Keskikesällä

Tämän kauniin kappaleen myötä toivotan kaikille ihanaa juhannusta. Nocturne tuo aina mieleeni pienen tyttäreni ja samalla sen sumuisen ja hämyisen kaipuun menettämiini pieniin. Kuitenkin tämä kappale on niin kaunis että se saa aina kyyneleen silmäkulmaan; elämä vie eteenpäin.

"Edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie."

Paljastuksia!

Syyshäissämme tulee olemaan:

- Paljon valoja! Aiomme kahmia suvun ja kavereiden kirkkaat jouluvalot lainaan ja virittelemme niitä pitkin juhlasalia.

- Pullokynttilöitä! Meillä on jo hamstrattuna ihania vanhoja apteekkarin pulloja, joihin tökitään kynttilöitä pystyyn... vielä pitää etsiä lisää vaikkapa vihreitä viinipulloja. Nämä kannetaan pöydille varmaan kahvin jälkeen, ennen häävalssia.

- Lyhtyjä ulkona

- Salaattibuffet ja keittoruoka,  hääkakkuna suklaakakku

- Jos kaikki kutsutut saapuvat paikalle, noin 130 vierasta! Huih!

- Kankaiset hääkakun koristeet, meille tehdyt by Anoppi.

- Hääkimppu ruusuista. Toivottavasti.

- "Hätäapupakkaukset" vessoihin. Naistenvessasta löytynee parit sukkahousut, hiuslakkaa, pinnejä, vanupuikkoja ja muuta tarpeellista joita voi juhlien aikana tarvita.

- Elävää musiikkia! Lauluesityksiä ja bändi tietenkin!

- vihkimisseremonia juhlapaikalla ennen juhlien alkua

- Olutta, siideriä, viiniä, boolia.... eli hääjuhlamme tulee olemaan aikuisten juhla. Tämä kirjataan kutsuun jotenkin selkeästi. Uskon kaikkien ymmärtävän

- Toivottavasti rento ja ihana tunnelma.

Olen ajatellut omia häitäni jo monta vuotta, siitä saakka kun minua kosittiin. Nyt kun ne ovat edessä muutaman kuukauden päästä olen innoissani! Aion mennä naimisiin vain kerran elämässäni (toivottavasti) joten niiden juhlien pitää olla hienot! Ja hyvät!

Tänään sata päivää häihin!

Aikaansaannoksia häihin

Häänamit

plaseerauskortti etupuolelta

plaseerauskortti takapuolelta

Yksityiskohta: nimikirjain-leimasimet

hääsuunnittelua ja hellettä

Noniin! Asiat rullaavat vihdoin.

Pitopalvelun kanssa on nyt käyty keskustelemassa asiat kuntoon ja valittu servettien värit ja helmaliinat. Tikkarit ostettu, sitten askartelemaan nimikortteja pöytiin ja kutsukortteja myös. Kaasot saapuvat lauantaina askartelemaan ja keskustelemaan hääjuttuja! <3 Ehkä joudutaan ottamaan vähän punkkuakin. Ja Grillaamaan. Ja Uimaan rannalla.

Olen NIIN kesäihminen. Rrrrrakastan näitä helteitä, ei ahdista yhtään ja ei ole sitten yhtään ikävä niitä -30 asteen pakkasia. Ei yhtään! (Jos tätä jatkuisi vielä viikkotolkulla niin voisi alkaa vähän ahdistamaan, mut ei vielä... )


 KESÄ! 

koopee ykkönen

No ei ainakaan tule helmivauvaa. Eikä muuten tule maalisvauvaakaan.... ensi kierto on pakko pitää taukoa. Jos sattuisikin onnistumaan niin en todellakaan halua rakenneultraan liittyvää pelkoa ja ahdistusta ja kaikkea siihen hääviikon tuntumaan! Puhumattakaan mahdollisista huonoista uutisista. :/ Eli kesä menee nyt sitten rennoissa tunnelmissa, toisaalta ihan helpotus.

Mutta myönnän, vitutus oli aika hemmetin iso kun menkat alkoi, vaikka en edes epäillyt olevani raskaana. Silti se vituttaa ihan suunnattomasti. Ärsyttää kun joka toinen vastaantuleva on raskaana. Ärsyttää kun mulla kuuluisi olla nyt äitiysloma, ärsyttää kun sen sijaan olenkin työtön ja en mitenkään päin raskaana.

Kohta alkaa taas vauvoja putkahdella maailmaan ja sitten sitä pitää olla vaan taas niin innoissaan muiden onnesta ja salaa olla katkera ja kateellinen. Juu, eihän toisten raskaudet ole minulta pois ja blaa blaa mutta voin sanoa että inhoan naapuriani tällä hetkellä ainoastaan siitä syystä että hän on raskaana. TAAS. Perheessä on kolme lasta ja nuorin vasta 1½ vuotta. Ja siellä se kulkee jo maha pystyssä.

Ahdistaa kun työasiat, vauvajutut, raskaustoiveet, häät ja kaikki tuntuu riitelevän keskenään! Jos haluat yhtä, haittaa se toista. ARGH.

Selvä koopee ykkönen täällä.... murh.

Mutta onneksi kesällä on tulossa jos jonkinmoista kivaa kinkeriä. Ainakin pystyn nautiskelemaan niistä nyt rennoin mielin. Mutta silti. On se perseestä.

liian paljon kysymyksiä

Anteeksi anteeksi taas hiljaisuus! Lupaan taas terästäytyä ja laittaa tekstiä vähän tiuhempaan tahtiin.

Vauvantekorintamalla ollaan odottelufiiliksillä, eli siis odottelemme saapuuko rouva punainen lähiaikoina vai ei. Omat ajatukset ovat itseasiassa aika ristiriitaiset sen suhteen. Tiedossa olisi kaasojen palaveri-punaviini-iltaa, ystävien häitä kaksin kappalein ja vielä ne omatkin. Pitäisikö pitää taukoa ja nauttia kesästä ja häistä ja vasta sitten jatkaa vauvantekoajatuksia? En tiedä. Jos nyt sattuisi niin, että olisin raskaana en tiedä mitä ajattelisin. Jee!? Kai?

Koska ei se raskausuutinen ole iloinen uutinen. Iloinen uutinen tulee vasta rakenneultrassa jos sinne asti joskus pääsee. Ensimmäinen puolikas raskaudesta pitää vaan rämpiä läpi. Varautua ajatukseen että se voi taas päättyä huonosti. Menettää monta kuukautta rentoa ja iloista elämää koska pitää pelätä maan murtumista...

Onko tässä mitään järkeä?!

Mutta kuinka paljon kaipaankaan sitä raskaana olemisen tunnetta. Ja kuinka paljon kaipaan sitä pientä vauvaa! Haluaisin ihmetellä hänen pieniä sormiaan, pälyileviä silmiään ja suloisia reisimakkaroitaan. Pohdin mielessäni, että onko meillä ensi vuonna helmivauva? Vai kenties huhtivauva? Tuleeko toinen toukovauva? Tuleeko vasta elokuun vauva? Vai tuleeko sitä enää koskaan?

Mitä jos odottaisimme häihin saakka? Ja mitä jos silti sekin raskaus menee huonosti? Sitten ollaan jo jossain ensi vuoden kevätpuolella ja taas samassa tilanteessa kuin nyt... mitä sitten?

Voi hemmetti tätä elämää.