taida sopia meidän pikkuisen pojan masulle...

OKEI. Nyt mä tajusin. Vähän käy hitaalla tää mutsi joskus. Kai me aletaan sit kiskomaan kanaa ja makaronia tai jotain muuta tuhtia sapuskaa iltaisin. Aamuunkin pitää keksiä joku sose. Joku kasvissose vois toimia...

Mut joo. Saapi nähdä millainen yö tulee kun kaverin masu on tyhjänä... huoh.

voihan... voihan... vee!

Voihan vauva ja vauvan rytmit.

Meillä on nyt jotenkin tosi hukassa päivän ruoka ja unirytmit! O herää ihan hirrrrveen aikaisin! Tänäänkin puoli kuudelta heräsi! Se herää KAKKAAMAAN. Ehkä ärsyttävintä ikinä. Maitoa on turha koittaa siinä välissä antaa kun sängystä kuuluu että: "blöblöblöblö hääääää, uguuuu, gyyyy, ba-ba-pu puppa- ppa -pa" ja niin edelleen.

No sit pikku O söi bataatti-maissisosetta aamupalaksi (joku ihmeen puuroangsti sillä menossa) puoli seitsemältä. No sit vielä maitoa ennen ekoja päiväunia mitkä alkoi jo kahdeksan aikaan. Sitten vauveli heräsi puoli kymmeneltä ja vaikutti kärttyiseltä niin päätin kaikessa tyhmydyessäni antaa sille maitovälipalan kun oli niin nälkäisen oloinen. "koska eihän kymmeneltä voi vielä syödä lounasta". Hm. No eihän se ruoka sitten maistunut kunnolla ollenkaan ja sitten taas ennen unia piti juoda melkein pari desiä maitoa.

Mä haluan tuupata tuohon lapseen RUOKAA että se nukkuis!!!

Kattelin just vanhan blogin juttuja siitä minkälainen rytmi isosiskolla aikanaan oli... sepä nukkui joka aamu kahdeksaan saakka! Voi kun tääkin nukkuis siihen seitsemään, ois täydellistä! Mut sen kakkaamisen jälkeen on ihan turha enää yrittää saada sitä nukkumaan.

Eikä näemmä auttanut sekään että laitettiin se vasta ysiltä nukkumaan illalla!.

Voi rytmi! Löytyis nyt!
Voi pikku O, ala syömään ja nukkumaan kunnolla!

Vieläkin tuntuu et elämä on yhtä sekasortoa kun se noronperkele tuli ja sekoitti kaiken! Tai sit tää johtuu vaan siitä et pikku O on vauva. Vauvoilla kun on tapana olla ei-niin-säännönmukaisia kaikissa toiminnoissaan.

Pah. Vauvat.

Nojoo. Vauvat. <3

Ulkonäkökriisi

Mä haluan laihtua. Mä haluaisin, että voisin vielä käyttää bikinejä! Mun pitäis oikeesti pudottaa 5 kiloa niin oisin samassa painossa ku ennen raskautta, mut todellisuudessa mä haluaisin pudottaa 8 kiloa! Ja haluaisin timmimmän kropan.

Mähän oon nyt aloittanut salitreenin, että käyn kaks kertaa viikossa salilla. Mut se ruokavalio. Nnnnnngggh. Miten ihmeessä mä saisin pidettyä dietin yllä kun muu perhe tarvii sitä makaroonilaatikkoa?

Ja sit iso kysymys:

Miten mä selitän mun dietin tuolle liian fiksulle pian nelivuotiaalle tytölle?! Se kysyy että miksi äiti ei syö meidän kanssa, miksi äiti ei syö samaa ruokaa. En haluaisi puhua laihduttamisesta! Jos jollain ois joku hyvä vinkki niin kuulisin mielelläni!